Avainsana: kalenterirauha

Essin kalenterikuulumisia

Hei vain kaikille, Lahessa alkaa jo vihdoin pakkaset ja lumisade!

Postauksen kirjoittaminen ensimmäistä kertaa jännittää, mutta samaan aikaan oon kyl innoissani. Aluksi mun oli tarkoitus kirjoittaa mun DIY-TN:stä (itsetehty Traveler’s Notebook), mutta se ei tullutkaan käyttöön, niin eipä siitä ole sen ihmeempää. Siitä on kyllä muutama kuva sentäs napsattu. Ja mul on nyt vaan sellai kirjotusfiilis ja tarve vaan siis kirjottaa. Pelkään kyllä, että tästä tulee niin sekavaa settiä, mutta luotan teihin Kalenterimanian porukkaan, etteköhän te ehkä ymmärrä tästä jotain…

Oon aloittanut kalenteriharrastuksen varmaan kolmisen vuotta sitten ja etsin edelleen omaa tyyliäni. Kokeilen kaikkea uutta ja vaihtelen kalentereita ja tuunaustarvikkeita jatkuvasti. Mut jollain tavalla koen, että tällänen säätäminen vois ollakin just se mun tyyli. Mulla ei varsinaisen kalenterin tarvetta ole esim. menojen suhteen, mutta haluan kuitenkin jostain syystä itselleni kalenterin, jota päädyinkin pitämään sitten esimerkiksi päiväkirjana niin omien, lasteni kuin kissojenkin osalta. Näin ollen mä kehitin itselleni kolme erillistä kalenteria (koska enhän mä saa näitä sovitettua yhteen samaan kalenteriin).

TN vaikuttaisi kyllä mulle hyvältä kaikkien erilaisten träkkereiden seurantaan, mut pelkästään sitä varten se jää vähän vaisuksi. Toki siihen saisi vaikka yhdistettyä sen oman päiväkirjan. Ja mahtuishan TN:n sisään, vaikka ne kaikki kolme päiväkirjaa ja seurantavihko, mut tiedän et se ei vaan sovi mulle. Hankin itseasiassa jokunen aika sitten Lidlistä kissakalenterin, joka tulee siis mun kissoille päiväkirjaksi. Hei oikeesti apua, mä en kestä ihteeni, multa pitäisi kieltää kaikki kalenterihommat! Toivottavasti joku muukin olisi samassa tilanteessa, että haalii itselleen kaiken mahdollisen, tekee liikaa ja loppupeleissä kaikki on ihan sekasin. Vai olenko ainut? Onko tämä nyt sitä monesti puhuttua kalenterirauhaa – tai siis mun tapauksessahan sitä rauhaa ei ole.

Mulla oli pitkään tuunaustavarat isossa laatikossa tilanpuutteen vuoksi, mutta en voinut vastustaa ihanaa klaffipöytää, jonka näin Facebookin kirpparilla! Oli ihana saada kaaos piiloon, ihan jo lasten ja kissojenkin takia. Ja oman mielenterveytenikin takia, jota varten mulla onkin oma muistikirja mielenterveysasioille (kuvassa näkyvä ”Life happens, Chocolate helps”). Mun ensi vuoden suunnittelema setti näkyykin tuossa kuvassa – siitä tosin puuttuu se Lidlin kissakalenteri (mutta ehkäpä voisin innostua tekemään siitä oman postauksensa?). En kyllä suoraan sanottuna tiedä, miten mulla meinais aika riittää noihin kaikkiin, varmaan oikeesti pitäs malttaa jotain karsia pois ja jättää odottelemaan vuotta 2023.

Toivotan kaikille tsemppiä kalenterirauhan löytymiseen sekä ihanaa joulunodotusta (josta tulikin mieleen, että Kalenterimanian joulukalenteristakin voisi postailla…)

-Essi (Instagram: esssi_maria)

Kaaoksesta kalenterirauhaan

Ähky. Täydellinen, kaikenkattava ähky. Olen tehnyt bujoa muutaman vuoden ajan kalenterituunailun iskettyä täydellä voimalla. Se on kummallista, miten siihen asti pärjäsin mainiosti taskukalenterilla tai muutoin laukkuun sopivalla versiolla, johon kirjoitin vain tärkeät ja tarpeelliset asiat.

En tarkkaan edes muista, mistä kärpänen minua puraisi, muistan vain, että yhtäkkiä ostin itselleni vaaleanpunaisen Leuchtturmin ja Tombown sivellintusseja. Barbara Haeger inspiroi minua tyylillisesti kokeilemaan taitojani, eivätkä ne juuri minnekään olleet kadonneet. Tyyli oli helppo kopioida ja koin sen täysin itseni näköiseksi. Kalenterimaailman taikapöly laskeutui ylleni.

Piiperrykseni saivat kahden ystäväni pyytämään, josko tekisin heillekin omat kalenterit ja tottahan toki taiteilijasieluni meni onnesta kippuraan sen kaltaisesta mahdollisuudesta. Ajatelkaa, mikä luottamuksenosoitus, että erityyliset ihmiset antavat juuri sinulle vapaat kädet!

Yhtäkkiä tunsin sisälläni orastavaa tyytymättömyyttä. Jaksamattomuutta. Siirtämistä aina seuraavaan päivään; ehtiihän sitä vielä huomennakin. Mielihyvä oli kadonnut kuin tuhka tuuleen.

Hobonichi. Aina uudelleen jostakin tupsahti silmiini Hobonichi, ajatuksiin pulpahti Hobonichi. Sivuutin kasvavaa himoani, nimenomaan himoani, kyseistä kalenteria kohtaan ja hankin vain kaikkea muuta. Löytyy jos jonkinmoista bujoa, traveler’s notebookia, ostin jopa uuden Project365, koska kannet veivät sydämeni mennessään. Silti se polte ei sisällä laimentunut. Hobonichi oli saatava.

Vihdoin ja viimein luovutin ja tilasin omani. Kiljahtelin riemusta, kun paketti tuli paikalliseen postiini. Kirmasin hakemaan aarteeni kiiruusti töiden jälkeen, lähes tulkoon revin paketin paljain käsin auki ja siinä se oli. Hobonichi. Vihdoinkin rauha! Ruusukullan väriset kannet saavat suojata silmäterääni, ne olen bongannut Ajaston valikoimista ja istuvat kuin valettu. Youtuben videot erilaisista tyyleistä hyökyvät silmilleni ja katselen niitä rauhassa, tunnustellen ja etsien itseäni niistä. Vain taivas on rajana tuunailuissa, ja olen oppinut suomaan ”himoilleni” tilaa, koska saatu mielihyvä on moninkertainen, kun saat hipelöidä juuri sinun omia silmiä miellyttäviä kansia ja selailla aikaansaamaasi jälkeä.

Odotan innolla yhteistä aikaamme uuden rakkauteni kanssa, joka varmasti vaatii tottumista, mutta rakkaushan on ikuista; se vain vaihtaa kohdetta! Project365 jää ehdottomasti rinnalle, totuin siihen jo bujon rinnalla ja se tuntuu luontevalta. Washiteipit ja tarrat ovat luoneet vaihdellen pohjaa kalenterin toimiessa omalla tavallaan päiväkirjanani. Tämän vuoden 365 on saanut sivuilleen paljon sydäntäsärkevää vuodatusta ja hyviä hetkiä tuoden lohtua pimenevissä illoissa purkautuessani, mutta tarvitsin jotain uutta ja sen myös sain, täysin omasta tahdostani.

-Susanna