Avainsana: Kalenterituunaus

Plan with Carita – Hääviikko

Viime viikolla saitte lukea aikeistani hääplannerin suhteen, ja miten kaikki ei mennytkään ihan suunnitelmien mukaan. Tämänkertaisen postauksen aiheena on itse hääviikon tuunailu kalenteriin. Häissä on paljon odotettavaa, mutta tämä oli ehdottomasti yksi niistä kivoista oheisjutuista, joita odotin kalenterimaanikolle tyypilliseen tapaan erittäin paljon. Postauksen viikkoaukeama on toteutettu Happy Planner Classiciin.

Kuten edellisestä postauksesta käy ilmi, hääplannerisuunnitelmat eivät koskaan oikein ottaneet tulta alleen. Tämän takia en hamstrannut mitenkään hirveästi mitään häihin liittyvää tuunausmateriaalia. Sain joskus viime vuonna happy mailissa lähes käyttämättömän paketin Simple Storiesin hääaiheisia tarroja ja niitä olen tietysti hillonnut tätä viikkoa varten. Arkit eivät enää ole täysin koskemattomia, koska olen ties minkä tekosyyn varjolla merkannut tarroilla joitain yksittäisiä häihin liittyviä juttuja, mm. sen, kun varasin meille vihkiajan maistraattiin tai kun oli enää tasan kuukausi aikaa häihin. 

Luontevasti päätin, että nuo tarrat olisivat olennainen osa tuunaamaani aukeamaa. En kuitenkaan osannut aloittaa suoraan niistä, sillä paketissa olevat boksit eivät esimerkiksi suoraan sovi kokonsa puolesta  Happy Planner Classiciin. Koin, että ne olisivat muutenkin enemmän täytetarroja. 

Usein kun alan tuunata uutta aukeamaa, valitsen yhden tai pari washia joita tulen käyttämään. Niin tein nytkin ja päädyin tällä kertaa Kuusateen kauniiseen kultafoilattuun ruusuwashiin. Koin sen olevan täydellinen hääteemaan ja lisäksi kultainen foilaus sopii hyvin yhteen Simple Storiesin tarrojen kanssa, koska niissäkin on kultaista foilia. 

Minulle meinasi iskeä valkoisen paperin kammo enkä uskaltanut aloittaa myöskään washilla peläten, että laitan sitä “vääriin” kohtiin ja kadun asiaa myöhemmin. Niinpä päädyin osittain tuttuun ja turvalliseen ratkaisuun eli aloitin aukeaman teon MAMBIn (Me and my big ideas) omilla tarroilla. Valitsin eri tarrakirjoista muutaman mielestäni teemaan ja värimaailmaan sopivan ja laitoin ne paikoilleen. 

Olin mielestäni suunnitellut aukemassa käyttämäni asiat hyvin etukäteen ja minulla oli jonkinlainen visio siitä, mitä tekisin. Huomasin kuitenkin aika pian, ettei aukeaman tekeminen ollut lainkaan suunnitelmallista. Aloin vuorotellen lisäillä tarroja ja Kuusateen washia tietäen jo etukäteen, että lopputulos saattaisi näyttää hieman levottomalta. Minulle kuitenkin usein luontevin tapa on tuunailla liikoja miettimättä ja sitten vain elää lopputuloksen kanssa, oli se sitten mielestäni hyvä tai huono.

MAMBIn tarrojen ja ruusuwashin jälkeen aloin vihdoin lisätä aukeamalle Simple Storiesin hääaiheisia tarroja. Laitoin niitä vähän sinne tänne yrittäen kuitenkin jättää jokaiselle päivälle sopivasti kirjoitustilaa, etenkin loppuviikkoa kohden, jonne tiesin menojen varmasti kasaantuvan. Näiden kohdalla olin sentään sen verran suunnitelmallinen, että laitoin mm. perjantain maistraattivihkimistä ajatellen I do -tarran. 

Kun olin lisäillyt muutamia tarroja, päätin, että seuraavaksi olisi hyvä hetki täydentää viikkoa kynällä. Tämän postauksen ilmestyessä häät ovat jo onnellisesti ohi, mutta aukeamaa tehdessä en vielä tiennyt ihan koko viikon menoja ja suunnitelmia tarkasti. Merkkasin siis ylös ne, jotka olivat varmoja. Tässä kohtaa muistin myös, että Simple Storiesin tarrojen joukossa oli yksi tekstiarkki. Niinpä täydensin aukeamaa vielä muutamalla hääaiheisella tekstitarralla. Aukeama oli mielestäni jo kauan sitten ollut aika levoton, joten päätin ettei muutama lisätarra ainakaan enää haittaisi. 

Lopuksi kaivoin tavarakätköistäni vielä yhden isokokoisen Project life -kortin. Kirjoitin kortille yhden lempparilainauksistani, joka on peräisin Muumien Pikku Myyltä. Kiinnitin kortin aukeamalle samalla washilla, jota olin muutenkin käyttänyt. Jätin tarkoituksella tekstin alle tilaa, jos mieleeni tulisi vielä ylös merkattavia asioita, jotka eivät välttämättä mahtuisi lopulta itse aukeamalle. 

Kuten jo totesin, tuli lopputuloksesta mielestäni hieman levoton. Olin sitä paitsi alun perin suunnitellut lisääväni aukeamalle myös hieman syysteemaa söpöillä happy mailista saamillani eläintarroilla, mutta muistaessani niiden olemassaolon, oli aukeama jo mielestäni liian täynnä. Eläintarrat eivät yksinkertaisesti sopineet enää kivasti mukaan. 

Levottomuudesta huolimatta aukeama on minun näköiseni. Sitä paitsi mitä muutakaan tässä voisi enää saada aikaan, kun häihin on alle viikko ja olotila on muutenkin jatkuvasti levoton! 

-Carita 

Mitä plannerointi minulle on?

Täällä on jo kerrottu monenlaisista eri kalenterituunaustavoista ja tapojahan on juuri niin monta kuin on tuunaajiakin. Tai itse asiassa enemmänkin, koska moni tuunailija pitää useampaakin muistikirjaa yhtäaikaisesti. Ja jokainen tapa on ihan yhtä arvokas kuin joku toinenkin.

Minun plannerointihistoriani on pitkä. Päiväkirjaa aloin kirjoittamaan noin 5-vuotiaana, kun opin lukemaan ja jossain määrin kirjoittamaankin. Sitten mennessäni ensimmäiselle luokalle vuonna 1975 tulivat kuvioon mukaan Teinikalenterit. Koristelin molempia lehdistä leikatuilla kuvilla sekä tarroilla, joita vielä noihin aikoihin oli joka kaupassa ja niissä sitten käytiin kerjuulla. Saattoipa joskus saada tikkarin tai lakritsapatukankin, ja niiden paperit sitten teippailin talteen, etten unohtaisi mistä olin ne saanut. 

Yläasteelle mennessä Teinari sitten vaihtui kertaheitolla A5-kokoiseen kalenteriin, kun muistettavien asioiden määrä kasvoi merkittävästi. Ja samanaikaisesti valokuva-albumit alkoivat olla enemmän skräppialbumeja. Näitä nimikkeitä ei tosin silloin vielä tunnettu, mutta näin me viisikymppisetkin teidän ansiosta vielä opitaan uusia asioita. Kiitos siitä ihan jokaiselle!

Tällä hetkellä minulla on käytössä unipäiväkirja, joka on aina yöpöydällä, että saan kirjoitettua unet tuoreeltaan muistiin. Myös bullet journal minulta löytyy. Tämänhetkinen bujo on Ajaston pistesivuinen kirja. Pari ensimmäistä oli kierrekantisia viivoitettuja vihkoja, en paremmasta siinä vaiheessa tiennyt.

Bujoon tutustuin muutamia vuosia sitten, kun kävi selväksi, että minut invalidisoinut sairauteni CRPS (krooninen hermoston kipuoireyhtymä) on enenevässä määrin viemässä hienomotoriikkaani heikompaan suuntaan ja joudun päivittäin tekemään hienomotoriikkaharjoituksia tavalla tai toisella. 

Ja kuinka vaikeaa voikaan kirjoittaminen, kynästä kiinni pitäminen, piirtäminen, tarrojen käsittely tai jopa bujon aukaiseminen välillä olla… Tiedän, ettei kuvista aina näe sitä tuskaa mitä sivun tekeminen minulle on tuonut. Siihen eivät kivusta johtuneet kyyneleet tule näkyviin, eikä se kuinka makaan vasemmalla kyljelläni kalentereitani tuunatessa, koska mikään muu asento ei kivuilta onnistu. Pyörätuoli toki armahtaa jalkojani hieman, mutta en voi istua niin pitkään, että kannattaisi plannerointia istumalla aloittaa.

Onneksi joku vihjaisi Facebookin Kalenterimania-ryhmästä! Tämän myötä minulle avautui uusi ihana maailma. Sitä ennen en ollut lainkaan tietoinen, että on olemassa jotain sellaisia asioita kuin washiteipit ja viikkokitit. Minä kiitän, lompakko ei!

Pari Traveler’s Notebookia eli TN:ää on kirjoituspiirongin kätköissä, niihin on kirjattuna esim. lääkkeeni, apuvälineeni, salasanat ja syntymäpäivät.

Luulin näiden jo riittävän, mutta tajusin, että bujo ja TN ovat molemmat aivan liian painavia jatkuvasti mukana kuljettavaksi. Niinpä aloin tutkia Kalenterimanian postauksia sillä silmällä. Tiedätte varmaan sen tunteen, kun haluaa löytää jotain kivaa ja jollei sitä heti löydä, niin joku manialainen varmasti osaa neuvoa. Niin juhlaa!

Hyvin pian sieltä pisti silmään Hobonichi Weeks. Ilokseni yksi manialainen kertoi voivansa lähettää omansa minulle, ellei minua häiritsisi se, että kalenterissa on muutama viikko käytetty. Näin saisin tutustua kalenteriin rauhassa ennen kuin ensi vuoden kalenterista olisi pakko päättää.

Tämä olikin sitten rakkautta ensi silmäyksellä! Sopivan kompakti koko ja mikä tärkeintä, Hobonichissa on sellainen paperi, joka ei aistiyliherkkyyttäni häiritse, vaan voin rauhassa koskea paperiin saamatta kipukohtausta. Hurraa! Nyt vain en malttaisi odottaa, että saan ottaa vuoden 2020 Hobonichin käyttööni. Muutama viikkokitti pitää tilata pikimmiten ennen sitä!

-Pia