Avainsana: kalenterirauha

Mitä todella tarvitsen kalenterimaailmaani?

Tervehdys kaikille! Tämä viikko aloitetaan pohtimalla kalenterieni tilannetta ja sitä, tarvitsenko todella lisää koristeltavaa nykyisten lisäksi? Kerron teille ensin hieman menneisyydestäni, joka vaikuttaa myös nykyhetkeen omalla painollaan.

Aloitetaan vuodesta 2016. Olin tuolloin hieman hukassa sen kanssa, mitä kalenterilta tarvitsin enkä oikeastaan tiennyt, mitä kalenterilta haluan. Kokeilinkin useampaa kalenteria ja yritin kovasti täyttää bullet journalia työntäyteisen arjen keskellä. Kaaos oli valmis. Tunsin huonoa fiilistä siitä, etten ehtinyt koristella tai tehdä aukeamia valmiiksi. Kalenterit vaihtuivat tiheään tahtiin seuraavina vuosina ja jälkeenpäin on helppo sanoa, että yritin luoda itselleni hyvää oloa ostamalla lisää. Arki kalenterin ulkopuolella oli työntäyteistä ja työ oli enemmänkin elämäntapa kuin yksi osa arkea. Tämä sama meno jatkui vuosien 2017 ja 2018 ajan, kunnes sairaus otti vallan ja uuvutin itseni työllä. Masennus otti osansa arjestani ja päädyin sairauslomalle elokuussa 2018.

Koen, että sairastumisesta huolimatta, minulla oli jonkinlainen kalenterirauha keväällä 2018. Pääsette kurkistamaan ajatuksiini Kalenterimanian Youtube-videon kautta. Tuolloin kalentereina oli Happy Planner mini, Traveler’s notebook (myöhemmin TN) ja Happy Planner Classic. Videolla nähtävästä TN:sta luovuin, koska en löytänyt sille käyttötarkoitusta ja Happy Planner Classicin kansista niin ikään luovuin, koska liika oli liikaa. Nyt jälkeenpäin huomaan, että ostin täyttääkseni jonkinlaista tyhjiötä sisimmästäni, en niinkään tarvinnut tuota kaikkea. Tajuan myös, että yritin ostaa pahaa oloani pois siinä kuitenkaan onnistumatta. Jäljelle jäi taloudellinen kriisi ja vaikeat ajat, joiden kanssa olen oppinut elämään.

Olen todella tyytyväinen tämänhetkiseen kalenteriini, mutta kaipaan jotain lisää. Uskon, että tämä on enemmänkin jonkinlaisen tyhjyyden täyttämistä kuin todellista tarvetta. Tunnen itseni jo melko hyvin ja huomaan, että kaipaan tekemistä kalenterin parissa paljon enemmän. Todellisuudessa ei aikaa ole koristella nykyistäkään kalenteria, joten miksi ottaisin vielä yhden kalenterin aiheuttamaan stressiä ja turhaa painetta? Aiemmin olisin jo täyttänyt tämän tyhjiön uudella kalenterilla tai muistikirjalla, mutta onneksi olen osannut ottaa aikalisän tämän tyhjiön kanssa. Mitä todella tarvitsen ei ole sama asia kuin se, mitä haluaisin. Voisi sanoa, että on eräänlainen voitto tajuta tämä eikä ostaa tyhjiön paikalle uutta.

Tämän pohdinnan jälkeen voin vain todeta, että tämä kaikki riittää. Vaihtelua voin hakea mieluummin erilaisista tavoista koristella ja käyttää eri välineitä kalenterini koristeluun. Ja, jos oikein suuri kriisi iskee, voin pysähtyä miettimään viiden vuoden päiväkirjani tilannetta. Kuukausi kirjoittamatta, kun aika ei riitä ja kirjoittamista olisi vain muutama sana päivästä. Enemmän koristeltavaa ja kirjoitettavaa ei kuulosta luonnolliselta jatkumolta nykyiseen tilanteeseeni, jossa aikaa on yksinkertaisesti liian vähän. Kannustakin kaikkia samankaltaisessa tilanteessa olevia pohtimaan ja punnitsemaan tilannetta uudelleen ennen uuden ostoa. Tämähän on hyvä sivuidea bujoon tai kalenteriin – haluanko vai tarvitsenko?

Rakkautta ja kalenterirauhaa!

– Terhi

Kalenterivuosi 2021 – Laura S.

Yhdessä viikkoaukeamassa käytetty alekoodilla ostettua Brushoa (Suomen taidetarvike).

Heipä hei kaikille! Tällä kertaa on minun vuoroni paneutua ylläpidon haastepostauksen pariin ja esitellä teille hieman ajatuksiani kalenterivuodesta 2021.

Minulla oli loppuvuodesta 2020 varsin selvät sävelet, millaisella kalenterikokoonpanolla halusin käynnistää uuden vuoden. Itselleni ”se tuttu ja turvallinen” valinta oli luonnollisesti bullet journal, eli tuttavallisemmin bujo, jonka tekemistä olen nyt harrastanut jo useamman vuoden enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Viimeiset kolme vuotta bujo on kuitenkin toiminut minulla pääasiallisena kalenterina.

Tämän vuoden muistikirjana minulla on käytössä ihanaakin ihanampi L-kokoinen Nuuna Graphic Moon, jonka itseasiassa ostin jo pari vuotta takaperin ja olen odottanut sormet syyhyten sen korkkaamista. Siirryin viime vuoden puolella Leuchttrum1917 (Lettu) -muistikirjasta Nuunan pariin ja ihastuin nopeasti siihen, kuinka paksut sivut Nuunassa oli Lettuun verrattuna. Tykästyin myös pienempään pisteväliin, joka tuntui sopivan omaan pieneen käsialaani.

Mutta onko Nuuna kuitenkaan minulle se täydellinen muistikirja? Sitä en tiedä. Olen viime aikoina haaveillut Letun uusista muistikirjoista, olen tuijotellut useaan otteeseen Archer&Oliven valikoimaa ja kaapissa puolestaan odottaa edelleen ihana Auran Monochrome sitä hetkeä, kun keksin sille sen täydellisen käyttökohteen. Vaihtoehtoja olisi monia, mutta ei siitä sen enempää.

Bujoilussa minua viehättää ehdottomasti sen vapaus. Vaikka on olemassa virallinen Bullet journal -metodi, jokainen voi muokata siitä itselleen sen kaikista sopivimman tavan hyödyntää arjen työkaluna. Se mikä toimii minulla, ei välttämättä toimi jollain toisella. Minulla meni ikuisuus tajuta se, että en saa verrata omaa tekemistäni netin syövereistä löytyviin taideteoksiin. Tämän sisäistäminen vapautti lukon lähteä testaamaan eri tapoja työstää aukeamiani ja ainakin omasta mielestäni tyylini on vain laajentunut tässä jo esimerkiksi kuluneen vuoden aikana.

Vielä viime vuonna minulla oli pakkomielteenä pitää vahva teema per kuukausi aukeamissani ja se tuntui lopulta hieman rajottavan tekemistäni. En ota enää niin vakavasti sitä, että miten hyvin joku viikkoaukeamani sopii kuukausiaukeamaan. Menen mielummin inspiraatio edellä. Olen huomannut käyttäväni huomattavasti enemmän värejä kuin vielä jokunen aika sitten. Musteet ja vesivärit ovat löytäneet pikkuhiljaa tiensä kalenteriaskarteluuni kynien, washien ja tarrojen rinnalle.

Aukeaman ”väriräjähdys” on tehty Brusholla, joka on ostettu alekoodilla Suomen Taidetarvikkeelta.

Koska L-koon Nuuna on aikamoinen järkäle ihan tyhjänäkin (viime vuoden bujoni painoi vuoden lopulla yli kilon!), halusin tämän rinnalle valmiiksi päivätyn ja paljon pienemmän kalenterin mukana kannettavaksi. Päädyin ostamaan itselleni Hobonichi Weeksin, jota olin vain ihastellut muiden kuvien kautta. Yhteiselomme on tosin edelleen hieman takkuista, en tiedä johtuuko se siitä, että en ole vieläkään sinut vaakapäivien kanssa. Vai johtuuko se siitä, että minun on täytynyt haastaa itseäni ihan eri tavalla koristelun suhteen, sillä viikkokittien käyttö on ollut bujoilijana minulle aika vieras käsite. Huomasin myös, että minulla jäi useampi viikko ihan tyhjäksi erinäisten syiden takia. Mutta se on ihan ok.

Olisin halunnut tuoda tämän vuoden kalenterikattaukseen myös personal-kokoisen rengasplannerini, jonka maailmaan pääsin viime vuonna, mutta sekin jäi ajanpuutteen takia täysin olemattomalle käytölle. Kaapissani odottaa myös älyttömän kaunis Traveler’s Notebook (TN), jonka käyttöönotosta olen haaveillut ikuisuuden. Ja tällä hetkellä ryhmä on inspiroinut minua niin paljon, että ajatus myös Art Journalin aloittamisesta on vahvana takaraivossa.

Kalenterirauhaa en siis ole ainakaan toistaiseksi löytänyt, mutta olen suhteellisen tyytyväinen tämän hetkeen kokoonpanooni. Aika näyttää löydänkö näiden jo olemassa olevien kanssa rauhan vai lähdenkö tasapainoilemaan uusien juttujen kanssa.

Ihanan aurinkoista kevään alkua kaikille!

– Laura