Avainsana: käsinompelu

Slow stitchingiä Vihkokaupalla

Vihkokauppa muutti uusiin tiloihin viime vuoden puolella. Olen käynyt uudessa Vihkokaupassa kerran, ja nyt sopivan kurssin osuessa kohdalle, lähdin matkaan uudelleen. Vihkiksen pitkän pöydän ääressä järjestettiin lauantaina 15.5. Slow Stitching-kurssi Eija Mustosen johdolla.

Slow stitching, suomeksi jotain rauhalliseen käsinompeluun viittaavaa, on käsityön muoto, jossa ei ole kiire minnekään. Ei siis ihme, etten parituntisen kurssin aikana päässyt alkua pidemmälle. Joku kuvaili kurssin aikana osuvasti, että teemme ”kollaasia kankailla”, ja siltä se minusta tuntuikin. Pienen pienistä kangaspaloista muodostui yhdistelemällä uutta. Kurssin hintaan kuului Eijan ohjaus sekä materiaalipaketti pienen pussukan valmistamista varten. Materiaalipaketin lisäksi saimme mukaamme runsaasti muuta materiaalia, kuten kiinnitysnauhoja ja kirjontalankaa.

Slow stitchingissä ommellaan käsin melkeinpä mitä tahansa. Kirjonnasta tuttuja pistoja voi hyödyntää työssään, mutta mitenkään pakollista se ei ole. Kurssia vetäneellä Eijalla oli mukanaan muutama malli töistä, joita hän oli itse tehnyt. Erilaisten pussukoiden lisäksi hän oli tehnyt kotelon, jossa oli paikat nuppineuloille ja muille ompelutarvikkeille, ja jossa pienet kankaanpalatkin kulkevat kätevästi mukana. Tästä ideasta innostui useampi kurssilainen, ja myös minä aloin tehdä tuollaista matkapussukkaa ompelutarvikkeita varten.

Eijan mallikappaleet:

Olen jatkanut ompelua kurssin jälkeen sohvan nurkassa tv:tä katsellen, takapihalla auringosta nauttien sekä junassa samalla, kun kuulokkeissa soi hyvä musiikki. Työtä on helppo jatkaa juuri sen verran kuin ehtii, ja ehtiessään voi tehdä vaikka vain muutaman piston. Vihkokaupalla aloitetusta työstä on tulossa pussukka ompelutarvikkeille. mutta seuraavana mielessäni siintää jo rullapenaali täytekynille, suojapussi iPadille ja muistikirjalle sekä Traveler’s Notebookin kannet… Haluaisin myös kokeilla tehdä kankaisia ATC-kortin taustoja oppimallani tekniikalla! Mitä sinä tekisit?

Tulevia Vihkokaupan kursseja odotellen,

Tiia

Kirjanmerkki korkkipaperista

Mainos: Korkkipaperi ostettu Suomalaisesta Kirjakaupasta, kulmanpyöristäjä Heidin Korttipajalta ja Turbo tacky glue Klemmarikellarista.

Kirjanmerkkejä ei koskaan ole liikaa, joten tänään blogissa valmistuu sellainen korkkipaperista. Yleisemmin nimellä kirjanmerkki, mutta kalenterimaanikot voivat käyttää myös kalenterimerkkinä, näyttämässä kuluvan päivän paikkaa tai tärkeää muistiinpanosivua.

Löysin Suomalaisesta Kirjakaupasta ohutta korkkipaperia ja halusin kokeilla miten se taipuu askartelussa. Tein kolme kirjanmerkkiä. Kaksi rei’itin ensin nahkapaskalla ja ompelin käsin aivi- sekä pykäpistoilla reunat kiinni. Kolmannen ompelin suoraan neulalla läpi etupistoilla. Olisin voinut ommella suoraan ompelukoneella käyttäen pitkää tikkiä, mutta ajattelin, että suurimmalla osalla löytyy paremmin neula kotoa kuin kone.

Käytin kokomallina summamutikassa sopivan näköistä hintalappupahvia, joka oli neliön mallinen. Piirsin korkkipaperin takapuolelle ääriviivat, leikkasin ja pyöristin neliöiden kulmat. Kirjanmerkkiin tarvitaan yksi kokonainen ja yksi puolikas neliö, joten kulmanpyöristyksen jälkeen leikkasin yhden kokonaisen neliön puoliksi.

Enempää miettimättä rei’itin nahkapaskalla reiät kokonaisen korkkineliön kahdelle sivulle ja kopioin reikien paikat puolikkaan korkin sivuille. Valkoinen geelikynä oli oiva tähän merkkaukseen, koska sen sai kostealla pyyhittyä pois. Valitsin hopealangan ja puuvillalangan ja ompelin aivipistoilla korkkipalat yhteen niin, että korkkipuolet ovat ylöspäin. Pujotin lopuksi kummastakin päästä langanpäät takapuolelle pistojen taakse ja laitoin tipan liimaa langanpäihin. Käytin Turbo tacky glueta.

Toisen kirjamerkin tein kolmesta palasta. Liimasin kakis kokonaista neliötä yhteen paperipuolet vastakkain (käyttäen samaa neliömallia) jolloin kumpikin puoli on korkkia. Siistin saksilla reunat liiman kuivumisen jälkeen. Asetin puolikkaan korkin toiselle puolelle ja ompelin ilman apureikiä etupistoilla kiinni. Käytin erityisvahvaa lankaa, vastaavaa kuin karhulanka, mutta tämä oli harmaata joka sopi paremmin yhteen hopealangan kanssa, kuin valkoinen karhulankani. Tein tavalliset solmut takapuolelle. Geelikynällä tein pienemmän palan (kolmion) etureunaan valetikkauksen, eli katkoviivaston.

Kolmannen tein kuten ensimmäisen, mutta käyttäen pykäpistoja, ja samoin pujotin langat takapuolelle pistojen taakse ja kiinnitin tipalla liimaa. Todella nopeasti ja edullisesti sain kolme hieman erilaista korkkikirjanmerkkiä. Meinaan vielä kokeilla itse ompelukoneella ihan mielenkiinnolla. Laitan kuvaa lopputuloksesta Kalenterimanian ryhmään Facebookissa.

Mukavaa kässäkeskiviikkoa – Tia