Liityttyäni Kalenterimanian Facebook-ryhmään olen seurannut mielenkiinnolla, miten erilaisilla tavoilla ihmiset käyttävät (ja täyttävät!) kalentereitaan. Kun painetusta kalenterista tehdään omannäköistä erilaisin koristeluin ja merkinnöin, luovasta harrastuksesta tuntuu muotoutuvan lähes meditatiivista tekemistä. Kontrasti omaan bujooni on kohtalainen, mutta Laura S. halusi tietää, miten aukeamani syntyvät.

Vuonna 2024 minulla on käytössä neljä eri kalenteria: herkullisen värinen Satokausi-seinäkalenteri, A5-kokoiseen muistikirjaan tehty bujo, ammattiliiton pieni Ajaston peruskalenteri ja heräteostoksena alennusmyynnistä hankittu Burden business-kalenteri. Viime talvena kyllästyin tekemään samoja merkintöjä säntillisesti jokaiseen kalenteriin ja suunnittelin vihdoin paperille, mitä kaikkea kalenterieni tai bujoni tulee sisältää ja kertoa minulle, jotta ne palvelisivat minua enkä minä niitä.

Koska kalenterit ovat tyyliltään erilaisia, opettelin kirjaamaan niihin eri asioita: seinäkalenteriin työvuorojen lisäksi ruokien valmistuspäivät, jotta näen ne yhdellä vilkaisulla; liiton kalenteriin työajat ja muut työhön liittyvät asiat; Burden valmiiseen pohjaan aikataulut ja tapaamiset; ja koristelemaani bujoon kaiken muun tehtävälistoista yksinkertaisiin muistutuksiin. Tarkoitukseni on ensi vuonna hankkiutua eroon yhdestä tai kahdesta kalenterista esimerkiksi yhdistämällä Ajaston ja Burden kalenterit, joissa molemmissa on aikataulutettu viikkonäkymä.

Mutta niin, ne bujon aukeamat! Olen harrastanut bujoilua vuodesta 2017, joten olen ehtinyt kokeilla kaikenlaista vuosien varrella. Alkupään bujoissa metodin idea on selkeästi enemmän läsnä ja mitä kauemmas tullaan, sitä värikkäämpiä ja rönsyilevämpiä aukeamista tulee. Suurin bujoni oli avattuna A3:n kokoinen viivaton muistikirja, jossa pääsi vähän revittelemäänkin.

Isossa bujossa mukana olleet taiteellisemmat aukeamat ovat tosin pudonneet pois tilan vähentyessä. Nykyisen bujon kierreselkäisyys tekee koko aukeaman kattavien taiteilujen yhdistämisestä hankalaa. En uskalla rasittaa heppoisen tuntuisia sivuja liikaa, jotta ne eivät ota ja repeä irti.

Koska minulla ei ole yletöntä määrää aikataulutettavia menoja, bujo toimii ensisijaisesti muistini jatkeena. Se on nimittäin sitä lajia siivilä, että jos jotakin ei ole kirjoitettu ylös, sitä ei ole olemassa: siksi viikkoaukeamassani on tilaa sekä ajastamattomille että ajastetuille, lähinnä päiväkohtaisille, tehtäville. En aina edes tee kuukausiaukeamaa, jos tiedossa ei ole paljon erityistä menoa, mutta toisinaan kyllästyn siirtelemään tekemättömiä tehtäviä viikosta toiseen ja säilön ne kerralla kuukausiaukeamalle.

Aloitan viikkonäkymien luomisen muodosta: vasen sivu on koristelua ja ei-ajastettuja hommia varten, oikean jaan päiviin ja merkitsen tehtävät sen mukaan. Harvemmin käytän koko kuukauden kattavaa teemaa (tosin huhtikuun teemana oli avaruus!), joten värit valitsen pitkälti fiiliksen mukaan. Olen yrittänyt rajoittaa kahteen tai kolmeen eri väriin ja niiden sävyihin per aukeama, koska liika värien sekamelska tuntuu rauhattomalta. Tämäkin on opittu kantapään kautta.

Ideoiden puutteessa etsin usein inspiraatiota Instagramista, Pinterestistä tai ihan vain Googlen kuvahausta ja sovellan tuloksia omaan bujooni. Viimeksi ihastuin totaalisesti Ajaston Project365 -kalenteriin ja yritin kopioida sen leiskan – laihoin tuloksin, koska bujon sivut ovat aivan liian kapeat siihen. Noh, eiköhän varastosta löydy riittävän leveä muistikirja ensi vuodelle…

Vähemmän on enemmän tässä taloudessa ja pyrin pitämään esimerkiksi viikkoaukeamat suhteellisen selkeinä, jotta erotan kaiken oleellisen koristelun seasta. Koska en osaa piirtää – olen tosin kerännyt Pinterestiin erilaisia ihania doodle-ideoita, jotka otan käyttöön Sitten Joskus – minulla on paljon tarroja, ja aukeamaan sopivat valikoidaan huolella. Ostan tarrat yleensä K-citymarketista tai Tokmannilta, ja kerran vuodessa pakkaan Finnconiin ostohousut mukaan ja vierailen paikalla olevien pienyrittäjien pöydillä.

Odotan jo sitä, että pääsen taas käyttämään suosikkiani pistevihkoa, koska olen tehnyt bujoa samaan viivalliseen muistikirjaan vuodesta 2021 (jestas). Viivallinen valikoitui varastosta käyttöön puhtaasti siitä syystä, että yritän – ihan aikuisten oikeasti yritän kovasti – käyttää jo omistamiani muistikirjoja loppuun uusien ostamisen sijaan. Varmaan arvaattekin tämän onnistuvan… jotenkuten.

Keväistä toukokuuta kaikille!
–Aro

Tämän kirjoituksen valmiiksi saattamisen jälkeen kirjoittaja viimein löysi Suomalaisesta kirjakaupasta Aura notebook Original -muistikirjan uudella sidonnalla.

Mukaanhan se lähti.