Avainsana: kalenterirauha

Kalenterirauhan löytäminen yksinkertaisista asioista

Kalenteriharrastus usein alkaa varsin viattomasti yhdestä kalenterista, kenties jo olemassa olevan kalenterin koristelusta, tai jonkin ajanhallintasysteemin kokeilusta. Itselleni tässä ei koskaan ole ollut kyse tarpeesta tai halusta varsinaisesti askarrella, vaan ennenkaikkea elämän- ja ajanhallinnasta visuaalisesti viehättävällä tavalla.

Kuin huomaamatta hyllyyn solahtaa pari muistikirjaa lisää; työ- ja kotiasioille on erilliset kalenterit, kissalle, ruuanlaitolle ja positiivisille lauseille omansa. Erilaisia asioita seurataan erilaisissa vihkoissa, ja tulevan viikon tapahtumien päivittäminen kaikkialle vaatii aikaa, keskittymistä sekä suklaata. Ihanaa ja kivaa! Kunnes tulee se yksi sunnuntai kun ei ehdikään, ei jaksa, tai ei yksinkertaisesti huvita. “Tämähän on harrastus eikö, tarkoitus olla kivaa, päivitän kalenterit joku toinen päivä” ajattelee kalenterimaanikko ja hallinnoi valtavaa datamäärää päässään ja irrallisilla lippulappusilla.

Löysin itseni tuosta tilanteesta joku aika sitten. Oli tällaisia jaksoja ollut aina välillä eikä se mua haitannut juurikaan. Nyt kuitenkin havahduin – olin vaikeassa elämäntilanteessa, jota yritin epätoivoisesti hallita suunnittelemalla, listaamalla, ruksimalla tehtyjä, maalailemalla haaveita. Tein tätä niin moneen eri vihkoon ja kalenteriin, etten edes muistanut mitä kaikkea missäkin on. Olin juuri ottanut käyttöön aivan ihanan traveler’s notebookin, johon olin tehnyt itse kalenteria muutamalle kuukaudelle (siis todella fiksua ajankäyttöä.) Rakastin mun suunnitelmia ja sitä, että kaikki oli niin järjestyksessä edes paperilla.

Samaan aikaan se kaikki teki mut hulluksi. Yks lauantaiaamu istuin juomassa kahvia ja funtsin “mä tarvitsen tavallisen kalenterin”. Ja sellaisen ostin, Ajaston simppelin peruskalenterin. Todella tylsä. Todella tavallinen. Todella käytännöllinen, toimiva ja riittävän hyvä. Pakkasin kaappiin kaikki muut vihkot ja kalenterit, sekä suurimman osan teipeistä ja tarroista.

Kaikki tarvittava mahtuu tähän. Koristelen jos huvittaa, sillä mitä sattuu olemaan saatavilla. Ajatus on, että jos mun viikon suunnitelmat ei mahdu viikkoaukeamalle, niitä on liikaa. Ja tää toimii mulle, just nyt, tähän hetkeen.

Haluan kannustaa jokaista miettimään, miksi tekee mitä tekee, ja mitä siitä saa. Kalenteriaskartelu on siitä kiva harrastus, että voit tehdä siitä ihan sun näköisen. Ei ole yhtä oikeaa tapaa, eikä sun kalenterin tarvitse viehättää ketään muuta kuin sua.

<3 Susanna

Kun kalenterirauha järkkyi

Ehkä vielä noin vuosi sitten ajattelin, että esimerkiksi Happy Plannereissa ”ei ole mitään järkeä” ja mietin, mitä ihmiset näkevät niissä. Hankin vuodelle 2019 käyttööni Dingbatsin. Se toimitti kalenterin virkaa, piirsin ja tein siihen erilaisia listoja karaokekappaleista, elokuvista, kirjoista, syntymäpäivistä ja niin edelleen. No, kaikki meni oikein hyvin ja olin äärimmäisen tyytyväinen Dingbatsiin ja siihen kuinka luova sen kanssa pystyin olemaan.

En ole koskaan ilmeisesti ollut mikään ”virallinen” bujoilija, teen kaiken aina omin päin ja päinvastoin. Luettuani Bullet journal -metodi-kirjan, olin tyrmistynyt siitä, että kutsumani bujo oli kaikkea muuta. Totesinkin, että kirjan kirjoittaja varmasti polttaisi minut roviolla jos ”bujoni” näkisi.

Loppukesästä 2019 aloin jostain kumman syystä haaveilemaan Happy Plannerista. Sitä, mistä tämä haave tuli mieleeni, ei ole aavistustakaan. Huomasin vain päivittäin selaavani eri nettikauppoja ja niiden Happy Planner-valikoimaa. Sitten treffasin erään harrastajan ja pääsin hypistelemään hänen Happy Planneriaan. Olin myyty. ”Tällaisen haluan!”. Eikä mennyt kauaakaan, kun tilaukseni saapui kotiin ja sain ikioman Happy Plannerini. Olin jo päättänyt siirtyä suoraan sen käyttäjäksi ja Dingbats saisi jatkaa päiväkirjana.

Olin ehkä kuukauden verran käyttänyt Happy Planneria, kun aloin murehtia sitä asiaa, että kaikki käsillä tekeminen, piirtäminen ja kirjoittelu oli jäänyt pois kalenterin vaihdon myötä. Toki siis kirjoitan Happy Planneriini pikkujuttuja, mutta muuten en, eikä sitä päiväkirjaakaan ole tullut kirjoitettua erikseen Dingbatsiin. Marraskuussa aloin kirjoittamaan Dingbatsiin ”sairaskertomustani” potilasvahinkoilmoitusta varten, ja se onkin hyvää vauhtia täyttymässä sen vuoksi.

Loppuvuodesta voitin Kalenterimanian Facebook-ryhmässä Personal Plannerille lahjakortin. Sehän nyt sitten taisi pelastaa tämän alkaneen kalenterikriisin. Tilasin lahjakortilla kaksi pistesivuista muistikirjaa. Voisin ehkä sanoa, että uuden vuoden lupaukseni olisi piirtää enemmän, sekä harjoitella hienoa käsialaa. Ja nämä uudet Personal Plannerit tulevat juuri siihen tarkoitukseen!

Aiemmin olen miettinyt että miksi ihmisillä on useampi kalenteri käytössä. No nyt ainakin ymmärrän omalta osaltani sen. Tällä hetkellä minulla on käytössä kalenterina Hapoy Planner, Dingbatsin loppuosa sairaspäiväkirjana, Personal Plannerit piirtelyä ja kirjoittelua varten, Happy Planner Notes muistikirjana (siellä on siis esim. käyttäjätunnuksia ja salasanoja, syntymäpäivät, osoitteet, elokuvat – ja ne karaokekappaleet), sekä viimeisenä vaan ei vähäisimpänä traveler’s notebook, jossa on tällä hetkellä jouluvihko ja toinen tyhjä vihko joka on vielä vailla tarkoitusta. Katsotaan nyt vaikka puolen vuoden kuluttua mikä tilanne on silloin.


Ihanaa ja rauhallista alkanutta vuotta kalentereiden parissa.

Armi