Voihan työhuone! -postaus julkaistiin heinäkuussa 2020. Siinä toin julki häpeäni työhuonekaaoksesta. Lupasin pitää teidät ajan tasalla tilanteesta, joten tässä se tulee.
Syksy oli kiireinen. Esikoinen aloitti koulutiensä, minä palasin työhön 8 kuukauden sairasloman jälkeen ja kotiin saapui ikkunaremontti. Ikkunaremontin tieltä oli saatava työhuone tyhjäksi, kun ikkunoiden edessä piti olla 1,5 metriä tyhjää tilaa työmiehille. Niin kuin sanotaan, pakko on paras muusa, ainakin minulle. Äkkiä loput tavarat laatikoihin.
Tein miehelleni yllätyksen ja eräs ilta yläkerran aula oli täynnä laatikoita, jotka hän saisi kantaa alakertaan. Jalkani ovat vielä sen verran huonona, etten uskalla urakoida moista. Onneksi mies jaksaa auttaa. Loppujen lopuksi olohuoneen sohvan taakse seinän vierustaan nousi reilusti yli 30 laatikkoa ja pussukkaa täynnä askartelutarvikkeita sekä kankaita. Apua! Ikkunaremontti on kestänyt kestämistään, eikä laatikoita ole vieläkään purettu. Odotamme edelleen kolmea uutta ikkunaa, ennen kuin mahdolliset askartelukaapit nousevat päämakuuhuoneeseen. Lapset ovat kuitenkin saaneet luvatut omat ihanat huoneensa, ja tyttärelle maalattiin toiveiden mukainen pinkki huone.
Edelleen apunani on olohuoneessa Ikean pyörillä kulkeva hittikärry, ja tuunailen olohuoneen pöydällä. Tulostin joutui joulun tieltä yläkertaan, mutta työvalo tuli olohuoneeseen valaisemaan pimeitä päiviä. Otetaanko tavoitteeksi, että kesäksi saada teille kolmas ja viimeinen postaus aiheesta? Jos silloin viimeistään olisi taivaankappaleet ja fengshui kohdillaan. Toivossa on hyvä elää, eikö, heh.
Rakastan kaikkea käsillä puuhastelua ja yksi lempiajanvietteistäni on matonkuteista virkkaaminen. Nyt sairaslomalla ollessani, kun jalkojen käyttö on rajallista, sain inspiraation tehdä matonkuteista kalenterille suojapussin. Onneksi virkkausta voi harrastaa sohvan pohjalla.
Mietin, että mille kalenterille tai parille haluaisin tehdä pussukan. Muistin vanhan Happy Plannerini ja sen, kuinka koin sen renkaiden takia hankalaksi kuljettaa. Ehkä siksi se jäi aikoinaan vähemmälle käytölle, vaikka todella pidin siitä. Ajatuksesta innostuneena lähdin rinta rottingilla ”noin vain” tekemään pussia. Ensimmäiseksi tietenkin mittasin kalenterin strategiset mitat ja pengoin kudevarastoani. Löysin tumman violetin värisiä keriä kolme ja valitsin ne. Matonkuteen paksuudesta riippuen virkkuukoukun kokona käytän 8-10, nyt kokoa 9.
En ole mikään ammattilainen, joten itseoppineella termistö ei ole hallussa. Innostus ja rakkaus lajiin ovat valttini, joten koittakaa pysyä mukana.
Aloitin tietenkin aloitussilmukasta ja luomalla 28 silmukkaa. Mallailin silmukkaketjua kalenterin ylle. Aloitin ensimmäisen kerroksen toisesta ketjusilmukasta koukusta laskien, eli ensimmäisestä vapaasta silmukasta. Tykkään jättää ulkopuolelle koristeeksi raitakuvion, eli oikealle puolelle. Teen silmukat oikealta puolelta katsottuna silmukan takimmaiseen lenkkiin menemällä koukulla silmukan keskeltä läpi. Teen tuplasilmukan jotta korkeutta tulisi nopeammin, eli koukulla silmukan keskeltä takalenkin ali ottaen langan ja tuomalla läpi. Puikolla näin ollen kaksi silmukkaa. Otan langan uudelleen koukulle ja vedän sen nyt kahden silmukan läpi. Teen näin kerroksen loppuun eli 27 silmukkaa. Rivin lopussa teen käännökseen joka kerroksella yhden ketjusilmukan, jonka jälkeen käännän ja jatkan kerrosta taas normaalisti. Näin säilytän kerroksella 27 silmukkaa.
Kääntäessä työn nurjalle puolelle tehdessäni toista kerrosta, pitää minun muistaa jatkaa niin, että kuvio jatkuu oikealle puolelle. Nurjapuoli tehdään siis pujottamalla koukku nyt silmukan edestä keskelle ottaen lanka koukulle ja vetäen se takaisin, ottaen lanka uudelleen koukulle ja vetämällä kahden silmukan läpi.
Toivottavasti ymmärrätte edes jotain itseoppineen ohjeistuksesta. Olen itse pahoissa paikoissa katsonut neuvoja Novitan videoista tai hakusanalla ”matonkude” ja ”virkkaus”.
Matonkuteessa on usein umpisolmuja. Itse avaan ne ja teen tavallisen kireän tuplasolmun. Jätän solmut nurjalle puolelle ja piilotan koukulla lopuksi solmujen päät silmukoiden väliin, niin ettei ne näy oikealle puolelle.
Tein aloitussilmukkaketjun lisäksi 17 oikeaa ja 17 nurjaa kerrosta. Taitoin työn kaksin kerroin nurjat puolet vastakkain ja parsin sivut kiinni aloittaen yläreunasta. Mallasin koko ajan, että oikeiden puolten raitakuviot menisivät tasan kummallakin puolella. Otan kummastakin ulkoreunasta yhden lenkin, koukulla siis kolme silmukkaa. Otan langan koukulle ja vedän sen kaikkien kolmen silmukan läpi. Jatkan rivin loppuun katsoen, että reuna menee kauniisti suoraan, eikä isoja koloja jäisi. Viimeisestä silmukasta vedän langan läpi, niin kuin solmussa ja vedän langan pään nurjalle puolelle. Käännän työn ja pujotan langan pään silmukan alle tehden toisen solmun. Tämän jälkeen pujotan hännän piiloon 4-6 silmukan joukkoon, niin ettei se näy oikealta puolelta. Sivu on päätelty valmiiksi.
Toisen reunan vuoro. Tee se samalla lailla aloittaen yläreunasta. Ota koukulle kummastakin ulkoreunasta ensimmäiset silmukan lenkit (2), ota lanka puikolle ja vedä silmukoiden läpi. Lanka ei ole vielä kiinni missään, joten ole varovainen ettei silmukat karkaa tai löysty. Voit solmia langanpään nurjalle puolelle, niin kuin päättely vaiheessa.
Ennen kuin päätin tehdä pussista ihan yksinkertaisen kirjekuorimallin, tein jo 100 silmukkaa pitkän, sekä 4 kerrosta korkean sivupalan. Tämä olisi lähtenyt kyljestä jatkuen kahvana ja loppunut toisen kyljen loppuun. Aloin jo kiinnittämään tätä työhön, kunnes totesin sen olevan liian massiivinen. Matonkude on jo itsessään useimmiten paksua ja siitä tehdyt työt massiivisia. Joten jos aiemmin lähdin tätä työstämään rinta rottingilla, tässä kohtaa tipuin pilvenreunalta, purin sekä virkkasin useaan otteeseen ja meinasin jo luovuttaa. Ihan aina ei mielikuva ja toteutus kohtaa, heh.
Halusin pussiin vielä lukitusremmin ja laskun keskikohdan työn yläreunaan. Tein reunaan viisi tukevaa silmukkaa, vetäen langan heti kummankin silmukan läpi. Nurjalle puolelle tein neljä silmukkaa ja rivin lopussa teen käännökseen joka kerroksella yhden ketjusilmukan. Näin säilytän kerroksella 4 silmukkaa. Tein 8 kerrosta ( 4 O+ 4 N ) tuplasilmukoilla (kuten pussinkin) . Viimeisen kerroksen lopussa tein 4 ketjusilmukkaa, jonka kiinnitin saman kierroksen alkupäähän, niin ikään napinläveksi. Päättelin työn niin kuin aiemmin.
Enää puuttui nappi. Mittasin paikan kalenterin ollessa sisällä ja ajatuksella, että kude voi venahtaa hiukan käytössä.
Nappi on nyt mitä kotoa löysin, koska vallitsevan tilanteen takia en lähtenyt sitä varten kangaskauppaan. Mitä isompi nappi, sitä paremmin pysyy kiinni 🙂
Saas nähdä kuinka hurahdan ja alan muokkaamaan mallia täydelliseksi 🙂 Niin kuin yleensä korien kanssa käy. Olenkin tehnyt sisustuskoreja paljon matonkuteista ja niihin saa kivasti kalenteritarvikkeita säilöön.
