Talvi tuntuu aina loputtoman pitkältä, mutta niin se kevät sieltä taas vain hiipii, ja eletään jo maaliskuuta! Samalla minulla alkoi kolmas kuukausi A6-kokoisen Wonderland 222 -kalenterin parissa. Kirjoittelin joulukuussa viime vuoden puolella kalenterisuunnitelmistani tälle vuodelle, ja tuolloin olin innostuksesta huolimatta hyvin epävarma tuosta pienestä, päiväämättömästä kalenterista. Niinhän siinä kuitenkin kävi, että alkujännityksestä toivuttuani Wonderland alkoi tuntua juuri sopivalta valinnalta tälle vuodelle.

Hyvin nopeasti huomasin, etten todellakaan tarvitse toista kalenteria tai mitään muutakaan ylimääräistä, sillä kompaktista koostaan huolimatta Wonderland syö sisäänsä oikeastaan kaiken tarvitsemani. Perinteisten kalenterisivujen lisäksi olen laittanut sinne lukuseurantaa, erilaisia listoja ja muita itselleni merkittäviä juttuja. Kun minun täytyy merkitä jotain muistiin tai tiedän tarvitsevani joitain tietoja myöhemmin, kaivan aina ensimmäiseksi fyysisen kalenterin esiin, koska se on vain niin kätevä.

Alkuun olin aika skeptinen, onko Wonderlandissa vähän liikaakin kaikkea, mutta ainakin toistaiseksi olen kokenut sen lähinnä virkistävänä. Olen keksinyt käyttöä niin neljännesvuosittaisille sivuille, kuukausiaukeamille kuin tracker-sivuillekin. Yllätyksekseni en ole edes onnistunut vielä tekemään näiden täytöstä suorittamista, vaan pidän ne ajan tasalla omaksi ilokseni ja hyödykseni.

Päiväämättömyys oli ehkä alkuun se, mikä jännitti minua kaikkein eniten. Sain kuitenkin päivättyä kaikki pidemmän aikavälin sivut heti alkuun ja viikkoaukeamien tekemisen ja päiväämisen olen kokenut ainakin vielä pelkästään terapeuttisena. En ole aikoihin ostanut mitään, jos muutamia päivämäärätarroja ei lasketa, vaan edelleen hyödynnän mahdollisimman paljon kaikkea mitä minulle on vuosien varrella kertynyt. Olen huomannut, että se on pakottanut ja myös mahdollistanut luovaksi heittäytymisen. Jokainen aukeama on mysteeri ennen kuin se vähitellen muodostuu, ja se on oikeastaan aika kutkuttava tunne. Voisi siis todeta, että päiväämättömyys ruokkii luovuuttani juuri oikealla tavalla tällä hetkellä.

Viime vuonna minua harmitti kovasti, etten juurikaan saanut aikaiseksi maalata mitään. Uskon tämän johtuneen pääasiassa siitä, ettei silloinen kalenterini oikein kestänyt vesivärejä enkä löytänyt itsestäni riittävästi motivaatiota muuhun kuin kalenterin parissa puuhasteluun. Nyt Wonderland 222:n kanssa päätin muuttaa asian, sillä sen paperi kestää vesivärejä ilahduttavan hyvin. Niinpä olen ottanut tavaksi maalata jokaiselle kuukaudelle kansilehden. Lisäksi olen alkanut haastaa itseäni maalaamaan pienemmille alueille, ja maalaukset koristavatkin nykyään myös kuukausiaukeamiani.

Wonderland 222 on siis tällä hetkellä oikea sekametelisoppa, mutta rakastan sitä. Se on materiaalien, välineiden ja erilaisten kokeilujen muodostama luova kaaos, mutta samaan aikaan se on minun tarpeisiini sopiva ja funktionaalinen. Kalenteri on minulle edelleen ensisijaisesti ajanhallintaväline ja sen toimivuus on tärkeää, mutta siksipä olenkin erityisen iloinen, että käytännöllisyydestä huolimatta pääsen purkamaan siihen myös luovuuttani. Toivon kovasti, että tämä innostus kestää läpi koko vuoden!

Mukavaa kevättä,
Carita