Helou helou helou! Ryhmästä on jo voinutkin nähdä että överitarroitus tai tarrojen megalätkintä, millä nimellä nyt tätä kutsuisikaan, on vienyt meikämetrilakun mennessään. Bongasin Instagramin inspiroivasta kuvavirrasta taannoin kuvan jossa oli muistikirjan sivu täytetty kokonaan keskenään samanvärisillä tarroilla ja kuvilla. Ja siitä se ajatus sitten lähti! Halusin tehdä ”päiväkirjasivun”, jossai paperi on muuten tarrojen peitossa, ja vain tietyn muotoinen alue jätetään tyhjäksi kirjoitustilaksi. Ensimmäiseksi testailin ideaa sekalaisten asioiden vihkooni livessä Facebookin puolella. Silloin käytettäväksi väriksi valikoitui pinkki, ja aukeaman tekeminen oli ihan superkivaa!
Postauksessa näkyvistä kuvista idean tässä tarraövereiden tekemisessä näkeekin helposti. Ohjenuoranani olen käyttänyt enemmän on enemmän -sanontaa, kuten nähdä voi. Tätä runsasta tyyliähän voisi toteuttaa myös värikkäästi välittämättä käytettävien tarrojen väreistä, mutta itse olen ihastunut erityisesti tähän yhden värin käyttämisen tapaan. Toki löytyyhän näistä pinkeiltä ja keltaisilta aukeamilta myös hieman muitakin sävyjä, mutta jokaisen tarran päävärin on täytynyt sopia visiooni valitusta väristä päästäkseen mukaan sivulle.
Miksi tämä tuunaustapa sitten on noussut suosikikseni? Ensinnäkin, se on hauskaa! Olen aloittanut tuunamishetken keräämällä valmiiksi pöydälle tarra-arkkeja joista löytyy haluamaani väriä – välittämättä mitä kuvia niissä on. On siis tullut käytettyä laajemmin ja monipuolisemmin tarravarastoja kuin etukäteen päätettyjen aihe-teemojen mukaan tehtyjäaukeamia tuunatessa. ”Liittyykö tämä japanilainen mansikkamaito-purkki nyt mitenkään tähän viikon teemaan?” -pohdinnat on turhia, kun ainut kriteeri tarrojen valintaan on väri.
Toisekseen on ollut ihanaa saada käytettyä pois arkkien jämiä ja yksittäisiä tarroja, jotka ovat pyörineet jemmoissa parhaassa tapauksessa vuuuuosia. Nyt vasta muutaman tälläisen tarraöveri-tuunauksen tehneenä olen saanut tyhjennettyä valehtelematta liki parikymmentä jämäarkkia käyttöön. Ja vielä sellaiseen käyttöön että lopputulos miellyttää.
Jos valittua väriä haluaisi korostaa vielä entisestään, voisi sivun pohjustaa ennen tarroja vaikkapa musteilla värjäten tai sopivilla washiteipin paloilla. Tälläistäkin täytyy joskus kokeilla. Ja mikä loputon määrä väriyhdistelmiä onkaan olemassa, jos käyttäisi yhteen sivuun vaikka kahta tai kolmea väriä!
