Avainsana: Kalenterituunaus

Piirtelyhulluutta pienen muistikirjan kanssa

Helou helou helou! Täälläpä rustailee täksi maanantaipostaukseksi Inka, ja otsikon mukaisesti piirtelyhommat mielessäni. Viime kuun puolella kävimme koko perhe risteilemässä talviloman kunniaksi ja vietimme päivän myös maissa ruotsin puolella. Sää helli aurinkoisena ja lumettomana, ja oli mukava tallustella naapurimaan pääkaupungin katuja liikkeisiinkin piipahdellen. Omalla pakko käydä -listallani oli vuoden takaiselta reissulta tuttu Panduro. Sinne suunnistaessamme (google mapsin armollisella avustuksella) osui kohdalle myös Kreatima. Itselleni tämä taidetarvikeliike oli uusi tuttavuus, mutta olihan siellä poikettava. Sieltä löytyikin tuliaisena itselleni se ostos, josta tämä postaus sai alkunsa: pieni neliönmuotoinen luonnoskirja.

Ja siitähän se ajatus sitten lähti, tai oikeastaan lähti piirtely ja doodlailu lapasesta! Tätä kirjoittaessani on kyseinen kirjanen ollut hyppysissäni aikalailla tarkalleen viikon verran, eikä siinä ole kuin reilu 10 sivua tyhjänä. Ja pienestä ja kompaktista koostaan huolimatta on tässä kuitenkin 80 sivua sidottuna.

En tiedä mikä hulluus tämän kanssa oikein pääsi iskemään, mutta simppeleitä kuvia se on saanut tuottoisasti piirrustamaan. Sieniä, erilaisia ruokia ja hedelmiä, hyvin satunnaisia esineitä, kukkasia… Ja aaaikas monta ilmapalloeläintä! Ilmapallokoirien piirtäminen on tuntunut niiiin rentouttavalta. Niiden pyöreiden muotojen värittelyssä ja varjostamisessa on ollut jotain mukavan zen-henkistä.

Myös maaliskuun doodle-haasteeseen osallistuin piirtelemällä tämän neliskulmaisen aarteen sivuille. Rustasin muunmuassa elämäni ensimmäistä kertaa ompelukoneen kuvan! Tämä on muistaakseni ensimmäinen kerta kun olen käyttänyt tämän muotoista muistikirjaa tai luonnosvihkoa. Uusi muoto ja pieni koko ovat herätelleet uinuksissa ollutta piirtämisintoa kovasti, ja olen siitä iloinen. Nyt jännitän vain sitä, onko loputkin tyhjät sivut saaneet täytettä tämän postauksen tullessa ulos, vai lopahtaako tämä intensiivinen innostus vielä salakavalasti yhtä nopeasti kuin alkoikin…

Puutarhaunelmia 2.0

Mainos: Ecoline, Micron ja Pilot -kynät Suomalainen Kirjakauppa.

Kirjoitin Kalenterimanian blogiin ensimmäisen Puutarhaunelmia-postauksen keväällä 2019, jonka jälkeen 2020 puutarhassa touhuaminen jäi, kun en päässyt kunnolla edes kävelemään. Nyt leikkauksen ja pitkän kuntoutuksen, sekä lihaskunnon kasvattamisen jälkeen uhkun jälleen intoa laittaa pihaa. Vuosi 2024!

Aloitin suunnitelmia syksyllä, kun huomasin, että tänä keväänä voimia olisi luultavimmin enemmän. Tein nopean suttuluonnoksen puutarhavihkooni ja melkein siltä istumalta lähdimme mieheni kanssa hakemaan maa-aineita takapihalle. Mies oli poistanut jo aiemmin takapihaltamme nurmikon jämät, joista ollut enemmän haittaa kuin iloa. Nurmikko villiintyy heinikoksi hetkessä, eikä sitä saa kuin siimaleikkurilla siistiksi ruohonleikkurin ollessa liian iso pikku pläntin ajoon. Lopuksi pitää vielä haravoida. Tulimme lopputulemaan, että nurmikko lähtee ja tilalle tulee mukulakivetys. Niitä on talon pääty täynnä, kun kaivoimme niitä kuusi vuotta sitten etupihan mullasta ylös järkyttävän määrän. Pohjatyöt on takapihalla siis tehty. Nyt odotamme keväisempiä kelejä sadannen takatalven jälkeen, että pääsisimme nakuttelemaan mukulakiviä paikalleen.

Olen monta vuotta haaveillut jo pergolasta takapihallemme, jonka varjossa voisi oleskella, mutta valmisversiot ovat liian isoja tai pieniä. Tukevaa runkoa voi rakentaa alusta itse vasta, kun päätämme vaihtaa terassilaudoituksen. Minusta aika olisi jo, mutta kukkaro päättää. Nyt suojana on ollut muutaman vuoden purjevarjo. Se on ihan kiva, mutta sen kanssa saa vahtia sääoloja, ettei ota liiaksi tuulta alleen. Löysin kuitenkin vastikään kesäuutuuksista uudenlaisen pergolan edullisesti, joka pitää mitata, olisiko siinä meille ratkaisu tulevaksi kesäksi?

Tänä vuonna aion taas kasvattaa hyötykasveja takapihallamme, nyt kun tiedän, ettei lomaa ja lomareissuja tule, olen ainakin niitä sitten kastelemassa. Aikaisempina vuosina olen yrittänyt kasvattaa kurpitsaa ja avomaankurkkua huonolla menestyksellä, mutta periksi ei anneta. Kirsikkatomaatit sen sijaan rakastavat takapihamme kuumuutta ja satoa on aina riittänyt läpi kesän. Myös raparperi viihtyy savisessa maassamme aidan varjossa. Yrtit ja mansikat ovat myös vakiokesävieraita.

Kukat ovat paheeni keväästä syksyyn ja tummat mustaan taittavat sekä lilat sävyt ovat lemppareitani. Rakastan hortensiaa, laventelia ja heinäkasveja, mutta pihan kaunein kruunu on ehdottomasti pionit. Niitä onkin kaksi pensasta etupihalla ottamassa vastaan kivipenkissä. Etupiha on ollutkin valmiina jo pidemmän aikaan. Hyvin tehty kivipatio ammattilaisten toimesta ja sohvaryhmä etupihan varjossa on mukavaa vaihtelua paahteiseen kesään. Pensasaitamme on kuitenkin ikuinen murhe. Se on kiva kesällä, kun minä olen sen joka ikinen kevät leikannut, kunnes se alkaa loppukesästä taas rehottaa ja syksyllä siistin sen jälleen. Työleiri! Olen toivonut siihen ihan tavan valkoista lauta-aitaa, mutta mikä vuosi se siihen tulee, on kysymysmerkki?!

Toteutuuko kaikki suunnitelmat, saa nähdä, mutta sen tiedän, että aion nauttia keväästä syksyyn kasvihulluuteni kanssa puutarhassamme ja keksiä lisää hulluja ideoita. Se mikä on varmaa, niin kauan haaveilemani vesielementin meinaan rakentaa takapihan terassille solisemaan. Ihanaa kevättä ja hyviä suunnitelmia kaikille, niin puutarhaan kuin parvekkeillekin.
– Tia