Avainsana: Kässäfestarit

Kässäfestarit 2022 – messutunnelmia

Postaus toteutettu yhteistyössä Kässäfestarit kanssa.
Kuvissa näkyvät tarrat saatu Pikku paperilta.
Time Square 22/23 lukuvuosikalenteri ja Bike-muistikirja saatu Ajastolta.

”Kässäfestarit järjestettiin tänä vuonna 27.-28.5. Kaapelitehtaan Merikaapelihallissa, Helsingissä, ja meillä oli kunnia päästä pitämään Kalenterimanian pistettä molempina päivinä. Ihana, kun vallitseva pandemia alkaa vihdoin hellittää ja tapahtumia on taas järjestetty normaaliin tapaan. Ja se, että pääsee näkemään samanhenkisiä ihmisiä, ihan superia!

Itse olin perjantaina paikalla yhdessä Katjan kanssa. Paniikkipakkasin vielä aamusta viimeiset asiat ennen kuin lähdin kurvaamaan kohti Helsinkiä, ja luonnollisesti onnistuin eksymään kerran jos toisenkin matkatessani kohteeseen. Onneksi eksyin vahingossa oikeista ovista sisään surkeista navigointitaidoistani huolimatta (käytössä oli ihan mapsin alati päivittyvä reittiohje, mutta minkäs teet).

Laitettiin ennen messujen alkamista meidän piste kuntoon sekä leväytettiin tuunaustavarat tehokkaasti pitkin pöytää. Sitten odoteltiinkin jännittyneinä tapahtuman alkua. Liveilin hieman messualuetta Kalenterimanian sivulle, ja sen voit käydä kurkkaamassa täältä. Pikku paperin ihanainen Noora oli kerännyt meille hieman 2-laatuisia tarroja, joilla päästiin heti alkuun tuunailemaan.

Olimme valmistelleet myös pienet demot, omalla kohdallani oli leimasinmusteet bujoilussa, jonka livetallenteen pääset katsomaan tästä.

Kaiken kaikkiaan minulla oli hurjan mukava päivä ja aika hujahti ihan valtavan nopeasti ohi. Kerkisin tehdä pieniä ostoksia myös itselleni, vaikka meinasi sen suhteen tulla jopa kiire! Oli aivan ihana nähdä kaikkia paikalle saapuneita ja oli ihana nähdä myös yrittäjiä tuotteiden takana! Iso kiitos kaikille, jotka tulivat höpöttelemään, vaihtamaan ATC-kortteja, seuraamaan meidän touhuamista ja esittelemään omia kalentereitaan. Taas kerran huomasi, kuinka lämminhenkistä porukkaa tästä yhteisöstä löytyy ja toivon tosiaan, että vihdoin maailman tilanne sallii tapahtumien järjestämisen jatkossa. – Laura”

”Hieman oli jännitystä ilmassa kun saavuin paikan päälle, mutta onneksi Lauran kanssa paikkaa pystyttäessä se muuttui enemmän innostukseksi. Olin ensimmäistä kertaa tämän tyylisessä roolissa messuilla ja oli ihana jutella samantyylisten ihmisten kanssa tästä harrastuksesta. Pyörin vähän tutkailemassa välissä muita kojuja ja tein jotain pieniä löytöjäkin. Edellisistä messuista olikin vierähtäny tovi ja siksi oli erityisen kiva nähdä niin monia tuttuja myyjiä paikan päällä.

Pidin myös pienen demon, kun maalailin Ajaston muisikirjaan kesän bucket listiä, voit katsoa livetallenteen täältä. Kaikkineen päivä meni todella nopeasti ja oli ihana nähdä konkreettisesti maniaperheen jäseniä. Toivotaan että näitä tapahtumia tulee vielä paljon lisää. – Katja”

”Lauantaina oli minun eli Aliisan vuoro edustaa Kalenterimaniaa esittelypisteellä. Sairastapauksen vuoksi lauantain ohjelma hieman muuttui, mutta kokonaisuudessaan Kässäfestarit sujuivat omalta osaltani hyvin. Oli ihana seurata ihmisten reaktioita, kun kyselin puoli huolettomasti onko Kalenterimania heille tuttu tai tietävätkö he mikä Kalenterimania on.

Lauantaina esittelypisteellämme pääsi tutustumaan yhteistyökalentereihini ja art journal kokonaisuuksiini. Ehdottomasti parasta päivässä oli päästä keskustelemaan kaikesta luovasta tekemisestä inspiroivien ihmisen kanssa, liittyi se sitten kalenterin tuunaamiseen tai mihin tahansa innostavaan käsillä tekemiseen ja itsensä toteuttamiseen. – Aliisa”

Pääsitkö sä käymään tänä vuonna Kässäfestareilla? Meillä kaikilla oli erittäin mukava päivä ja tulevia tapahtumia odotellessa. Ihanaa päivää juuri sinulle!

Viisi salaisuutta kalenterirauhan takaa

Kalenterirauha, se paljon puhuttu ja pohdittu tila, jossa ei pahemmin haikaile muiden kalenterien perään, eikä vaihda kalenteria parin kuukauden välein… Kuulostaako vieraalta? Niin minullekin vielä muutama kuukausi sitten!

Kaikki alkoi toukokuussa Helsingissä järjestetyistä Kässäfestareista. Ostin aivan ihan Archer & Oliven muistikirjan, jonka hinnan olin kyllä varmasti jossain nähnyt ja oli se myyntipöydässäkin selkeästi esillä, mutta en vain huomannut. Kyllähän se kirpaisi, kun tajusi juuri maksaneensa lähes neljäkymppiä yhdestä pistekirjasta, jonka hylkää todennäköisesti jälleen parin kuukauden päästä. Minullahan on hyllyssä iso kasa pistemuistikirjoja, joissa on varmaan korkeintaan kolme kuukautta.

Tähän ihanuuteen aloitin sitten bujoilemaan kesäkuun alusta. Koska siitä on kuitenkin jo yli kolme kuukautta, enkä edelleenkään haikaile uuden muistikirjan perään, voin jo puhua kalenterirauhasta. Tähän olen tyytyväinen.

Olin ennen tuota muistikirjaa palannut bujoilun juurille niin kuin Ryder Carroll sen oli alunperin tarkoittanut, koska motivaatio oli lopussa. En enää jaksanut väsätä viikkoaukeamia, joten olin lähinnä muistini ja kännykkäni varassa pari kuukautta. Pääsin jälleen siihen ytimeen ja pääsyyhyn, miksi bullet journal sopii juuri minulle parhaiten. Muokattavuus. Se, että siihen saa juuri sen, mitä itse kaipaan. Ei haittaa, vaikka ei pariin viikkoon jaksaisi kunnolla… Kuten alla olevassa kuvassa näkyy. Heinäkuussa en tehnyt kahta viikkoa ja lopulta vain kirjoitin aukeamalle vähän siitä, mitä sinä aikana oli tapahtunut.

Archer & Olivea aloittaessa pohdin paljon, mitkä ovat juuri minulle ne pääjutut ja toisaalta myös sitä, mikä oli aina tappanut motivaationi yhä uudelleen ja uudelleen. Liikaa eteenpäin kerralla ei saanut tehdä, koko kuukauden tapaseuranta ja muu jäi aina lopulta puolitiehen ja viikkoaukeama piti olla helposti tehtävissä. Ja mielellään samanlainen joka viikko, koska mielekkään viikkoaukeaman etsimiseen meni aina suunnattomasti aikaa ja vaivaa.

Kesäkuussa tein vielä joitain virheitä ja samoin heinäkuussa, mutta nyt alkaa tuntua, että viimein olen siinä pisteessä, jossa kaikki sujuu. Välillä teen kuluvan viikon viikkoaukeaman vasta keskiviikkona vaikka en jaksaisi, mutta silti löydän motivaation esimerkiksi siitä, ettei tähän leiskaan mene montaa minuuttia. Nykyään minun ei tarvitse laskea edes pistevälejä, koska muistan senttimäärät ulkoa. Tämä on leiska, jota on helppo koristella, mutta joka on helppo pitää myös sellaisenaan. Tähän mahtuu vähäiset menoni, viikon tapaseuranta, ruokalista ja seuraavan viikon asiat.

Mitkä olivat siis minun ydinjuttuni kalenterirauhan saavuttamiseen?

  1. Aivan liian kallis muistikirja. Eihän tätä raaski olla käyttämättä!
  2. Toimivat viikkoaukeamat ja nopeus – kun kuukausiaukeamaan menee vartti ja viikkoaukeamaan kymmenestä minuutista kahteenkymmeneen minuuttia, se ei vie aikaa ja sen ehtii helposti tekemään vaikka tauolla ollessa.
  3. Motivaatiota tappavien asioiden pois tiputtaminen.
  4. Asioiden pitäminen mahdollisimman simppelinä.
  5. Ja en katso nettikaupoissa ja kaupoissa kalentereita sillä silmällä. (Paljastus: Metsästin ystävälleni mahdollisimman hyvin toimivan kalenterin Suomalaisesta kirjakaupasta ajattelematta yhdenkään kohdalla, että haluaisin sen.)

Toivottavasti en viikon päästä löydä itseäni uuden kalenterikriisin edestä!

-Aleksi