Avainsana: Kalenterituunaus

Hitit ja hudit – Nanna

Postauksen kuvissa näkyvä leuchtturm1917 muistikirja saatu kaupallisessa yhteistyössä Suomalaisen Kirjakaupan kanssa.

Tämän kertaisessa torstaihaaste postaussarjassa olette päässeet kuulemaan ylläpidon hittejä ja huteja kalenteriharrastuksen tiimoilta. Ensin ajattelin, etten kyllä keksi mitään suoranaista hittiä tai hutia, mutta laajemmin asiaa tarkastellessani kyllähän niitä löytyi.

Tuossa muutama viikko sitten avasin tuntemuksiani harrastuksen tiimoilta jo Kalenterimanian facebook-ryhmässä. Viimeaikoina on tuntunut, ettei mikään oikein innosta tarpeeksi ja samaan aikaan kuitenkin kaikki. Suurin kompastuskivi itselläni tuntuu olevan tarve saada kaikki uutuudet heti. Jollain toisella joku on aina hienommin. Aina joku tekee itseä paremmin.

Hyllystä löytyy tarroja enemmän, kun on aikaa niitä käyttää. Happy Plannerin täyttäminen laahaa usemman kuukauden perässä ja Hobonichi weeks unohtuu pöydälle. Hyllyssä pölyttyy useampi kesken jäänyt bullet journal, rengasplanner ja traveler’s notebook ammottaa tyhjyyttä. Mikä on tarpeeksi ja mikä liikaa? Miten antaa itselle lupa ja hyväksyntä sille, että kalenteri saa jäädä kesken, jos siltä tuntuu? Rakastan tarroja ja, jos vain olisi mahdollista olla kirjoittamatta mitään itse, se sopisi minulle. Ehkä tässä onkin syy siihen, miksi niitä tarroja on kertynyt niin valtava määrä. Jokaiselle asialle on oltava oma tarransa ja, jos sitä ei ole, se täytyy ostaa.

Oma tyyli muokkautuu ja kehittyy vuosien saatossa. Mieltymykset vaihtuvat suuntaan, jos toiseen. On asioita, jotka pysyvät vuodesta toiseen mukana ja on juttuja, jotka ovat kulkevat matkassa vain hetken. Oman tyylin löytäminen on ollut pitkä prosessi, eikä se tunnu olevan ihan selvä vieläkään. Olen harrastukseni alkuajoista saakka käyttänyt tuunauksessa viikkokittejä ja ehkä tyylini tunnistaakin parhaiten niistä. Samaan aikaan, kun oman ’brändin’ löytäminen on hyvä asia, luo se myös paineita omaan tekemiseen. Tuttu ja turvallinen on aina helppo valinta, johon mielellään sortuu. Edelleen opettelen yhä enemmän kokeilemaan niitä itselleni vieraampia tyylejä ja tekniikoita toteuttaa tätä harrastusta. Oman mukavuusalueen ulkopuolelle loikkaamisessa suurin apu on ollut viimeisimmät kaksi bullet journal yhteistyötä Suomalaisen kirjakaupan ja Ajaston kanssa. Uudet muistikirjat ovat vähän, kuin ’pakottaneet’ kokeilemaan jotain muuta, kun tarroilla leikkimistä.

xoxo Nanna

Vauvavihko

Heipparallaa maaniset ja ihanaa kevätmaanantaita kaikille! Vilautan teille nyt traveler’s notebookini välissä olevaa vihkoa, joka on ollut siellä jo hyvän tovin, mutta tulee nyt ensi kertaa julkiseksi, hih!

Kyseessä on siis vauvavihko, jonka tekemisen aloitin ajatuksen tasolla oikeastaan heti, kun sain tiristettyä tikkuseen haalean positiivisen viivan. Vaikka mielessä pyöri kauhukuvat, niinkuin asiaan tietysti kuuluu, vihkon parissa puuhastelu ja sen miettiminen oli (ja on edelleen) ihanan jännittävää! Minulle on myös vuosia ollut selvää, että kun joskus saisin lapsia, haluaisin mahdollisimman paljon askarrella itse vauvakirjan tyyppisiä juttuja.

Aivan ensimmäisenä koristelin vihkon kantta ja hyvän tovin tämä vihko kulki pelkästään kansi koristeltuna, visusti klipsillä suljettuna, TN’äni välissä. Kun sitten varasin ensimmäisen neuvolakäynnin ja päätimme puolisoni kanssa käydä varhaisultraäänessä katsomassa, näkyykö alkio siellä missä pitääkin, aloin miettiä vihkon sisältöä tarkemmin.

Aivan ensimmäiseksi teinkin Wordilla kalenteritaulukot ja kuukausiotsikot. Eihän näistä varsinaisiin merkintöihin ole juuri ollenkaan pienen koon vuoksi, mutta lyhenteisiin ja raskausviikkoihin tämä on ihan passeli. Kalenterit sijoittuvat kunkin aukeaman vasemmalle puolelle, ja oikealla puolella on kirjoitustilaa. Ja kuten maaliskuun kuvasta näkee, on raskausviikot vaihtaneet kertaalleen (nyttemmin jo toiseenkin otteeseen) vaihtumispäiväänsä, mutta sitä varten on korjausrollerit, eikö vaan?

Oikean puoliselle sivulle olenkin sitten koonnut kuukauden aikana tapahtuneita juttuja, mietteitä, ajatuksia ja sen sellaista. Aika sekalaista sortimenttia, mutta yritän kirjata hölmöimmätkin jutut, joita uskon olevan hauska muistella joskus pitkän ajan päästä. Olen myös käyttänyt ahkerasti Instax Mini Link-laitetta kuvien tulostamiseen puhelimesta, vaikka ne paksuuntavatkin vihkoa jonninverran.

Kalenteriaukeamia on kahdeksan kappaletta ja ne päättyvät tässä vihkossa lokakuuhun, jolloin laskettu aikani on. Näiden aukeamien jälkeen on kuvagalleria, johon olen tähän mennessä printannut raskausapplikaatiosta (omasta mielestä hauskan) ”TJ200”-kuvan sekä kännykällä otetut Instax-printit varhais- ja niskaturvotusultraäänikäynniltä. Tarkoitus oli myös kirjoittaa noihin Instax-kuviin, mutta kädessäni sattui olemaan väärä tussi, joten kuvassa näkyy nyt vain pyyhkiytynyt ehkä-I-kirjain. Wau.

Gallerian jälkeen olen aloittanut listasivua, mutta mitään listoja en ole vielä kirjoitellut. Niiden aika tulee kyllä, mutta juuri nyt pyrin keskittymään viimeisiin kuukausiin palkkatöissä. Vaikka uskokaa pois, kyllä ajatukset harhautuvat vauvaan sekä tähän vihkoon ja listojen teko polttelee jo nyt.

Vihkon takakanteen olen liimannut kirjekuoren, jossa jemmaan ultraäänikuvia. Enpä malta odottaa kirjekuoren enkä toisaalta koko vihkonkaan täyttymistä. Nyt se on esitelty teille ja toivonkin, että tästä irtoaa inspiraatiota muillekin odottajille!

Kevätterkuin

Suvi