Avainsana: Kalenterituunaus

Kalenterikammon selätys?

Syksy on kalenterimaanikon vuoden toiseksi jännittävintä aikaa – lukuvuosikalenterit tulevat, uudet julkaisut saapuvat ensi vuodelle ja ihanien ulkomaisten kalenterien ennakkomyynnit pitävät pään pilvissä. Tässä kuussa tulevat mm. uudet Happy Plannerit ja Hobonichit myyntiin. Mikäkö on se jännittävin aika sitten? No tietenkin sen uuden kalenterin käyttöönotto silloin vuoden alussa tai syksyllä, jos lukuvuosikalenteria käyttää!

Kuten perjantaipäiväkirjassa olenkin kertoillut, mulla on ollut aika haastava vuosi omassa elämässä, eikä oikeastaan koko kesän aikana tai edes alkusyksystä ole ollut mitään kosketuspintaa kalenterin tuunaamiseen, saati sen käyttämiseen. On ollut jotenkin vaikea innostua tämän vuoden uutuuksista ja syksyn kalenteripöhinästä. Löysin vihdoin vuosien etsiskelyn jälkeen kalenterirauhan ja päädyin samaan kalenteriin kuin tänäkin vuonna. Ennakkomyynnistä ostettua ihanuutta odottaessani tunnen kuitenkin pienen syyllisyyden piston sisimmässäni – miksi ostin taas kalliin kalenterin, vaikka en ole edes käyttänyt sitä viime aikoina? Katson työvuorot vain kännykkään tallennetusta pdf:stä, enkä ole tehnyt mitään järkevää tähän harrastukseen liittyvää pitkään aikaan. Olen yrittänyt aloittaa, mutta ”se ei vaan nyt lähde.” Kauhistuttava ajatus, onko kalenterikipinä kuollut ja kuopattu?!

Miten siis löytää kadonnut kalenteri-into? Miten saada elämä ja arki järjestykseen ja napata koppi to do-listoista ja aamurutiineista? Mä en oikeasti tiedä mitä tehdä.

”No sen kun teet vaan!”
”Siitä se lähtee, ku alottaa!”
”Kirjoita joku lista, tee aikataulu ja elä sen mukaan.”
”Sun pitää Emmi kehittää rutiineja itsellesi.”

Olispa se yhtä helposti tehty, kuin sanottu! Ei toimi mulla. Tuntuu, ettei mulla ole niitä keinoja tai työvälineitä, joilla saisin jotain järkeä tekemiseeni. Mun aivoista puuttuu se ”nyt tehdään” -vipu ja nykyään edes deadlinet ei auta. Mä en vaan saa pidettyä kiinni suunnitelmistani ja se aiheuttaa kalenterikammoa ja turhautumista. Miksi toteuttaa hienoja viikkosivuja ja tehtävälistoja, jos en niitä kuitenkaan tee?

Mä en oikeasti tiedä mitä tehdä. Mutta mä olen päättänyt, että teen sen, jotenkin, räpiköiden, enkä aio ottaa stressiä siitä, että rakas ja innostava harrastus on jotenkin jäissä hetkellisesti.

Olen päässyt yli siitä, että kalenterissa on tyhjiä viikkoja. Teen tätä itselleni, en Instagramille tai Kalenterimanialle. Elämä ei siihen kaadu, jos en yllä mahdottomiin itseasettamiini tavoitteisiin. Sitten jos tuntuu siltä, että laittaisi sinne tarran, jos toisenkin niin laitan. Jos vaikka tämän suvantovaiheen ajan kalenteri saa luvan olla vain ajanhallinnan väline.

Muita ideoita tilanteen hallintaan saamiseksi:

  • Viikon tehtävälista – Samat jutut joka viikko, tuntuu tyhmältä listata samat asiat ”jotka teen aina,” mutta aion kokeilla listata kaikki toistuvat tehtävät, jotka sitten saan merkata tehdyiksi to do-listassa, ne on niitä perusjuttuja ja ammennan vähän tyydytyksen tunnetta siitä, että olen saanut jotain aikaiseksi.
  • Jätän Instagramin selaamisen vähemmälle – Mun planneritilillä seuraan ihania kalenteri-ihmisiä ja yleensä vain nautin muiden luovuuden seuraamisesta, mutta oman harrastusmotin ollessa kateissa saattaa muiden tekeleiden ihailusta olla enemmän haittaa kuin hyötyä.
  • Rutiinien hyväksikäyttäminen – Nämä totutut jutut, jotka toistuu joka päivä; peset hampaat, otat lääkkeet, juot aamukahvin. Näiden yhteyteen voi lisätä muita tehtäviä, jotka pitää saada tehdyksi. Kun olet toistanut ne tarpeeksi monta kertaa myös niistä tulee tapa. Aion hieman enemmän ajatuksen kanssa lisätä rutiineja elämääni, esimerkiksi venyttelyn illan hampaiden pesun yhteyteen ja 15 minuuttia kirjan lukemista aamukahvin kanssa.
  • Kirjoitan päiväkirjaa edes vähän – Journalointi on hyvä tapa saada merkitystä arkeen. Mietit päivää hieman eri silmin, kun tiedät että kirjoitat siitä vähän jotain ylös. En aio koristella päiväkirjaa tai muutenkaan yrittää tehdä siitä jotenkin esteettisesti miellyttävää ja luovaa.

Tulen sitten joku maanantai loppuvuodesta kertomaan, että miten tämän empiirisen testin kanssa kävi.

Onko sulla ollut kipuilua arjen hallinnan, aikuistelun tai kalenteriharrastuksen kanssa? Vertaistukea voi hakea ryhmästä, nähdään siellä!

Armeliaisuutta just sun syksyyn. <3
– Emmi

Plan with Suvi – Note Mini

Postauksessa näkyviä leikekuvia, sivellinkyniä ja tarroja ostettu kaupallisessa yhteistyössä Klemmarikellarista

Lämpimästi tervetuloa tuunaamaan kanssani pikkiriikkiseen Note Miniin kaksi aukeamaa! Minulle on syntynyt kelpo rutiini aukeamien luomiseen ja esittelen sen nyt teille.

Kun pääsen niin sanotusti asian äärelle, otan föliin hyvää juomista tai pientä naposteltavaa, yleensä kahvia ja Digestive -keksin. Sen jälkeen esiin kaivetaan washiteipit ja mieluisa tarrakirja.

Kaivan esiin seuraavat tyhjät viikot, ja kumitan tarvittaessa rakkaan tyttäreni tekemät harakanvarpaat. Nyt on kerran käynyt niin, että kumitin myös kohtuutärkeän menon lisäämättä sitä enää takaisin, joten varmuuden vuoksi pidin lähellä ruutupaperia, johon kirjasin kaikki pois pyyhkimäni oikeat asiat siksi aikaa kun tuunasin aukeamia.

Tuunaukseni peruspilarina toimii kapeat washiteipit, joilla rajaan pystypäivät. Washiteipin väri puolestaan toimii perustana koko aukeaman värimaailmalle. Joskus käy kuitenkin niin, että tuunauksen edetessä nypin lopulta jotkut teipit kokonaan pois, mutta näille aukeamille kaikki alkuperäiset teipit jäivät.

Washiteippien jälkeen kiinnitän aukeamalle valitut tarrat tai leikekuvat, tässä ensimmäisessä aukemassa käytin Craft O’Clockin itseleikattuja kurpitsakuvia ja tyttöä sateenvarjon kanssa. Yleensä käytän liimakynää, mutta nyt käden ulottuvilla oli nopeammin teippirolleri.

Ikään kuin boksitarrojen tilalla käytän usein Zig Clean Color Real Brush-sivellinkyniä. Maalaan siis kynällä ”lootan”, johon sitten kirjaan esimerkiksi tyttäreni hoitoajat tai muut menot.

Kerrankin todella innostuin tuunaamisesta ja siksi tähän postaukseen syntyi kaksi aukeamaa. Jälkimmäiselle osui täysikuu nimeltä Maissikuu, joten lähdin kuutarralla hakemaan fiilistä aukeamaan. Peitin kokonaan yläreunan alkuperäiset merkinnät washiteipillä, ja tein ne sitten uudelleen pikkuisten viiritarrojen ja Sharpien permanenttitussin avulla. Ja joo, kuultavathan nuo alkuperäiset tekstit läpi, mutta en jaksa siitä niin kovasti välittää.

Sama sivellintussitemppu tapahtui tällekin aukeamalle, ja kuutarran kaveriksi valikoitui ”me time”-tarra. Itsestä huolehtiminen on läpi lasteni vauvavuosien ollut tärkeä teema, jota yritän ylläpitää eri tavoin; tuunaushetket, rauhalliset suihkut, yksin kaupassa käynti, kavereiden näkeminen, psykiatrisen sairaanhoitajan tapaamiset jne.

Ja tässäpä olisi kaksi tällä kertaa valmistunutta aukeamaa! Kalenterimanian YouTuben puolelta löytyy useampi tekemäni Note Mini -tuunausvideo, ja yritän nyt kerätä rohkeutta tehdä voiceoverin seuraavalle tuunausvideolle. Katsotaan kuinka käy!

Tuunailuterkuin, Suvi