Avainsana: Kalenterituunaus

Kuinka kalenterimania näkyy arjessani – AJ

Kalenterimanian tultua elämääni on se pikkuhiljaa vallannut alaa kaikilla elämäni osa-alueilla. Ihmisestä kuitenkin kertoo jonkin verran se, mistä he ovat kiinnostuneita tai mitä he harrastavat. Minkä asian he kokevat aikansa ja panostuksensa arvoiseksi. Itse olen löytänyt Kalenterimania-ryhmän helmikuussa 2017. Heti tunsin, että tässä on jotain tuttua ja sellaista minulle omaa. Tottakai oma tapa toteuttaa harrastustaan saattaa muuttua ajan kuluessa ja näin on käynyt myös minulle. Tällä kertaa kirjoitankin siitä, kuinka itse toteutan itseäni kalenterituunauksen kautta.

Opiskelin viime lukuvuoden uuteen ammattiin ja aamuissa parasta oli se, kun sai rauhassa heräillä pulpetin takana. Joka aamu edessäni näkyivät kynät, muistikirja, kalenteri, muutama tarra-arkki ja puolisen tusinaa washiteippirullaa. Kahvia ja paperitavaraa – ihan parasta. Siinä yhtenä aamuna mietin yhtä ystävääni, jolla tiesin olevan haastavat ajat elämässään. Kirjoitin hänelle pienen viestin ja otin kuvan. Myöhemmin hän tulosti sen eteisen oven viereen. Kuulemma se muistutti jokaisen päivän olevan uusi ja täynnä mahdollisuuksia. Minua ilahdutti se, että hän koki minun pienen eleeni niin tärkeänä.

Tämä aamu oli elokuun ensimmäinen päivä. Olin juuri vienyt tytön hoitoon ja päätin ottaa itselleni muutaman hetken Lahden ihanimmassa kahvilassa satamassa. Napit korville ja katse vanhan rautatieaseman rakennuksen ikkunasta ulos, kauas Vesijärven peilityyneen maisemaan. Sinä aamuna otin sekä suolaista että makeaa. Sinä aamuna kirjoitin myös asioista, joille en ollut antanut tilaa vuosiin. Se aamu oli hyvä syvällisille kirjoitteluille.

Kalentereistani näkyy selvästi milloin minulla on ollut aikaa. Aikaa panostaa, hahmotella, sommitella. Joskus voi mennä viikkoja ettei ole millään aikaa keskittyä ja saada aikaiseksi mitään kaunista muistuttavaa. Ne viikot ovat täynnä muistilappuja. Silloin tällöin aikaa kuitenkin on huolellisempaan tuunailuun ja silloin tulee näitä kuvia, joita itse rakastan. Vapaapäivänä tai miittipäivänä on monesti otollinen tilaisuus inspiroitua ja ne olenkin aina yrittänyt hyödyntää mahdollisimman hyvin!

Ajoittain tulee päiviä jolloin olisi paljon ajatuksia ja haluakin kirjoittaa niitä ylös, mutta mitään ei tule paperille. Niinä päivinä kannattaa ihan vaan kuunnella itseään. Tekee sen mikä hyvältä tuntuu. Joskus vähemmän on vain enemmän ja mielestäni ne päivät kertovat myös omaa tarinaansa. Joskus vain yksi lause, yksi tarra tai yksi kortti kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Kalenterini saa eniten ihailua töissä. Täytyy myöntää, että mikään ei ole ihanampaa kuin avata kalenteri ja siellä kynäilyjä odottava aukeama. Jos aukeama on omasta mielestäni onnistunut, on se aika överi setti kaikkea mahdollista! Tällöin se sattuu myös muiden läsnäolijoiden silmiin ja herättää ihastusta. Kerron, että tätä minä harrastan, kerron Kalenterimania-ryhmästä jotta kuulija saisi mahdollisimman hyvän kuvan siitä, että en ole ainoa höpsähtänyt. Tämä on erittäin tärkeä pointti, jota ei voi liikaa korostaa! Vakavastikin, minusta on tärkeää kertoa siitä yhteisöllisyydestä, joka ainakin Kalenterimanian ryhmäläisten keskuudessa on saavutettu. Se tuo minulle niin paljon fiilistä, iloa ja inspiraatiota päivittäin, että pakkohan siitä on kertoa! Juuri eilen tätä aukeamaa ihasteltiin töissä ja sain aloittaa tutun aivopesupuheeni. Sen lisäksi listasin ihania kauppoja, joista näitä tuotteita pääsee ihastelemaan ja ostamaan. Aina näin iloiseen joukkoon mahtuu uusia innokkaita harrastajia!

Ja ettei unohdeta kotiväkeä, niin toki harrastukseni näkyy kotona paljon. Tässä talossa ei ole huonetta, jossa ei olisi yhtään kalenterituunaukseen liittyvää asiaa! Tämän tyyppiset tavarat vaeltavat hyvin jokaiseen huoneeseen – tuleehan niiden olla aina mahdollisimman hyvin käden ulottuvilla. Vaahtosammutin on tulipalon varalta ja ruokakaupan kestokassillinen paperitavaraa on inspiraation uhatessa! Ja onhan minulla tuo toinenkin vaahtosammutin, nimittäin neiti Näpsä 2 vuotta 8 kuukautta. Siinä on minulla minimaanikko kasvamassa vieressä ja tässä porukassa mikä minulla on ympärilläni Kalenterimanian kautta, hän saa oppia parhailta!

Syksyistä viikkoa kaikille!

-AJ

Seinäkalenterin tuunausta

Useimmilta maanikoilta tuntuu löytyvän kotoaan jonkinnäköinen seinäkalenteri, mutta niiden tuunaamisesta on juttua yllättävänkin vähän. Toki useimmat seinäkalenterit ovat upeita jo sellaisinaan, kuten esimerkiksi nämä blogissa aiemmin esitellyt Ajaston Forget-me-not Family ja Catch the Date -kalenterit. Jotkin seinäversiot kuitenkin ovat vähemmän koristeellisia, ainakin itse kalenteriosuudeltaan. Päätin ottaa härkää sarvista ja kokeilla tuunailua uudella tavalla, seinäkalenteriin!

Tuunattavaksi valikoitui syyskuu, #kmsyysmiitti -kuukausi. Yksi tiedossa ollut työvuoro ja muutama muu nopeasti tehty merkintä jo löytyivätkin kuukaudelta valmiiksi, mutta ne sai tuunaillessa mukavasti joko peitettyä tai sulautettua osaksi kokonaisuutta.

Washeista kaivoin uusimmat hankintani, löydöt Tokmannilta, esille, sillä paloin halusta päästä käyttämään niitä johonkin. Niiden kaveriksi vanhoista kätköistä löytyi myös yksi muihin sopiva kapea teippi, jolla tein kalenterinäkymälle ensimmäiseksi raamit.

Päivien nimien kohdalle yläreunaan halusin käyttää leveämpääkin washia, ilman että tekstit kuultaisivat siitä läpi. Korjausrolleri käyttöön siis! Tämän rollerin olen muuten saanut jo aikaa sitten Happy Mailissa, ja jos joku tietää mistä näitä pieniä söpöläisiä saa hankittua niin otan vinkin ilolla vastaan.

Yläreunan washiksi valitsin vaaleanpunasävyisen yksilön, jossa on pisaroita – osa kultafolioituja sellaisia. Syyskuussa voinee odottaa sateita, joten siksi tämän valitsin. Omaan silmään ruman, aiemmin tehdyn syysmiitti-merkinnän peitin kokonaan Me And My Big Ideasin Colorful boxes -tarrakirjasta olevalla laatikkotarralla. Myöhemmin lisäsin vielä muutaman samasta lehtiöstä olevan tarran lisää.

Halusin korostaa osaa miitti-merkinnästä aakkostarroilla, mutta k-kirjaimet olivat pinkkinä jo loppuun käytetyt ja muu värihän tähän ei missään tapauksessa käynyt. Kikkailin y- ja i-kirjaimista itse upean k:n korvikkeen, ja kyllä se ainakin kauempaa katsottuna menee täydestä. Irtonaisilla numerotarroilla lisäsin vielä kyseiselle viikonlopulle päiväykset, sillä boksitarrat peittivät kalenterin alkuperäiset numeroinnit näiltä päiviltä täysin.

Loppuviilauksina lisäilin vielä pieniä Suomalaisesta Kirjakaupasta ostettuja tarroja sinne tänne sekä kirjaimien kanssa samasta tarrakirjasta olevat viikonpäivätarrat yläreunaan washin päälle. Kyllä vain tuli seinäkalenteristakin heti enemmän oman näköinen – tiedänpähän mitä voin jatkossa tuunailla, jos sormet syyhyävät teippejä ja tarroja liimaamaan ja ”oikea” kalenteri on jo tuunattuna tarpeeksi pitkälle omaan makuun.

♥, Inka