Avainsana: Kalenterituunaus

Kalenterimaanikko ostolakossa

Voihan ostolakko! Jo viime vuoden puolella tuli tuloihini melkoinen notkahdus, kun työkokeilusopimukseni loppui. Silloin piti tehdä päätös alkaa rajoittaa tätä minun henkilökohtaista ostohysteriaani, eikä edes pelkästään tuunaustarvikkeissa vaan ihan kaikessa. Mutta miksi ei tunnu lähellekään niin pahalle hillitä itseään kenkä- ja laukkuostoksilla kuin hillitä itseään ostamasta kaikkea sitä ihanaa, mitä meidän kauppiaillamme on myynnissä? Ja kaikkia ihania uutuuksia tulee koko ajan. Mä en kestä!

Olen sopinut itseni kanssa, että ensin pitää sitten myydä jotain tuunaustarvikkeita pois, ennen kuin saan tilata itselleni jotain uutta. Mutta, miksi se luopuminenkin on niin hirvittävän vaikeaa? Mietin, että myyn nuo kannet pois, kun en niitä käyttänyt. Otan kalenterin kannet käteeni, ja simsalabim sitten ne ovatkin taas niin ihanat ja niitä en malta myydä. Kyllä minä niitä vielä tulen käyttämään. Entäs jos en saa samanlaisia tilalle enää, jos nyt myyn ja sitten haluaisinkin käyttää niitä, Kuulostaako tutulta? Leimoja on laatikollinen. Nehän minä voisin myydä, kun en niitä niin paljon käytä. Alan käymään laatikkoa läpi ja kohta huomaan leimailleeni päiväkirjaan tunnin verran. Washiteippejä on varmaan satoja, mutta kun tyttärenikin tarvitsevat niitä.

Kierre on loputon. Lopulta sitä myytävää ei sitten olekaan. Tietokoneellani on auki kaupan nettisivut ja siinä komeilee tuote, joka olisi nyt ihan pakko saada. Se tuska! Kalenterimania-ryhmässä joku linkitti taas ihanan uutuustuotteen seinälle, sekin pitää käydä katsomassa. Ooh ja aah miten ihana, mieleni alkaa pyörittää miten ihana se olisi ja mihin käyttöön voisin sen ostaa, noille tarroille ja tuolle tarraviholle olisi ihan varmasti käyttöä. Tuo washi on ihan pakko saada. Välilehtiä ihanista tuotteista on auki selaimessa päivä tolkulla. Ja käyn niitä tasaisin väliajoin ihailemassa ja huokailemassa. Vielä kuitenkin päätökseni on pitänyt ja pankkitili kiittänyt.

Joskus on kovin vaikeaa ajatella järkevästi kaikkien näiden ihanien tuotteiden ja tavaroiden mylläkässä ja mun ostohousuni senkun paukkuvat jos niille tilaisuuden antaa. Upean tarjouksen kohdalle sattuessa haluaisin ostaa kaikkea ihanaa koko ajan lisää. Sitten katson varastojani ja pakotan itseni ajattelemaan, että käytän niitä ensin pois ja sitten vasta uusia, tai voisinhan vaikka vaihtaakin jonkun kanssa.

Vuoden alussa halusin ja tarvitsin lisäosia Happy Planneriini, joten laitoin Filofaxini myyntiin Kalenterimanian Kirppikselle. Sehän kävikin heti kaupaksi ja sain antaa luvan itselleni tilata tarvitsemani lisäosat Klemmarikellarista, tosin vain sillä summalla mitä myynnistäni olin saanut. Voitte muuten uskoa, että kun pakettini saapui, niin intoni sen kanssa oli vielä tavallistakin suurempaa! Olin harkinnut ostokseni tarkkaan ja tilannut vain sen mitä tarvitsin. Taputin itseäni henkisesti olkapäälle ja olin maailman onnellisin. Ostolakkoni oli kuitenkin pysynyt.

Rakkauvella Eija

Tältä minun kalenterimaniani näyttää nyt – AJ

Tiedän niin hyvin sen tunteen, kun on päässyt vauhtiin kalenterin kanssa ja on siitä niin onnellinen. Tämä on juuri minun näköiseni ja juuri minulle paras. Ja silti vilkuilee vieraisiin pöytiin. Sama tuntuu toistuvan minulla joka vuosi ja monta kertaa. Kuinka saavuttaa se tila, jossa selviää ilman hairahduksia kaikkien ihanien uutuuksien keskellä? Uutuuksiahan nimittäin tulee jatkuvasti, ja voin itse ainakin myöntää olevani aika useinkin mainonnan uhri.

En usein käytä kalenterirauha-käsitettä, sillä minulla se rauha todennäköisesti häviää sen sileän tien, kun sen sanan suustani päästän! Siispä jätetään se sana pois kokonaan, ja tässä postauksessani vain kerron, kuinka minä olen yllättävänkin tyytyväinen tähän tämän hetken kalenteripakettiini, joka minulla on käytössä.


Kalenterinani tänä vuonna on Hobonichi Cousin. Olen opetellut käyttämään kuukausinäkymää, jota ennen en ole sujuvasti saanut käyttöön! Olen tästä oikein ylpeä. Päivä per sivu antaa runsaasti tilaa kirjoittelulle, ja Hobonichi toimittaa minulla ennen kaikkea päiväkirjan virkaa. Menot ja muistettavat asiat menevät kuukausinäkymään, ja se on toiminut oikein hyvin.

Art journalina minulla on Seppälän valokuvaamo Vaasan kalenteri, jonka sain yhteistyönä teettää itse ottamallani kuvalla. Rakastan sitä! Aiemman postaukseni kyseisestä kalenterista voit lukea täältä. Tänne talletan kaiken mitä en voi ottaa Hobonichini väliin. Tämän art journalin kanssa on niin ihanaa mennä vain fiiliksen mukaan – ei tarvitse aina olla visiota mitä tekee. Joskus riittää, että sinne väliin nappaa talteen jotain, mitä voisi ajatella käyttävänsä myöhemmin. Art journalista on kirjoitettu Kalenterimanian blogissa aiemminkin, tsekkaa yksi kirjoituksista täältä!


Kolmantena käytössä olevana kalententeriasiana minulla on Erin Condrenin blanko vihko. Vihkossa seuraan liikunnan määrää, ruokavalion muutosta sekä muita terveyteen vaikuttavia seikkoja. Ensi viikon aukeamasta näkyy kuvassa osa. Ei ole ollenkaan tarkoitus joka päivä käydä jumpassa tai onnistua täydellisesti! Kaikki muutos on kotiin päin, ja yritän asettaa realistisia tavoitteita ja toivoa, että pienillä asioilla saisi vaikutuksia aikaan. Vihko on siihen täydellinen! Tarrat vihkosen kaunistukseksi löysin Chic Companylta! Samoja tuotteita tälläkin hetkellä löytyy Heidin Korttipajalta. Lehtiö, jossa on paljon tekstitarroja, on isompaa tarraa ja kapea lehtiö sisältää paljon pikkuisia treenitarroja. Käyvät monen kokoisiin kalentereihin molemmat tarralehtiöt!

Tässäpä minun kolmikkoni tähän vuoden alkuun. Olen oikein tyytyväinen matkatessani näiden kanssa kohti kevättä!

-AJ