Avainsana: kiitollisuus

Perjantaipäiväkirja – Aliisa

Postauksessa näkyvä kalenteri saatu yhteistyössä Ajastolta.

Hei päiväkirja,
olen vältellyt kirjoittamistasi jo tovin. Fyysinen päiväkirjanikin on ollut tauolla useamman kuukauden. Viime vuonna kirjoitin päiväkirjaa kesäkuun puolivälistä joulukuun alkuun yhtäjaksoisesti, joka oli minulle pisin aika jokapäiväistä kirjoittamista ja arjen pohdintaa. Nyt alkuvuodesta olen myös lipsunut kalenterinikin päivittämisestä ja jälkikäteen täytellyt päiviin menemisiäni ja tekemisiäni sen verran mitä olen muistanut. Elämän dokumentoiminen tuntuu yhä tärkemmältä ja merkityksellisemmältä asialta, koska välillä huomaan havahtuvani, etten millään muista edes mitä olen esimerkiksi toissapäivänä tehnyt.

Ailahtelevaan kevääseen minulla on hyvin ristiriitaiset ajatukset ja tunteet. Jo aikaisempina vuosina keväät ovat olleet minulle haasteellista aikaa, eikä tämä vuosi taida olla siinä mielessä millään tavalla poikkeus. Valoa on kuitenkin nähtävissä tämänkin tunnelin päässä ja odotan innostuneen jännittyneenä tulevaa kesää. Pikkuhiljaa kesäsuunnitelmatkin alkavat hahmottumaan ja tarkentumaan, en oikein malttaisi odottaa, että saadaan vain hoidettua tämä kuluva kevät pois päiväjärjestyksestä.

Kokonaisarvosanalla olen tyytyväinen elämääni. Uskon ja luotan, että lopulta asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella, ennemmin tai myöhemmin. Pyrin ylläpitämään päiväni mahdollisimman positiivisvireisinä ja keskittymään elämäni kiitollisuuden aiheisiin. Arjessa on niin paljon asioita, joista voin olla iloinen ja onnellinen tänäänkin. Mistä sinä olet kiitollinen juuri nyt? Sen voit jakaa esimerkiksi ryhmästä löytyvään positiivisuus ja kiitollisuus kirjoitustehtävään tai kirjoittaa talteen omaan päiväkirjaasi.

Terveisin Aliisa

Perjantaipäiväkirja – Laura S.

Rakas perjantaipäiväkirja,

päivät tuntuvat sulautuvan tällä hetkellä toisiinsa. Välillä tuntuu siltä, että käyn autopilotilla, enkä muista mitä tein edellisenä päivänä. Arki rullaa eteenpäin kaikesta huolimatta varsin tasaisesti ja samoilla urilla päivästä toiseen. Siinä on tiivistetysti, mitä minulle tällä hetkellä kuuluu.

Yleensä olen aamuvuoroissa eli autoni starttaa pihasta 5:25 ja aloitan vuoroni 6:05. Työpäiväni hujahtavat välillä vähän liian kovallakin vauhdilla, enkä edes muista milloin viimeksi olisin päässyt lähtemään töistä ajallaan. Olenkin huomioinut tämän tyttäremme hoitoajoissa, ja lähtökohtaisesti suuntaankin suoraan (välillä kiirehtien) töistä päiväkotiin ja siitä kotiin. Puolisoni on tähän saakka tehnyt enemmän iltapainotteista vuoroa, joten usein olemmekin kaksin iltaan saakka. Nyt uhmaiän saavuttaneen taaperon kanssa pelkästään vaatteiden päälle saamisesta on tullut tahtojen taistelua. Ja minun surkeat hermoni ovatkin saaneet viime aikoina reippaat määrät harjoitusta.

Vaikka arki tuntuu paikka paikoin suorittamiselta, tiedän, ettei tämäkään vaihe kestä ikuisuutta. Teemme sen, mihin pystymme, ja kaikki ylimääräinen on vain positiivista. Ehkä kohta saan askarrella yhdessä tyttäreni kanssa ilman tahtotaaperon kiukunpuuskia, kun joku tarra ei irronnutkaan helposti. Kohta saan ehkä ottaa kalenterin pöydän ääressä esille ilman, että pitää varoa pienten (ja sitäkin nopeampien) sormien nappaavan kynän tai repivän sivun. Mutta tällä hetkellä voin vain hengittää lapsen sotkiessa kaikki paikat vesiväreillään ja hengittää vähän lisää itkupotkuraivarien saapuessa, kun joudun ottamaan samaiset värit pois niiden eksyessä koko ajan naamaan tai suuhun useista kielloista huolimatta.

Oma aika on luonnollisesti tällaisen arjen keskellä kortilla ja sijoittuu yleensä iltayhdeksän paikkeille. Illalla en jaksa suurempia projekteja enää aloitella, jotta pääsen nukkumaan ajoissa. Olen kuitenkin yrittänyt pitää päivittäistä journalointia yllä mahdollisuuksien mukaan – tässäkin armollisuutta harjoitellen. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun tekstini on alkanut sillä, että olen harmitellut väliin jääneitä päiviä. Olen kuitenkin huomannut, että tämä rutiini on saanut iltojani rauhoitettua ja tämä yhdistettynä painopeittoon, on nukahtamiseni helpottanut huomattavasti aiemmasta tuntien pyörimisestä.

Armollisuutta ja hengittämistä harjoitellen, Laura.

P.S. Aikaisempiin perjantaipäiväkirjoihini pääset täältä.