Avainsana: kehitys

Miran taidematka jatkuu

Mulla on ollut useamman vuoden Art Aqua -vesivärit kaapissa jemmassa, enkä enää muista mistä ne olen ostanut. Vesivärit ovat metallirasiassa ja sävyjä on yhteensä 48. Olen tykännyt näistä kovasti, nyt kun olen vihdoin uskaltautunut ottamaan ne käyttöön! Siveltiminä minulla on nyt käytössä Mont Marten Gallery seriesin Acrylic -sivellinsetti. Vihkona on tällä hetkellä Tigerin mustakantinen luonnoslehtiö, jossa paperi on 100g. Sitä ei ole tarkoitettu vesiväreilyyn ja paperi ei kestä isoa määrää vettä, mutta ei kuitenkaan mene kovinkaan pahasti kuprulle!

Nyt, kun olen saanut vähän tuntumaa vesiväreihin Personal planneriin taustoja tehdessä, niin olen uskaltanut kokeilla maalata muutakin. Alkuun jännitin piirustusten pilaamista väreillä, kunnes oivalsin, että kannattaa aloittaa vaalealla ja lisätä väriä kerroksittain. Joskus tulee vahingossa liian tumma viiva, silloin tilanteen voi pelastaa hellästi vedellä. Alkuun tein pitkiä siveltimenvetoja, koska ajattelin että se kuuluu asiaan, nyt kuitenkin olen tykästynyt tekemään enemmän ”pientä töpötystä” ja käyttämään sivellintä myös painamalla, jolloin jälki näyttää vähän roiskeelta.

Löysin sitten Pinterestistä kuvan, jonka halusin piirtää pieneen taidevihkooni. Se oli pitkään lyijykynällä hahmoteltuna, kunnes nyt tartuin vesiväreihin. Yleensä mulla on mielessä ihan erilainen lopputulos, kuin mitä se sitten loppujen lopuksi tulee olemaan, ja niin tässäkin kävi. Olin ajatellut tehdä vähän pyörremäistä ja utuista, mutta kun lähdin lisäämään värejä, siitä tulikin ihan kaikkea muuta!

Tummensin värejä kerros kerrokselta kunnes olin tyytyväinen. Tähän lisäsin vielä lopuksi vähän roiskeita. Alkuun minua harmitti kun niitä meni myös kasvoille, mutta pääsin onneksi nopeasti harmituksesta yli. Tämä on ollut ehkä mun isoin pelkoni, että pilaan piirrokset väreillä tai en muuten ole tyytyväinen lopputulokseen. Nyt olen tietoisesti yrittänyt löysätä vannetta pään ympärillä ja antanut vaan mennä!

Neuvoksi antaisin muille, että kokeile rohkeasti! Älä lopeta, vaikka tulee tunne että en osaa! Siitä se pikkuhiljaa lähtee ja joka kerralla oppii jotain uutta. Odotan innolla kuvia teidän vesiväreilyistä!

-Mira

Kalenterivuosi 2021 – Suvi

Tervehdys täältä ruudun toiselta puolen! Ylläpidon vuoden 2021 ensimmäinen haastepostaussarja pyörähtää nyt käyntiin. Tässä olisi tarkoitus pohtia tulevaa kalenterivuotta 2021 ja mitä siltä odottaa, vai odottaako mitään!

Kun kirjoittelen tätä postausta, olemme juuri joutuneet toteamaan ettei tänä vuonna järjestetä suurmiittiä vallitsevan tilanteen vuoksi. Uskallan kuitenkin haaveilla edes vähän pienemmistä tuunailuhetkistä pienemmillä porukoilla. Itseasiassa toivoinkin sellaisia jo kirjoitellessani avoimen kirjeen tälle vuodelle. Kaipaan miiteistä eniten niiden tunnelmaa, iloista puheensorinaa ja esimerkiksi Fiilis Café Bistron ihanaa jäätelö- ja kahvivalikoimaa.

Kalenteri on luonnollisesti myös tänä vuonna minulle aiheellinen kapistus. Käytössäni on itse suunnittelemani mini-kokoinen Personal planner, joka kulkee mukanani aamusta iltaan. Siskoni Saija ompeli painostuksestani siihen valkoiset, nahkapaperiset kannet. Sen kaverina on samankokoinen mixbook -nimellä kulkeva setti, johon olen myös valinnut sisällön itse. Seuraan sen sivuilla esimerkiksi voimatasojeni nousua kuntosalilla sekä yritän muistaa kirjoittaa yhden lauseen verran joka päivä. Kalenterin puolelle tulee sitten merkittyä työvuorot, liikunnat, lääkärit ja niin edelleen, kuten tavallista. Tämän duon täydentää sitten soveltuvin osin satunnainen muistikirja, jos koen tarvetta taiteilla vielä vähän lisää.

Toivon tänä vuonna kehittyväni ostokriittisyydessä, ja itsehillinnässä. Tunnistan itsessäni kaikki maailman harakat, kun jotain kaunista, mahdollisesti vaaleanpunaista ja/tai ruusukultaista ilmestyy näkökenttääni. Personal planneria on kahlattu kohta jo viisi kuukautta, tarkoittaen, että koko kalenterin puoliväli häämöttää yllättävän nopeasti! Peruin myös kuukausiboksini tilauksen ja ironista kyllä, irtisanomisvaihtoehdoissa oli kohta: I already have more than I need. (Minulla on jo enemmän, kuin tarvitsen.) Tämä pitää täysin paikkansa. Tänä vuonna minun on kohdattava askarteluvarastoni silmästä silmään ja selvitettävä sen loputon suo.

Tästä päästään jokatapauksessa pienellä aasinsillalla siihen, että olen tykästynyt erilaisiin kitteihin tuunailussani. Haluaisin kuitenkin opetella enemmän runsautta ja rohkeampaa yhdistelyä valmiiden, harmoniaa huokuvien kittien sijaan. Näin pääsisin myös hyödyntämään 99,9% varmuudella lähes täyteen ahdettujen lipastojeni sisältöä. Tässä tammikuun puolivälissä en vielä mene ainakaan julkisesti mitään vannomaan, joten antaa loppuvuoden näyttää, mitä tuleman pitää!

Kirpsakkaa loppuviikkoa just sulle! Terkuin, Suvi