Heipparallaa ja upeaa perjantaita! Kuukausi on vaihtunut helmikuuksi ja olen kulkenut yhtä matkaa pikkuisen Designoteni kanssa jo hyvän tovin.
Ja tiedättekö mitä? Designote on syrjäyttänyt kaiken muun. Käytin vielä ennen joulua myös personal- kokoista rengasplanneria, mutta se jäi hyvin äkkiä tämän pikkujätin jalkoihin. Yritin myös bujoilla, mutta mikään ei ole voittanut Designotea. Pienen kokonsa ansiosta kalenteri on mahtunut mukaani niin repussa töihin kuin iltalaukussa milloin mihinkin humpalle (ja uskokaa huviksenne, että kalenteri tulee mukana vaikka maailman ääriin).
Tällä hetkellä kaikki harrastamiseni kulminoituu juuri näiden kansien väliin ja postailenkin tästä tasaiseen tahtiin Kalenterimanian facebook-ryhmässä. Sieltä pääsee myös vilkaisemaan liven, jossa esittelen kalenteria ensimmäistä kertaa.
Tämä kalenteri on vapauttanut minussa tietynlaista luovuutta tämän muunneltavan viikkoaukeaman myötä. Yhä useammin huomaan tekeväni viikkoja pystysuuntaan, koska sekin on mahdollista ja tuo mukavaa vaihtelua perinteiselle horisontaalituunaukselle. Rakastan käyttää tähän Hobonichille mitoitettuja viikkokittejä, ja olenkin tilannut niitä jo useamman viikon tarpeisiin.
Olen myös tehnyt jotain aivan uutta tähän kalenteriin – päällystin yhden aukeaman kokonaan mustalla pahvilla, ja loin aukeaman alusta uudestaan valkoista kynää ja tarroja käyttäen.
Ainut puute tässä kalenterissa oli kynälenkki, mutta asia korjaantui nopeasti Leuchtturmin liimattavalla kynäpidikkeellä.
Lisäksi kalenterin välissä kulkee pieni muistivihko lisätilana nopeille merkinnöille, budjettilaskennalle yms. Mutta 99% tärkeistä asioista on itse kalenterin sisuksissa. Designote on todellinen pikkujätti, joka on tullut minun elämääni – aivan varmasti – jäädäkseen.
”Täkeimpiä eivät ole isot ilot, vaan se että saa paljon irti pienistä.” – Jean Webster
Kalenterimanian postauksessa, Kalenteritermistö auki – bullet journal, on hyvin kerrottu ja selitetty bujoilun maailma. Mutta monesti kuitenkin vasta-alkaja jää silti miettimään mahdollisen aloittamisen vaikeutta ja sen oman bujonsa tyyliä. Suoraan kun ei ole valmista pohjaa. Itselleni bujo oli täysin uusi tuttavuus mutta nyt 2 vuoden ajan se on kehittynyt tärkeäksi osaksi itseäni.
Vuoden 2018 syksyllä eräs luokkalaiseni alkoi kertomaan harrastuksestaan ja minä kuuntelin ihmeissäni ja mielenkiinnolla mistä on kyse. Olin tietysti aikaisemmin nähnyt kuvia netissä, mutta en osannut silloin niitä yhdistää bullet journaliin. Jos en väärin muista, niin hän kerran taisi esitellä oman traveler’s notebookinsakin minulle.
Tämän jälkeen kävelin kauppojen askarteluhyllyjä läpi ja yritin etsiä itselleni sopivaa vihkoa, joka ei ollut ihan niin helppo homma. Sitä kun halusi löytää just sen parhaimman ja sopivimman vihkon. Bujoilunhan voisi aloittaa todella helposti, ihan vaikka perus ruutuvihkoonkin. Mutta kun sitä on vaativa ihminen, niin silloin täytyy löytää se itselleen täydellinen vihko.
Bujoilun aloittaminen ei kuitenkaan ollut itselleni mikään helppo juttu, ja se vaati aikaa. Ensimmäisen vuoden ajan minulla vaihtui vihkot todella tiuhaan tahtiin. Jotenkin sen oikean löytäminen ei ollut helppoa, kun on taipumuksena olla liian kriittinen itseään kohtaan.
Kolme ensimmäistä vihkoa olivat viivallisilla sivuilla olevia. En ajatellut silloin haluanko pisteellisiä, ruudullisia, viivallisia vai tyhjillä sivuilla olevia vihkoja. Valitsin sellaisen minkä kansi miellytti itseäni. Joihinkin sivuihin sain muutamia viikkoja tehtyä, ja osa meni useamman kuukauden eteenpäin.
Sivujen ja aukeamien koristeleminen on hauskaa ja kun vaan päästää luovuutensa kukkimaan, silloin saa aikaan mitä ihanimpia juttuja. Toki siinä hetkessä, kun ollaan itseään kohtaan todella kriittisiä ja ei oikein tykätä kädenjäljestäänkään, tuntuu ettei tätä osaa lainkaan ja koko homma ei toimi. Tässä tilanteessa olisi hyvä muistaa että ensimäinen sääntö on, että sääntöjä ei ole, kuten tässä aikaisemmassa postauksessa on kirjoitettu.
Mutta kuinka sitten pääsee yli omasta itsensä arvostelustaan ja pystyy aukaisemaan luovuudelle ovensa, kutsuakseen hänet kahville? Itse katselen paljon Instagramin ja Pinterestin kautta kuvia erilaisista bujoilujutuista. Niistä saan aika paljon ideoita itselleni ja niitä on hauska myös kokeilla. Monesti se onkin sitten miellyttävä kokemus. Toinen mikä on hyvä muistaa, älä ahmi liikaa. Jos inspiraatio ja luovuus loppuu, silloin on hyvä laskea se kynä alas ja laittaa vihkonkannet kiinni. Kyllä se luovuus tulee ajallaan takaisin kun on sen aika. Itselläni voi joskus mennä viikkoja ennen kuin luovuus herää taas eloon. Monesti sen luovuuden ja inspiraation löytää, jos lähi- tai ystäväpiirissä on ihmisiä jotka harrastavat myös bujoilua. Silloin yhdessä tekeminen ja aiheesta keskusteleminen avaa uusia ajatuksia.
Jälkeenpäin kun olen katsonut tekemiäni aukeamia ja sivuja, en ole enää niin kriittinen itseäni kohtaan. Itseasiassa olen aika hyvin osannut tehdä sivuja, siihen omaan tyyliin, joka on vaihdellut ja hakenut omaa paikkaansa.
Lopullinen oma tyyli ja malli alkoi hahmottua vasta syksyllä 2019.
Silloin aloitin tekemään bujoa traveler’s notebookiin ja tykkäsin todella paljon tähän malliin rakentaa sitä omaa kalenteria. Pisteelliset sivut antoivat lisää mahdollisuuksia ja enemmän tuli käytettyä piirtämistä ja tarroja. Lisäksi itselleni tärkeäksi osaksi bujoihin tuli voimalauseet, joita olen hakenut netistä. Ne tsemppaavat tulevaan viikkoon tai kuvastavat jo mennyttä viikkoa. Kuukausiaukeamalla lauseet kuvastavat kuukautta itseään tai kuluvaa vuodenaikaa.
Nyt vuodelle 2020 olen ottanut kokeiluun plannerityylisen kansion. Kokoa hänellä on A6 ja hän on 6-renkainen. Kaikki sivut ovat tällä hetkellä pisteellisiä. Sivut ja kansion olen hankkinut Wish:n kautta Kiinasta. Yllätyin positiivisesti. Kansio oli tullessaan tyhjä ja yksivärinen. Meni aikaa ennen kuin päätin että otanko koko kansiota edes käyttöön. Päätin kuitenkin ottaa ja nyt olen iloinen siitä. Itselläni oli vielä vähän jäljellä tuollaista samettista teippiä jolla sitten päätin koristella kannet. Mielestäni tästä tuli oikein kiva ja itseni näköinen kokonaisuus.
Koristelemalla teipeillä ja washeilla, saa tylsästäkin vihkosta todella kauniin ja itsensä näköisen. Paljon on markkinoilla myös kuvitetuilla kansilla olevia vihkoja ja kansioita. Mutta itselleni mieluisimpaa on koristella itse kannet omanlaisikseen.
Irtosivuihin aloittaminen tuotti hieman vaikeutta ja tuntui välillä että onko tämä edes minulle sopiva vaihtoehto. Päätin aloittaa pienesti, eli tein etusivun. Myöhemmin luovuus otti vallan ja annoin sen viedä minut mukanaan. Pian huomasin että olin saanut tehtyä kuukausiaukeaman ja ensimmäisen viikkonäkymänkin. Tästä on hyvä jatkaa vuotta 2020, katsotaan miten planneri tulee minulla toimimaan.
Ihania bujoiluhetkiä ja muistakaa antaa itsellenne aikaa löytää se oma tyylinne – suosittelen päästämään luovuuden kylään. Hän on oikeasti todella ihana ystävä.
