Heippa ja rapsakkaa lokakuista maanantaita kaikille! Syksy tekee tuloaan ja nyt se tuuli menee taas luihin ja ytimiin ja vähän viluttaa. Kesän kääntyminen syksyyn tarkoittaa myös, että tämänkertaisen vanhempainvapaani viimeinen kolmannes on lähtenyt käyntiin ja sydäntalven töihinpaluu häämöttää jälleen pykälää lähempänä. Esikoiseni täyttää tällä viikolla kaksi vuotta! KAKSI! Kuopus on jo ylittänyt ensimmäisen puolivuotisensa, ja oppii hurjan paljon taitoja kokoajan.
Myös kalenterini, Note Minin viimeinen kolmannes on ahkeralla kulutuksella, ja nyt päätös on syntynyt. Ja tiedän päätöksen olleen ihan oikea, sillä niin onnelliseksi tulin, kun vuoden 2024 harmaa Mini tipahti postiluukustani pari viikkoa sitten.
Olen niin onnellinen, kun tämä kalenteri on sopinut minulle niin hyvin ja Ajasto teki tästä version myös ensi vuodelle. Rakastin aikoinaan myös toista pikkiriikkistä Ajastoa palavasti, nimittäin Designotea. Murehdin yhdessä vaiheessa, että mahtuuko kaikki työ- ja perhekuviot pikkuiseen kalenteriin, mutta tulin siihen tulokseen, että kyllä mahtuu. Töiden ei ole tarkoitus täyttää viikkojani mutta en myöskään aio työpäivinä keskittyä muuhun kuin arjen sujuvuuteen.
Kuten myös kuluvan vuoden Miniin, uuteen Miniinkin ostin erikseen Leuchtturmin kynälenkin. Nyt myös totuttu tuunausrutiini jatkuu, joten kohtaan kulman takana uhkaavan arjen valmiina sen tuomiin haasteisiin. Ja kun päätös jatkaa samalla kalenterilla oli syntynyt, syntyi myös jatkumo kalenterirauhalleni josta olen jo koko tämän vuoden nauttinut!
Nyt nautitaan vielä kuopuksen kanssa löllöttelystä ja joulusta! Sitten tartutaan härkää sarvista ja katsotaan mitä työelämä tuo minulle tällä kertaa eteen.
Syksy on kalenterimaanikon vuoden toiseksi jännittävintä aikaa – lukuvuosikalenterit tulevat, uudet julkaisut saapuvat ensi vuodelle ja ihanien ulkomaisten kalenterien ennakkomyynnit pitävät pään pilvissä. Tässä kuussa tulevat mm. uudet Happy Plannerit ja Hobonichit myyntiin. Mikäkö on se jännittävin aika sitten? No tietenkin sen uuden kalenterin käyttöönotto silloin vuoden alussa tai syksyllä, jos lukuvuosikalenteria käyttää!
Kuten perjantaipäiväkirjassa olenkin kertoillut, mulla on ollut aika haastava vuosi omassa elämässä, eikä oikeastaan koko kesän aikana tai edes alkusyksystä ole ollut mitään kosketuspintaa kalenterin tuunaamiseen, saati sen käyttämiseen. On ollut jotenkin vaikea innostua tämän vuoden uutuuksista ja syksyn kalenteripöhinästä. Löysin vihdoin vuosien etsiskelyn jälkeen kalenterirauhan ja päädyin samaan kalenteriin kuin tänäkin vuonna. Ennakkomyynnistä ostettua ihanuutta odottaessani tunnen kuitenkin pienen syyllisyyden piston sisimmässäni – miksi ostin taas kalliin kalenterin, vaikka en ole edes käyttänyt sitä viime aikoina? Katson työvuorot vain kännykkään tallennetusta pdf:stä, enkä ole tehnyt mitään järkevää tähän harrastukseen liittyvää pitkään aikaan. Olen yrittänyt aloittaa, mutta ”se ei vaan nyt lähde.” Kauhistuttava ajatus, onko kalenterikipinä kuollut ja kuopattu?!
Miten siis löytää kadonnut kalenteri-into? Miten saada elämä ja arki järjestykseen ja napata koppi to do-listoista ja aamurutiineista? Mä en oikeasti tiedä mitä tehdä.
”No sen kun teet vaan!” ”Siitä se lähtee, ku alottaa!” ”Kirjoita joku lista, tee aikataulu ja elä sen mukaan.” ”Sun pitää Emmi kehittää rutiineja itsellesi.”
Olispa se yhtä helposti tehty, kuin sanottu! Ei toimi mulla. Tuntuu, ettei mulla ole niitä keinoja tai työvälineitä, joilla saisin jotain järkeä tekemiseeni. Mun aivoista puuttuu se ”nyt tehdään” -vipu ja nykyään edes deadlinet ei auta. Mä en vaan saa pidettyä kiinni suunnitelmistani ja se aiheuttaa kalenterikammoa ja turhautumista. Miksi toteuttaa hienoja viikkosivuja ja tehtävälistoja, jos en niitä kuitenkaan tee?
Mä en oikeasti tiedä mitä tehdä. Muttamä olen päättänyt, että teen sen, jotenkin, räpiköiden, enkä aio ottaa stressiä siitä, että rakas ja innostava harrastus on jotenkin jäissä hetkellisesti.
Olen päässyt yli siitä, että kalenterissa on tyhjiä viikkoja. Teen tätä itselleni, en Instagramille tai Kalenterimanialle. Elämä ei siihen kaadu, jos en yllä mahdottomiin itseasettamiini tavoitteisiin. Sitten jos tuntuu siltä, että laittaisi sinne tarran, jos toisenkin niin laitan. Jos vaikka tämän suvantovaiheen ajan kalenteri saa luvan olla vain ajanhallinnan väline.
Muita ideoita tilanteen hallintaan saamiseksi:
Viikon tehtävälista – Samat jutut joka viikko, tuntuu tyhmältä listata samat asiat ”jotka teen aina,” mutta aion kokeilla listata kaikki toistuvat tehtävät, jotka sitten saan merkata tehdyiksi to do-listassa, ne on niitä perusjuttuja ja ammennan vähän tyydytyksen tunnetta siitä, että olen saanut jotain aikaiseksi.
Jätän Instagramin selaamisen vähemmälle – Mun planneritilillä seuraan ihania kalenteri-ihmisiä ja yleensä vain nautin muiden luovuuden seuraamisesta, mutta oman harrastusmotin ollessa kateissa saattaa muiden tekeleiden ihailusta olla enemmän haittaa kuin hyötyä.
Rutiinien hyväksikäyttäminen – Nämä totutut jutut, jotka toistuu joka päivä; peset hampaat, otat lääkkeet, juot aamukahvin. Näiden yhteyteen voi lisätä muita tehtäviä, jotka pitää saada tehdyksi. Kun olet toistanut ne tarpeeksi monta kertaa myös niistä tulee tapa. Aion hieman enemmän ajatuksen kanssa lisätä rutiineja elämääni, esimerkiksi venyttelyn illan hampaiden pesun yhteyteen ja 15 minuuttia kirjan lukemista aamukahvin kanssa.
Kirjoitan päiväkirjaa edes vähän – Journalointi on hyvä tapa saada merkitystä arkeen. Mietit päivää hieman eri silmin, kun tiedät että kirjoitat siitä vähän jotain ylös. En aio koristella päiväkirjaa tai muutenkaan yrittää tehdä siitä jotenkin esteettisesti miellyttävää ja luovaa.
Tulen sitten joku maanantai loppuvuodesta kertomaan, että miten tämän empiirisen testin kanssa kävi.
Onko sulla ollut kipuilua arjen hallinnan, aikuistelun tai kalenteriharrastuksen kanssa? Vertaistukea voi hakea ryhmästä, nähdään siellä!
