Avainsana: kalenterirauha

Vihkomaniasta Kalenterimaniaan

Siitä asti, kun kynä on pysynyt kädessä, olen kirjoittanut. Päiväkirjoja, runoja ja tarinoita. Jo alakoulussa rakastin äidinkielen tunteja, kun näki, miten viivoista muodostui kirjaimia, kirjaimista sanoja ja sanoista lauseita, tarinoita, kokonaisia maailmoja. Vihkomaniasta tämä kaikki alkoi. Minulla oli ja on edelleen laittoman paljon vihkoja. Mikään ei voita uuden vihon karhean suloista tunnetta.

Varsinaiset kalenterit astuivat mukaan yläasteella. Muistan hyvin teinivuosieni suositun Ajaston Sooda lukuvuosikalenterin. Kalenteri oli värikäs, sisälsi hauskoja sitaatteja ja knoppitietoa vähän kaikesta. Tuolloin en oikeastaan vielä tarvinnut kalenteria, koska lukujärjestys oli pysyvä. Oikeastaan vasta yliopistoon mennessä aloin käyttää kalenteria kunnolla. Epäsäännöllinen rytmi ja vaihtuvat aikataulut pakottivat järjestelemään asiat johonkin. Vielä tuolloin kalenterit olivat kovin pelkistettyjä, pelkkiä aikataulutuksen apureita. Olen kokeillut niin yliopiston omat kalenterit kuin markettikalenterit, seinäkalenterit ja sähköiset sovellukset. Aina kuitenkin olen päätynyt paperiversioon.

Varsinaiseen kalenterimaniaan hurahdin kunnolla syksyllä 2016, kun osallistuin Tampereen vauhtimarttojen arjenhallintailtaan. Hauskaa tässä on se, että marttoihin liityin uuden harrastuksen toivossa ja yllätyksekseni huomasin löytäneeni toisenkin uuden harrastuksen: kalenterimanian. Pakko todeta ällöpositiivisesti, että hyvä taitaa lisätä hyvää.

Maniaan hurahtaessani minulla oli käytössä Tampereen teknillisen yliopiston kalenteri, joka kieltämättä on aika teekkari näin humanistin näkökulmasta. Se oli sitten sitä myötä selvä. Hankin epäilyksen valtaamana ensimmäisen Lettuni (Leuchtturm1917) ja aloin suurella pieteetillä väsätä ihka ensimmäistä diy-kalenteriani. Ja hieno siitä tulikin!

Sitten rakastuin laadukkaaseen CarpeDiemiin. Ja olihan se saatava. Tiedättehän, tämä on sairaus. Olen kuitenkin saanut maniani kuriin ja tällä hetkellä minulla on käytössä suuri rakkautteni Wishiltä hankittu fauxdori (feikki traveller’s notebook) tai toisin sanoen vihkojen koti kuten, joku viisas manialainen ilmaisi. Planner peace on saavutettu… kunnes vaihtuu vuosi.

Minulle kalenterimania on ennen kaikkea tärkeä yhteisö, jossa voin toteuttaa itseäni ja luovuuttani. Olen saanut kalenterimanian kautta uusia tuttavuuksia, oppinut sietämään virheitäni ja opetellut armollisuutta itseäni kohtaan.

Hyvää kesää kaikille manialaisille!

-Ruut-

Esittelyssä – Live Plan Zippered Planner By Recollections™

Mirppu täällä moi! Jos olette seuranneet Instagramiani olette varmasti huomanneet että jokunen viikko sitten luokseni rantautui Ameriikan ihmemaasta Recollections-sarjan ihana vetskarikalenteri. Siitä saan kiittää erästä ihanaa Kalenterimanian jäsentä joka reissullaan poimi tämän kaunottaren mukaansa minua varten. Hankintani aiheutti muutamia hämmästyneitä kyselyjä, sillä kyseessä ei suinkaan ole A5 kokoinen kalenteri joita minulla on totuttu näkemään, vaan ”pienen pieni” personal kokoinen kalenteri. Pohdin pitkään että kannattaako minun edes pyytää tätä vai jääkö se sitten käyttämättä, olen kuitenkin selannut mm Sannan Color Crushia ja todennut että personal on pieni, todella pieni. Live Plan oli kuitenkin niin järjettömän kaunis että olihan se melkeinpä ”pakko saada”.

Olen lisännyt kalenterin kansien väliin paljon ylimääräistä materiaalia. Pääosin olen tuunannut Heidi Swappin personalistani sivuja tämän mukaan. Ne ovat hieman erikokoiset, mutta asia ei suuremmin minua häiritse. Swappin sivut on leveämmät mutta matalammat. Eli käytännössä jouduin leikkaamaan koko valmiiksi rei`itetyn osuuden pois. Samalla tavoin jouduin tekemään uudet reiät Priman shaker dashboardiin, sillä halusin sen ehdottomasti kalenterini väliin. Sehän on tarkoitettu A5-kokoiseen kalenteriin. 

Tässä kalenterissa on horisontaalinen, eli vaakaviikko. Pienessä tilassa se toimii mielestäni paremmin, kuin lokerikkoversio ja vaikka alunperin mietin että vaihdan koko sisällön olen pysynyt kuitenkin uskollisena Recollectionsin omalle valinnalle. Viikkoaukeama on kaikenkaikkiaan simppeli ja kiva. Joka viikolle voi asettaa tavoitteen, sitten on viikonpäivät ja sunnuntain jälkeen vielä tila muistiinpanoille. Koska olen tarrahamsteri niin tarroitan kaikki aukeamani ja asetan tavoitteksi ”smile often” tai jotain muuta Miljan ja muutaman muun manialaisen mielestä ällöttävän positiivista. Olen pyrkinyt myös muistiinpanotilan täyttämään tarroilla ja inspiraatiolla sillä pääasiassa viikoaukeamani välissä kulkee ylimääräinen lappu johon kirjaan ylös muutamalla lauseella jotain päivästä.

Luulen että suurin syy siihen miksi olen täysin, totaallisen rakastunut edelleen tähän on se, että olen modannut sitä todella paljon. Erja lähetti minulle muutamia turhaksi jääneitä Color Crushin sivujaan jotka pääsivät myös kalenterini väliin, ne helpottavat kuukausien suunnittelua etukäteen. Ja koska suurin osa kalenterin välilehtien värimaailmasta oli mielestäni blaah, päädyin vaihtamaan ne pääosin Swappin välilehtiin. Ja näinhän sen pitäisi ollakin. Jokaisen kalenterin tulisi olla yksilöllinen, omistajansa näköinen kokonaisuus. Ehkä perun puheeni siitä ettei kalenterirauhaa ole olemassa… Sillä tämän jälkeen minulle on kotiutunut myös Swappin pinkki uutuus ja se on jäänyt kyllä todella vähälle huomiolle, kuten kaikki muutkin kalenterini.

ps. pääasiassa käytän MAMBIn tarroja, mutta oikeasti kaikki käy minulle.