Tässä postauksessa pääsette taas kurkistamaan, miten minä koristelen viikkoaukeaman A6-kokoiseen Wonderland 222 -kalenteriini. Olen jo pitkään käyttänyt yhtä ja samaa kalenteria koko vuoden ja tähän tarkoitukseen Wonderland on ollut minulle nappivalinta. Toki minulla on pitkin vuotta käytössä kaikenlaisia muitakin virityksiä, mutta olen kokenut sen itselleni toimivimmaksi, että yksi kalenteri on se, johon kirjaan ylös menot ja jossa seuraan asioita tarkemmalla tasolla. Katsotaanpa, millainen aukeama tällä kertaa sitten syntyi!

Yleensä minun koristelufilosofiani on varsin yksinkertainen. En suunnittele juurikaan etukäteen, vaan valitsen muutaman kivan jutun, joista sitten lähden rakentamaan viikkoa. Rakastan myös runsaita aukeamia, joten kovin paljon tilaa en yleensä kalenterin sivuille jätä. Se on A6-kokoisessa kalenterissa sekä hyvä että huono puoli. Tilaa ei ole vaikea täyttää, mutta jos ei pidä varaansa, saattaa innostua koristelemaan sen verran runsaasti, että merkinnät eivät meinaakaan mahtua enää mukaan!

Tällä kertaa olin suunnitellut sen verran, että olin päättänyt tehdä lilasävyisen aukeaman. Yleensä valitsen aina jonkin väriteeman, mutta joskus en edes sitä. Sen verran olen kaavoihin kangistunut, että washiteippi on lähes aina se ensimmäinen asia, jolla aloitan. Niinpä nytkin valitsin pari kivaa lilasävyistä washiteippiä aukeaman pohjaksi. Sitten kokosin valmiiksi ison läjän erilaisia tarroja ja leikekuvia, jotta minulla olisi aukeamaa tehdessä mistä valita. Tässä kohtaa en kuitenkaan vielä valinnut, mitä oikeasti aion niistä käyttää.

Laitoin washiteippiä sekä sivujen ylä- että alalaitaan, kuten kovin usein teen. Joskus saatan laittaa pelkästään jompaankumpaan, mutta nyt tuntui siltä, että haluan aukeamalle enemmän washia. Olen myös viime aikoina innostunut hieman enemmän käyttämään värillisiä kyniä sivuillani ainaisen pelkän mustan Mujin sijaan. Muji on kyllä lyömätön merkintöjen tekemiseen, mutta olen viime aikoina hurahtanut korostusväreihin. Niinpä washien jälkeen käytin Stabilon lilaa yliviivaustussia ja vedin sillä yli kalenterin valmiit viikonpäivät, jotta ne saavat taustavärin. Viikonpäivät ovat itsessään aika vaalealla fontilla, joten kirjoitin käsin päälle uudet viikonpäivien lyhenteet ja viikkonumerot.

Tämän jälkeen oli aika hypätä tarrojen ja leikekuvien kimppuun. Koska varsinkin die cutsit ovat yleensä melko kookkaita, syntyi aika luonnostaan ajatus eräänlaisten kollaasien tekemisestä kummallekin sivulle. Näin varmistaisin, että pääsen yhdistelemään kivoja ja kauniita kuvia keskenään, mutta jättäisin silti riittävästi tyhjää tilaa merkinnöille. Tässä vaiheessa kun en vielä osannut oikein sanoa, paljonko merkintöjä tekemälleni viikolle olisi tulossa. Kollaasit ovat mielestäni kivoja, koska ne eivät vaadi välttämättä kauhean paljon, mutta yhdistelemällä erilaisia ja eri tyylisiä kuvia keskenään, lopputuloksesta voi saada vaikka miten kivan ja yllättävän.

Käytin tovin siihen, että valitsin muutaman itseäni tuolla hetkellä puhuttelevan tarran ja die cutsin ja mallailin niitä kummankin sivun alalaitaan. Kun olin suunnilleen tyytyväinen valintoihin, oli aika vain liimata kaikki paikoilleen. Tässä kohtaa minulle käy kovin usein niin, että kaikki näyttää hyvältä siinä kohtaa kun en ole vielä ehtinyt kiinnittää mitään, mutta liimaillessa tapahtuu jotain mystistä ja lopputulos ei olekaan ihan sitä mitä oletin. Sillä on varmaankin jotain tekemistä suurpiirteisyyteni ja kärsimättömyyteni kanssa ja menetän osan tarkkuudesta matkan varrella. Olen kuitenkin päättänyt ettei se ole niin kovin vakavaa.

Liimattuani tarrat ja leikekuvat paikoilleen, aukeama alkoikin jo olla valmis. Se on myös yksi syy miksi pidän A6-kokoisesta kalenterista. Se ei ole niin pieni, että mitään ei mahdu sivuille, mutta aukeamat syntyvät tarvittaessa hyvinkin nopeasti. Harvoin tulee sellainen olo, etten millään keksi, millä täyttäisin tyhjän tilan. Lopuksi kirjoitin kokonaista yhden merkinnän viikkoaukeamalle valmiiksi hyödyntäen jälleen taustavärinä Stabilon yliviivaustussia. Viikko tulee täyttymään hiljalleen itsekseen, se on varmaa.

Lopputulos ei ole minulle mitenkään yllättävä, vaan oikeastaan juurikin minun näköiseni. Joskus tykkään hieman repäistä ja poiketa tutusta ja turvallisesta, mutta tällä kertaa en niin tehnyt. Tavoitteet täyttyivät: aukeama on lila, se miellyttää omaa silmää ja siihen mahtuu vielä kivasti kynämerkintöjä!

Palaillaan ryhmässä,
Carita