Avainsana: kalenterirauha

Kalenterirauha(?)

Hellou! Tosiaan oon viimeksi tainnut kehuskella, että oon löytänyt mun THE kalenterin, kun hommasin Happy Planner Classicin. Meidän taival taisi kestää noin puoli vuotta, kunnes siirryin takaisin bujon pariin. Bujoakin täytin ja käytin eniten kuin mitään muuta koko kalenterimania”urani” aikana. Oli siinä tosiaan aikaa, jaksamista ja intoa ja tulihan siihen kuukausia kesäkuusta lokakuuhun, kaikki taisi olla jopa viikkoaukeamia ja lisäksi oli kuukausiaukeamia ja muuta lisuketta.

Mutta entäs nyt? Vauvani syntyi elokuussa. Yllättäen bujoiluun ei jäänyt aikaa, joten päätin tilata itselleni Personal Plannerin, tosin pienempänä kuin yleensä.

Ajatuksena oli, että saan tähän sitten merkattua kaikki neuvolat yms. ja päiväkirjamaiselle käytölle on myös tilaa. Minullahan on yleensä Personal Planner toiminut loistavasti, on ollut kierteet ja renkaat.

Ajattelette varmaan että tämä se on, mutta ei. Selasin eräänä päivänä Facebookia ja vastaan tuli jotain kaunista. Se oli Kalenterimanian kirppikseltä löytynyt Hobonichi Weeks.

En muista punnitsinko ostamista kauan vai olinko heti että ”tämän minä haluan”. Taisin kyllä vähän katsella netistä speksejä ja sain messengerissä esittelyvideon. Olin miettinyt Weeksin hommaamista kokeiluun jo jonkin aikaa, tämä oli selkeästi merkki. Kun Hobo vihdoin tipahti postiluukusta, se oli rakkautta. Kalenterirakkautta. Lähes joka päivä hypistelin kalenterin sivuja ja suunnittelin miten tämän voisi koristella, ja mitä kaikkia mahdollisuuksia minulla on. Hobo alkoi siis joulukuusta 2023 ja oli ehkä loka-marraskuu. Oli pitkä odotusaika. Jälkeenpäin tilasin Etsystä hänelle (kyllä puhun kalenterista kolmannessa persoonassa) kannet. Ihanat tummanvihreät nahkakannet. Kalenterini on täydellinen.

Tämä se oli, tämä on minun THE kalenteri. Sain myös joululahjaksi Weeksin kaveriksi Hobonichin A6 plannerin, se toimii minulla lähinnä päiväkirjana ja pyrin kirjoittamaan päivittäin. Nämä ovat minun tehokaksikkoni.

Kalenterirauha saavutettu.

Rakkaudella
Jenni L

Pieneen kassiin mahtuu koko elämä, kunhan sydän kulkee mukana

Joka kerta, kun siivoan tuon kirjotuspöydän, maailmalle lähtee monta RAK-kuorta (random act of kindness) täynnä kaikkea itselle tarpeetonta tuunauskamaa. Miksi sitä sitten on mulla edelleen näin paljon? Ja miksi pitää ostaa uusia, vaikka käyttämättömiä tarroja ja washeja löytyy laatikkokaupalla?

Itsellä ainakin vetää ostohousut jalkaan, kun alan miettimään meidän ihania pienyrittäjiä. He tarvitsevat jokaisen sentin ja tilauksen, jotta saavat pidettyä kaupan auki. Mutta pakkohan se on ottaa järki käteen ja oma talous.

Kyniä on jo monta penaalia ja ylikin. Silti mun ostoskorista aina löytyy joku kynä. No ehtiikö tai muistaako niitä kaikkia käyttää? No ei! Vaihtelen omia kyniä penaaleihin, jotta kaikkia tulisi käytettyä. Ja saan sitä vaihtelua, jota uuden ostamisella haen.

Kalentereiden ja muistikirjojen kanssa on tullut jonkinlainen rauha. Muutama tyhjä muistikirja kyllä löytyy odottamassa aikaansa, mutta luulen että nekin löytää käyttötarkotuksensa.

Entäs washit sitten? Niitäkin kertyy ihan huomaamatta. Ja siltikin, ne omat lempparit on aina käytössä. Nykyään washeja ostaessa mietin, mihin tää washi sopisi ja kuinka usein sitä tulisi käytettyä. Tai sopisiko tämä mihin vaan teemaan, onko siis yleispätevä washi. Joskus kyllä tulee niin söpö ”ei niin yleispätevä” washi vastaan, ettei sitä voi olla ostamatta.

Ja joskus tulee mieleen, minkä takia tätä harrastusta tekee sen tavarapaljouden kanssa ja keskellä? Onko ne kaikki kalenterit ja muistikirjat oikeesti sun arjessa apuna? Onko tämä tapa rentoutua? Haluanko kuulua vaan johonkin yhteisöön ja päästä näyttämään muille omia tuotoksia? Luultavasti me kaikki tehdään tätä kaikkien näiden takia. Toiset enemmän arjen avun ja toiset enemmän yhteisöön kuulumisen takia. Kaikki on tärkeitä ja päteviä syitä! Varsinkin kun muistaa, että tätä tekee itselleen. Vaikka muiden kehut ja ihailut tuotoksiin tuntuu hyvältä, tee silti sitä sun omaan tyyliin ja tee sitä niin et siitä on sulle apua.

Viime syksynä opittua: Mun tuunauskamat, joilla pärjään ja joita tarvitsen, mahtuu yllättävän pieneen laatikkoon, ja kaikkein välttämättömin mahtuu pieneen kassiin. Sydämen kanssa <3

Tsemppiä kaikille lopputalveen! Kevättä kohti ollaan menossa!

Terkuin
Johanna