Avainsana: kirjan sitominen

Tarrojen säilytys

Jokainen askartelija ja tuunaaja taatusti tietää sekä ymmärtää miten tarroja (jostain) vain kerääntyy. Ajan myötä ne valtaavat sen pienen laatikon mihin ne aikaisemmin sopivat passelisti, ja sen jälkeen niitä löytyykin kaikkialta. Näin ainakin kävi itselleni. Yritin löytää hyviä keinoja säilyttää tarrojani kätevästi, mutta myös nätisti. Kokeilin kirjekuoria, muovitaskuja, haitarikansioita ja mitä vielä, ilman tyytyväisyydentunnetta. Elän myös todella pienellä budjetilla, joten ratkaisun täytyi olla myös edullinen. Vihdoinkin ne omat järjestelykeinot löytyivät, ja tässä niistä nyt kolme!

Se perinteinen tarravihko! Kuinka monella meistä oli sellainen lapsena? Synnyin 90-luvun puolella, ja minun ala-asteaikoinani ei ollut epätavallista nähdä luokka välitunnin jälkeen kaaoksessa, kun tarroja, geelikyniä tai eläinkuvioisia pyyhekumeja vaihdeltiin. Tarravihko tuntui kuuluvan meistä jokaisen koulurepun perustarvikkeisiin.

Silikonipäällysteiset sivut mahdollistavat tarrojen keräilyn ja säilyttämisen ilman tarrapinnan menettämistä. Hintaa olen halvimmillaan nähnyt näillä olevan 2-5€. Valikoimaa tarravihkoille tuntuu olevan todella suppeasti, mutta älä huoli! Askartelija voi napata pari arkkia leivinpaperia ja askarrella oman tarravihkonsa. Kyllä, luit oikein. Leivinpaperi on lähes yhtä hyvää kuin silikonipäällysteinen paperi, mutta suosittelen testaamaan toimiiko sinun leivinpaperisi tähän tarkoitukseen. Testaa jollain vähemmän mieluisalla tarralla.

Kuvassa näkyvä tarravihko on useammasta tarravihkosta askarreltu. Kooksi muokkautui A6, mikä on itselleni sopiva. Kiinnitystapana käytin kirjansidontaa johon löytyy youtubestakin mainiot ohjeet hakusanalla ”book binding”.

Albumit! Ne ovat mahtavia A6- ja A7-kokoisten arkkien säilyttämiseen. Olen käyttänyt tavallisia valokuva-albumeja, mutta löydettyäni nämä MUJIn PP-valokuva- ja postikorttialbumit, vaihdoin niihin.

Albumeihin mahtuu iso läjä tarroja. Taskuja on 60 kappaletta, ja ne on jaettu neljään osioon 15 sivun nipuissa. Taskut ovat 12 cm leveitä, joten isompia arkkeja joutuu hieman kaventamaan tai leikkaamaan puoliksi. Taskut ovat ylhäältä auki, joten arkkien pituudella ei ole niin väliä. Albumeilla on hintaa 2,50€/kpl.

No mites sitten irralliset tarrat? Sivukysymys, MISTÄ NIITÄ EDES KERÄÄNTYY? Aloitat yhdestä ja päädyt 100 kappaleeseen. Tähän mainio säilytyskeino (ja jopa helppo kuljetettava) on tämä Clas Ohlsonilta ostamani CoCraftin säilytyslaatikko. Kokoja on useampia, mutta itselleni ostin tämän pienimmän koon. Hintaa oli 3,49€ ja kuten näkyy, tarroja mahtuu paljon. Säilytyslaatikko on läpikotaisin läpinäkyvä, joten näet hyvin missä mitkäkin tarrat ovat. Laatikolla on kansi hyvällä sulkumekanismilla, joten sitä on turvallista kantaa vaikka miitteihin laukussa mukana. Korkeutta on 5,2cm eli miksei sopisi jopa teippien säilytykseen.

Olen erittäin tyytyväinen näihin säilytysratkaisuihini, koska ne eivät maksaneet paljoa, mutta sopivat silti sisustukseen ja ovat helposti saatavilla askartelupöytäni äärellä. Toivottavasti sait tästä inspiraatiota omien tarrojesi järjestelyyn!

Jäsen kuittaa.

-Roosa

Unelmakarttakirja

Kirjoitin aiemmin papereiden värjäämisestä teellä ja kahvilla. Moni jäi varmaan ihmettelemään, mitä niillä värjätyillä papereilla sitten voi tehdä. Paperit päätyivät sidottavaksi kirjaan, josta toteutin unelmakarttakirjan. Vinkkejä kirjansidontaan en valitettavasti voi antaa, sillä se on ammattisalaisuus, mutta käydään tässä postauksessa läpi mikä on unelmakarttakirja ja miten sitä kannattaa lähteä täyttämään.

Monelle unelmakartta voi olla jo tuttu käsite ja monet ovatkin niitä askarrelleet. Unelmakartan tekoa voi lähestyä varaamalla paljon aikakauslehtiä ja mainoksia, sakset ja liimaa. Luonto-, naistenlehdet ja harrastusaiheiset lehdet ovat tähän parhaita. Myös ilmaisjakelulehdet ovat täynnä kivoja kuvia. Kirpputorilta saa edullisesti aikakauslehtiä. 

Heti ensialkuun ajattelin, että minulla ei ole mitään haaveita, sillä olen jo toteuttanut kaikkein rakkaimmat haaveeni. Olin saanut jo lapsen ja olin nähnyt suosikkiartistini Christina Aguileran livenä. Muiden tarpeet huomioon ottavalle voi omien haaveiden ja toiveiden miettiminen olla vaikeaa. Helpointa on, kun ottaa aikakauslehden käteen ja alkaa selaamaan.

Kannattaa leikata talteen kaikki sellaiset kuvat ja tekstit mistä vaan tulee hyvälle mielelle. Sen ei tarvitse liittyä mihinkään tiettyyn unelmaan. Kaikki mikä on ilo silmälle kelpaa. Leikattuani kuvia aloin huomata niitä katselemalla, että minullahan onkin valtavasti unelmia. Ajattelin, että eihän tämä valtava määrä kauniita kuvia mahdu yhteen unelmakarttaan, joten päädyin tekemään unelmakarttakirjaa, johon mahtuisi useampi aukeama. 

Voin sanoa, että unelmakartan teko on erittäin terapeuttista, ja se auttaa tavoitteiden luomisessa. Sen avulla löytyy asioita, joista ei ehkä aiemmin tiennyt haaveilevansa tai jotka ovat pysyneet syvällä alitajunnassa. Lehtileikkeiden liimaaminen kirjaan konkretisoi hyvin unelmat ja antaa luvan unelmoida.

Huomasin, miten paljon olen tukahduttanut unelmiani, ja elämästä oli kadonnut toiveikkuus. Askarreltuani huomasin miten paljon minulla on vielä edessä päin asioita joita odottaa tapahtuvaksi ja toteutettavaksi. Vielä joku päivä haluan kokea kuumailmapallolennon. Toiveissa olisi mm. myös perheenlisäystä, metsäretkiä, mökkeilyä ja sup-lautailua. Ehkäpä joskus uskaltaudun yksin määmatkalle retriittiin. Voi olla, että lehtiä selatessa tulee eteen vielä uusia unelmia, joista minulla ei vielä ole harmainta tai minkään muunkaan väristä aavistusta. 

Jenessa