Avainsana: käsin tehty


maalis
2020

Aukeaman koristelu itsetehdyillä lehtileiketarroilla

categories: DoubleTuesday

Olen planneroinut vasta varsin lyhyen aikaa ja pyörinyt harrastelijapiireissäkin vain reilun vuoden ajan. Käsillä itse tekeminen, askartelu ja tuunaus ovat kuitenkin olleet osa elämääni jo pidemmän aikaa. Käydessäni läpi vanhoja lapsuuden tavaroitani, löysin kahdenkymmenen vuoden takaisia, itsetehtyjä kalentereita eli tietyllä tavalla harrastus on pysynyt mukana läpi nuoruuden ja aikuiseksi kasvaessa.

Minulla ei kuitenkaan ole koskaan ollut laittaa isoja summia tähän harrastukseen: en siis ole se harrastaja, joka tilaa useampaa kuukausiboksia ja tilailee uutuustarroja kuukausittain kokoelmaansa. Tästä syystä esittelenkin tässä postauksessa oman tapani planneroida hyödyntäen lehtileikkeistä tehtyjä tarroja. Tämän lisäksi käytän muitakin tapoja, mutta tätä voin lämpimästi suositella sellaisille, jotka kaipaavat vähän vaihtelua tuunaamiseensa, mutta eivät ole valmiita laittamaan useita kymppejä uusiin tarvikkeisiin.

Itsetehtyjen lehtileiketarrojen tekemiseen tarvitset:

  • Lehden, josta haluat leikata leikkeitä (itse valitsin tätä blogikirjoitusta varten Yhteishyvä-lehden satunnaisen numeron) 
  • Sakset
  • Paperiliimaa
  • A4-kokoista kopiopaperia
  • A4-kokoista tarrapaperia
  • Värikopiokoneen 

Aloitan käymällä lehden läpi ja katsomalla, mitä herkkuja ja yllätyksiä sieltä mahtaa löytyä. Erityisesti minua kiinnostavat hieman epäselvät muodot ja pinnat sekä suttuiset kuvat ja kuvitukset, joita pääsee hyödyntämään luovasti omassa koristelussaan. Tässä vaiheessa en vielä ryhmittele leikkeitä tai mieti, mihin tarkoitukseen juuri tätä kuvaa voisi käyttää (sen aika tulee myöhemmin), vaan leikkelen lehdestä kaiken minua jollain tavalla kiinnostavan. Yleensä tarkistan ennen leikkaamista sivun toiselta puolelta, etten vahingossa turmele jotakin mielenkiintoista kuvaa sivun takapuolelta.

Tässä kohtaa voit hyödyntää omaa makuasi: itse tykkään leikata leikkeistä eri muotoisia enkä harmistu, jos ne eivät sellaisenaan vielä ole esimerkiksi full boxeja tai “kaupasta ostetun” washitarran standardipaksuisia. Mikään ei kuitenkaan estä leikkaamasta lehtileikkeitä suoraan esimerkiksi omaan kalenteriin sellaisenaan sopiviksi, mutta mikäli haluat jättää enemmän tilaa mielikuvitukselle, saksi lehdestä ihmeessä täysin eri kokoisia kuvia ja päätä vasta myöhemmin, millä kaikilla tavoilla haluat niitä käyttää.

Kuten kuvasta näkyy, oma kasani on epäselvä ja muodot täysin mitä sattuu – juuri tyylilleni ominaisesti. 🙂 Lehdistä voi helposti leikata myös viikolle sopivat päivänumerot, mutta tämän lehden numeroiden fontti ei kutkuttanut mieltäni, joten jätin tämän välivaiheen toteuttamatta. Mikäli kohdalle osuu silmää miellyttävä fontti, suosittelen ihmeessä nappaamaan myös numerot mukaan ja hyödyntämään myöhemmin.

Kun olen tuhonnut lehden eikä sieltä löydy enää leikattavaa, aloitan sommittelun paperiarkeille. Sommitteluun on varmasti monta tapaa, mutta itse hahmottelen samantyyppiset kuvat yhdeksi arkiksi. Tällä tarkoitan, että nappaan esimerkiksi pitkät suikulaiset washilierot yhdeksi arkiksi, pienet decokuvat yhdeksi, mahdolliset numerot ja tekstit yhdeksi jne. Näin löydän tarrat helpommin myöhemmin. Valintaa voi kuitenkin tehdä monella tapaa ja suosittelen miettimään, millainen on omasta mielestäsi hyvä tapa järjestää tarrat. Yksi luonnollisesti heti mieleeni tuleva on järjestellä leikkeet niiden värien mukaan.

Päädyin tekemään neljä erilaista arkkia: 1) washisuikaleet, 2) mielenkiintoisimmat kuvat/pinnat, 3) kuvituskuvat eli esim. decoiksi sopivat ja 4) maisemakuvat. Näiden rajat ovat vähän häilyvät, mutta koen, että samantyyppisiä kuvia on helpompi koostaa kokonaisiksi arkeiksi.

Tämän jälkeen liimaan arkeille sommittelemani kuvat. Koitan olla jättämättä isoja välejä, mutta joskus varsinkin sekalaisten kokoisten kuvien mahduttaminen tuottaa vähän hankaluuksia. Luulen, että pidempään harrastellut saa jopa mieletöntä iloa siitä, että saa palapelimaisesti mahdutettua mahdollisimman monta kuvaa samalle arkille.

Kun arkit ovat valmiit, kopion tarrat värikopiokoneella. Ennen kopiointia tarkistan, ettei kopiopinnalla ole likaa tai esimerkiksi hiuksia, jottei tarroihin jää ylimääräistä roskaa (been there, done that). Samaten tsekkaan, että ostamani tarrapaperi sopii kopiointikoneeseen.

Tässä kuvassa vierekkäin tarra-arkki (vasemmalla) ja alkuperäinen kopiopaperi, johon lehtileikkeet on liimattu. Kopiointivaiheessa pystyy vielä säätämään värejä, joten samasta arkista saa parhaimmassa tapauksessa monta erityylistä versiota. Tällä kertaa tyydyin vain kopioimaan perusasetuksilla arkit, sillä värit kiinnostivat minua jo tällaisinaan.

Ja vihdoin päästään tuunailemaan! Tarrat leikataan saksilla haluttuun muotoon ja käytetään osana plannerointia. Liimapinnan paljastamisessa kannattaa olla tarkkana, sillä mikäli teet tämän kovakouraisesti, jää tarran kulmaan ruma jälki.

Ja kuten yleensäkin, käytin aukeamassa lähinnä vain “mielenkiintoisimmat kuvat” -arkkiani, joten loput jäävät hyödynnettäväksi myöhemmin. Numerotarrat olen tehnyt jo aiemmin ja lisäksi hyödynsin niiden alla puoliympyröiksi leikattuja Søstrene Grenen tarroja. Käytin myös kahta eri washiteippirullaa. Itseni tuntien aukeama täydentyy vielä lisää washilla ja tarroilla, mutta tässä nyt ensimmäinen versio tarratuunausaukeamasta, olkaa hyvä! 🙂

Muita vinkkejä tarrojen tekoon:

  • Lehtileikkeet ovat vain yksi tapa tarrojen tekemiseen, voit myös piirtää tai maalata itsellesi kivoja tarroja
  • Pilasitko kuvan leikkaamalla vinoon? Ei haittaa! Itse rakastan “epätäydellisiä” tai “väärinleikattuja” kuvia ja käytän niitä tarra-arkeissani ja askarteluissani mielelläni. Mikäli tyylisi ei ole liian siloteltu, hyödynnä myös mokat!
  • Itse rakastan toistoa kalenterisivuissani, joten otan tarra-arkeista yleensä useamman kopion ja hyödynnän samaa kuvaa useamman kerran, jopa samalla sivulla.
  • Mikäli kopiot tarrat itsellesi esimerkiksi skannattuna kuvana sähköpostiin, voit laatia itsellesi sähköisen kokoelman itse tekemistäsi tarroista, lajitella ne sinulle sopivalla tavalla ja tulostaa vain ne tarrat, joita milloinkin tarvitset. Näin sinun ei tarvitse ylläpitää isoa fyysistä tarrakokoelmaa. Tarrat toimivat liimalla, joka kuivuu omia aikojaan, jolloin fyysisten tarrojen elinkaari on rajallinen, toisin kuin digitaalisesti säilytettyjen tarrojen. 
  • Miten osaan valita oikean tarrapaperin? Kokeilemalla! Myös kirjakaupassa/askartelukaupassa osataan varmasti auttaa, jos lähdet ostamaan tarrapaperia kivijalkaliikkeestä. Tärkeintä on varmistaa, että tarrapaperi sopii käytettävissäsi olevaan kopiokoneeseen. 
  • Onko sinulla kätköissä jo vähän vanhempaa tarrapaperia, jonka liima on kuivahtanut? Jos haluat todella omaperäisen lookin tarroille, kannattaa kokeilla myös vanhemman tarrapaperin käyttämistä. Lopputulos ei kuitenkaan ole ennalta-arvattavissa ja saatat joutua liimaamaan paperiliimalla tekemäsi tarrat paikoilleen. Itselläni kokeilu kuitenkin kannatti ja tarroista tuli mielettömän kivoja!
  • Tekijänoikeuslain mukaan toisen teosta (eli tässä yhteydessä esim. valokuvaa) saa kopioida omaan käyttöön. Huomioithan siis toisen työn ja hänen oikeutensa tehdessäsi tarroja – tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei itseleikattuja, toisen kuvista tehtyjä tarroja voi ilman lupaa esimerkiksi myydä muille. Yksityiseen, omaan käyttöön niitä voi kuitenkin tehdä. 

Lisää itsetehtyjä tarroja käsitteleviä postaksia Kalenterimanian blogissa: 

– Ryyni


elo
2018

PikkuLeppis tuunaa riiseillä

categories: Black Friday

Olen rakastanut Stamperian riisipapereita sekä liimalakkaa siitä päivästä, kun sain niihin ensimmäisen kerran tutustua. Ihana siskopuolikkaani, Donnon Satu, joskus on siis avannut oven Pandoran lippaaseen, jota on sittemmin ollut melko haastavaa sulkea. Ylläpito on jo jonkun tovin kysellyt vinkkejä ja postausta liittyen oman plannerin tuunaukseen, mutta arastelin kirjoitella mitään manuaalia aiheesta. Olen pitänyt kursseja decoupage-tekniikkaan liittyen ja monet käytännön opit ovat kyllä matkan varrella tarttuneet hihaan. Tämä aihe kuuluu kuitenkin niihin, jotka on helpompi näyttää kädestä pitäen kuin kirjoittaa auki. Pistinkin siis oheismateriaalina Miralle melkoisen määrän kuvatuksia TN:n tuunauksesta ja sen vierestä. Ne varmasti kertovat enemmän kuin pisinkään saaga aiheen tiimoilta.


Idea kalenterin kansien tuunaukseen lähti alun perin siitä, että olin joskus hankkinut alesta Priman standard-kokoiset TN-kannet, joiden kuosia en lopulta kokenut omaksi. TN sen sijaan vaikutti siihen elämäntilanteeseen loistoajatukselta, kun projektia pukkasi sekä töissä että siviilissä useampaan eri suuntaan ja halusin saada kaikki yksiin kansiin. Kukkapurkkien, huonekalujen ja muiden riisipaperiaskarteluiden lomassa aloin pohtia, miksi en ottaisi käsittelyyn myös kalenterikansia. Materiaali oli oletusarvoisesti nahkajäljitelmää tai vastaavaa materiaalia, joka todennäköisesti kestäisi pientä askartelua.

Ensimmäisenä valitsin Stamperian kauniista riisipaperivalikoimasta A4-kokoisen paperin, joka mitoiltaan sopi täydellisesti standard-kokoisten kansien kanssa. Valikoimista löytyy myös isompia papereita, joilla saa peitettyä suurempia alueita. Riisipaperin edut verrattuna esimerkiksi servietteihin ovat mielestäni verrattomat. Paperi on riittävän vahvaa, jotta se kestää vähän hätäisemmänkin askartelijan liimailut, mutta riittävän ohutta, ettei liimalakkaa tarvitse lotrailla litratolkulla. Lisäksi isot kauniit kuviot tekevät esimerkiksi huonekalujen tuunauksista yhtenäisiä, kun sama kuvio ei toistu kymmeniä kertoja suurissa pinnoissa kuten servieteillä askarrellessa käy. Olen käyttänyt tähän tekniikkaan myös esimerkiksi vanhoja kirjoja ja Aku Ankkoja, joilla homma onnistuu myös mainiosti. Liimalakkaa on vaan laitettava reilusti, jotta paperi kostuu kunnolla.

Koska riisipaperi on mulperipaperin tyyppistä hyvin repeytyvää paperia, ajatuksena oli häivyttää kalenterin ja paperin raja niin hyvin kuin mahdollista repimällä reunat epätasaiseksi. Stamperialta löytyy myös yksi parhaista akryylimaalivalikoimista, mihin olen askarteluhistoriani aikana törmännyt. Vivace -maaleista löytyy kymmenittäin ihania värisävyjä, ne ovat todella runsaspigmenttisiä, kestävät hyvin vedellä ohentamisen ja kuivuvat nopeasti. Yritin valita maalien sävyt Priman kansien ja valitun riisipaperin sävyihin, jotta reunojen häivyttäminen onnistuisi mahdollisimman hyvin.

Ennen kansien maalausta poistin niistä kaikki ylimääräiset osat eli tässä tapauksessa kuminauhat. Koska kannet olivat sisältä vaaleat, valitsin ensimmäiseksi maaliksi samansävyisen maalin ja lähdin tummentamaan pohjaa muilla kuvaan sopivilla sävyillä. Koska Vivacet kuivuvat nopeasti, ei odotteluun kulunut juurikaan aikaa. Väleissä ehti repimään riisipaperin reunoja ja sommittelemaan kuvaa kansiin sopivaksi.

Kun maali oli riittävän kuivunut, päästiin deacoupagepuuhiin. Käytin näihin kansiin Royal Coatia, koska siinä on pieni kiilto ja se kestää hyvin pyyhkimistä. Mulle kalenteri on käyttötuote ja sen pitää kestää menossa mukana. Olen tehnyt riisipaperitöitä paljon myös Mod Podge – liimalakalla, joka on myös Plaidin valikoimasta. Suosittelen sitä yleensä sellaisiin paikkoihin, jotka eivät oletettavasti juuri likaannu, joudu tekemisiin rasvan kanssa tai jotka eivät joudu esimerkiksi oleskelemaan ulkotiloissa. Saviruukut, ulkokalusteet ja tarjottimet kannattaa lakkailla Royal Coatilla mutta esim. sisällä pidettäviin lipastoihin, kynäpurkkeihin, päiväkirjoihin ja kirjahyllyihin olen käyttänyt Mod Podgea.

Liimalakka nimensä mukaisesti liimaa sekä lakkaa. Ensimmäinen kerros vedetään alle liimaksi ja muut kerrokset kuvan päälle lakaksi. Kun nyt kyseessä oli vähän U:n muoton kaartuvan kannet, laitoin ensimmäisenä liimalakkaa keskelle, jotta sain kuvan kohdistettua oikein. Tämän jälkeen lähdin keskeltä reunoille päin levittämään Royal Coatia kuvaan ja kiinnittämään sitä kansiin. Pinnasta riippuen laitan ensimmäisen kerroksen joko riisipaperiin tai suoraan esineeseen, johon kuva on tulossa. Tässä tapauksessa oli helpompi ensin keskittää kuva kansiin ja sen jälkeen lähteä kiinnittämään sitä keskeltä reunoille päin.

Ensimmäisen kerroksen kuivuttua häivytin riisipaperin reunat Vivacen maaleja käyttämällä. Töpöttelin eri sävyjä sinne tänne ja valitsin maalit kohtiin aina lähimmän kuvassa olevan sävyn mukaan. Tähän kohtaan maalia kannattaa ohentaa vedellä, jotta rajat eivät tule niin rajusti näkyviin. Maalia on aina helpompi lisätä kuin ottaa pois, varsinkin kun alla on paperi. Kun kansi näytti omaan silmään hyvältä, lakkasin koko kauneuden vielä pariin otteeseen Royal Coatilla. Kuivatin viimeiset kerrokset puoliavonaisena, sillä pelkäsin että lakka lähtee käytössä lohkeilemaan. Pieniä murtumia on selkäosaan tullut kuukausien käytössä, mutta edelleen kannet näyttävät hyviltä.

Olen tehnyt samalla tekniikalla DIY TN-kannet vanhoista A5-kokoisista kalenterin kansista. Kuoret saivat saman käsittelyn maaleilla, riisipaperilla ja liimalakalla, mutta näihin käytin jo aiemmin mainittua Mod Podgea, sillä kannet ovat päiväkirjakäytössä eikä niitä kuskailla päivittäin mukana. Lisäsin reiät kansiin naskalilla ja laitoin mustaa kumpparia sekä inserteille, että kansien kiinnipitämiseksi. Sisälle mahtuu hyvin esimerkiksi Noteworthyn A5-kokoinen vihko.

Teksti ja kuvat: Jaana Ilmonen