Avainsana: kirja

Inspiraationa kirja – Nanna

Postauksessa näkyvä muistikirja ja vesivärit  on ostettu kaupallisessa yhteistyössä Suomalaisesta Kirjakaupasta.

Tämänkertaisessa haastepostaus-sarjassa inspiroidutaan itselle merkityksellisestä kirjasta. Olen äärettömän huono lukemaan kirjoja. Elämäni aikana olen saanut luettua vain muutaman kirjan, ne ovat yhden käden sormilla laskettavissa. Pohdin pitkään mikä kirja on sellainen, joka kerta toisensa jälkeen herättää minussa voimakkaita tunteita. Lopulta päätös syntyi kuin itsestään.

Valitsin kirjaksi Salla Simukan esikoisteoksen Kun enkelit katsovat muualle. Löysin kirjan 15-vuotiaana kierrellessäni kirjaston nuortenosastoa. Silmiini osui kansi jota koristi herkkä vanhoista kiiltokuvista tuttu enkeli, jonka muistin nähneeni äidin kiiltokuvakokoelmissa.

Kirja on ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 2002 ja sen jatko-osa Minuuttivalssi pari vuotta myöhemmin. Kirjat kertovat kahden tytön kauniin ja rehellisen rakkaustarinan. Pidän kirjoissa siitä, miten tarkasti siinä kuvataan nuorten tyttöjen kasvua ja kipuilua omien tunteiden kanssa. Sitä mikä rakentaa sinusta sinut. Vaikka kirjat ovat kirjoitettu melkein 20 vuotta sitten, on niiden sanoma yhä äärimmäisen ajankohtainen. Ilman tarinaa Kirsikasta ja Susannasta, en minä olisi minä. Ennenkaikkea kirjat ovat osoitus rohkeudesta rakastaa. Niiden avulla myös minä uskalsin rakastaa.

Lähdin toteuttamaan sivua uuteen runokirjaani. Oli alusta saakka selvää, että halusin tuoda työhöni sen saman herkkyyden, mikä alkuperäisen kirjan kannessa oli. Kirjan tekstissä mainitaan usein miten pilven reunalta kaksi enkeliä seuraa tyttöjen matkaa lukiosta aikuisuuden kynnykselle. Halusin ehdottomasti tuoda tämän jollain tapaa esiin. Onneksi Kalenterimanian Facebook -ryhmästä löytyi kalenterikaveri jonka varastoista sain etsimäni enkelikiiltokuvan.

Maalasin sivun alareunaan muhkean pilven jonka reunalla kaksi hiharatukkaista kiiltokuvien enkeliä katsovat mietteissään muualle. Kuvan yläpuolle kirjoitin kirjan alussa olevan runon, joka on kaikkien näiden vuosien jälkeen minulle edelleen hyvin tärkeä. Lopputulos on yksinkertainen, kaunis ja herkkä – ihan kuin muistoissani kirjan kansikin.

Olen teininä lukenut kirjat useita kertoja uudelleen. Oli hetkiä, kun ne olivat minulla aina lainassa. Näin aikuisena en ole lukenut niitä vielä kertaakaan, vaikka kirjojen yhdistetty uusintapainos on ollut hyllyssäsi jo hyvän aikaan. Tämän postauksen myötä päätin ottaa kesätavoitteeksini lukea kirjat uudelleen.

Kurkkaa aiemmat inspiroivat kirjapostaukset tästä Milja, Inka, Piia, Laura, Mirppu ja Suvi.

bisous Nanna

Inspiraationa kirja – Milja

Tämänkertainen torstaihaaste istuu minulle kuin nenä päähän tai kirja käteen. Luen paljon, ja kalenteriani ympäröivä teema tälle vuodelle on muutenkin jo kirjat, joten tämän haasteen tekeminen ei tuottanut missään vaiheessa ongelmia. Heti, kun oltiin ylläpidon kanssa haaste meille keksitty, olin jo päättänyt mistä kirjasta lähden inspiraatiota hakemaan.

Neil Gaimanin Neverwhere on ollut yläasteelta lähtien suosikkini yksittäisistä kirjoista, ja olen tehnyt siitä myös jo silloin englannintunnille kirjaesitelmän. En enää osaa edes pahemmin selittää, miksi kyseinen kirja on saanut paikkansa suosikkikirjanani. Ajattelin asiaa juuri tämän vuoden tammikuussa ja päätin lukea Neverwheren pitkästä aikaa uudestaan – valmiina kritisoimaan tai tiputtamaan kirjan suosikkiasteikoillani alaspäin edes pari pykälää – mutta tykkäsin kirjasta vaan entistä enemmän. Enkä vieläkään oikein tiedä miksi, ja yleensä pystyn sanomaan tarkasti mitkä asiat ovat ne plussat ja miinukset lukemistani kirjoista.

Kirja sijoittuu Lontooseen ja kertoo varsin tavallisesta miehestä, Richard Mayhewsta, joka yhtenä päivänä avustaa kadulla näkemäänsä nuorta, loukkaantuneen oloista tyttöä, jota kukaan muu ei tunnu huomaavan. Pian hänen hämmennyksekseen selviää, että kyseinen tyttö, Door, on kotoisin eräänlaisesta Lontoon varjokaupungista, London Below – Maanalainen Lontoo. Huomattuaan Doorin, joutuu Richard osaksi tätä näkymätöntä Lontoota, ja hänelle tuttu Lontoo, London Above alakerran asukkaiden mukaan, alkaa kohdella häntä kuin häntä ei olisikaan. Vailla varsinaista vaihtoehtoa, lähtee Richard Maanalaiseen Lontooseen avustamaan Dooria hänen missiossaan löytää vanhempiensa murhaajat. Kirjassa on paljon murhaa ja väkivaltaisia tyyppejä, joten mikään pilipalitarina se ei ole oudosta kuvauksestani huolimatta.

Kirja sijoittuu suurimmaksi osaksi juuri Maanalaiselle puolelle, jossa vallitsee tumma, synkkä ja hieman ahdistavakin ilmapiiri. London Below on täynnä erilaisia kummajaisia ja outoja hahmoja, ja viemärikansa pitää rottia suuressa arvossa, osa kansasta pystyy myös niiden kanssa kommunikoimaan. Halusin tämän takia tehdä aukeamastani varsin tummasävyisen, ja printtasin teippien ja tarrojen kaveriksi erilaisia kuvia Lontoon arkkitehtuurista ja muista asioista, jotka mielestäni sopivat hyvin kirjan tarjoamaan atmosfääriin ja miljööseen. Pisteenä iin päälle Stickering Studion rottatarrat, ja aukeama oli sopivasti joskus kahden aikaan yöllä valmis.

Suosittelen kaikkia ehdottomasti lukemaan kyseisen kirjan, mikäli fantasia on genrenä teille jees, ja ette ole jo päässeet nauttimaan Croupin ja Vandemarin upeasta seurasta. Ehkä se on tuo aukemalle laittamani Richardin lausahdus, joka vetää minua kirjassa puoleensa. Luultavasti en saa koskaan tietää, miksi juuri tämä kirja on vaikuttanut minuun niin suuresti. Onneksi kaiken ei tarvitse lopulta vaatia edes selitystä.

Oman haastepostauksensa ovat jo tehneet Mira, Inka, Piia, Laura sekä Suvi, ja klikkaamalla heidän upeita nimiään pääsette tsekkaamaan muitakin kirja-aiheisia juttuja.

Kivaa torstaita kaikille!

– Milja