Avainsana: kalenterirauha

Kalenteriviidakossa ahdistuksen kanssa

Tiedätkö sen tunteen, kun oma rakas kalenteri aiheuttaa ahdistusta? Minä tiedän. Itse rakastuin ideaan kalentereista, kun olin ala-asteen toisella luokalla. Kalenteri oli musta rengasplanneri, jonka kannessa oli Star warsista tuttu Darth Maul. Tämä aarre oli mukana joka paikassa ja kirjoittelin sinne päiväkirjamaisesti päivien tapahtumia. Edelleen haaveilen tämän kalenterin löytyvän jostain vanhempien varaston laatikoista. Tämän rakkauden jälkeen sain uuden kalenterin joka vuosi, mutta ikävä kyllä ne jäivät aina jossain vaiheessa unohduksiin ja niiden pariin oli vaikea palata. Kadehdin aina niitä ihmisiä keillä kalenteri pysyi matkassa kannesta kanteen. Lapsena kotona kalenterit ovat olleet isossa osassa perheen arkea. Koko perheen yhteinen seinäkalenteri, mummoni joka vuotiset almanakat sään seurailuun (näitä on monilta vuosikymmeniltä edelleen tallessa!) sekä isäni iso työkalenteri oli aina eteisen pöydällä, jotta perheemme oli aina kartalla hänen aikatauluistaan. Jollain tavalla tunsin aina epäonnistumista oman kalenterini kanssa, koska perheen muut kalenterit käytettiin aina loppuun asti.

Nyt aikuisiällä minulla diagnosoitiin yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Oireina tähän on mm. pitkäkestoinen ja jatkuva ahdistuneisuus, pelko, keskittymisvaikeudet, levottomuus, sydämen tykytys sekä puristava tunne rinnassa. Olin puulla päähän lyöty, kun kuulin näiden olevan oireita eikä normaaleita tuntemuksia ja reaktioita asioihin. Opin yhdistämään näitä tunteita moniin elämäni tilanteisiin kuten myös omaan kalenteriharrastukseeni. Rakastan bullet journalin tekemistä, kun saan olla luova ja näpertää siitä juuri omaan tarkoitukseen sopivan, mutta se työn määrä ei sopinutkaan itselleni. Se tietynlainen paine saada tehtyä aukeamia ajallaan valmiiksi, sai ahdistuksen nostamaan päätään. Kamppailin myös sen kanssa, etten kokenut olevani tarpeeksi taitava ja vertailin tekemisiäni aivan liikaa muihin, mikä aiheutti lisää paineita. Bujosta alkoi aina jossain vaiheessa tulla väkinäistä ja pakotettua. Kun jäin jälkeen bujon tekemisessä, siihen oli entistä vaikeampi tarttua uudestaan. Mitä kauemmin bujo odotti koskemattomana sitä vaikeampi siihen oli tarttua ja ahdistus tästä vaan kasvoi. Lopulta paras ratkaisu ahdistuksen tunteisiin oli vaan antaa olla ja luovuttaa.

En silti pystynyt päästämään irti kalentereista vaikka tiesin, etten kykenisi käyttämään niitä paria kuukautta pidempään. Kokeilin vaikka minkälaisia kalentereita etsien itselleni sitä oikeaa. Kaapissani on laatikko täynnä kesken olevia kalentereita vuosien takaa. Nyt tänä vuonna kokeilin onneani Hobonichi weeksin kanssa ja pakko myöntää, että yhteinen matkamme on alkanut todella hyvin! Koen koon olevan juuri sopiva tähän tilanteeseeni tällä hetkellä. Helppo pitää mukana ja nopea koristella. En ole jäänyt jälkeen tämän kanssa vielä kertaakaan ja tuntuu, etten malta odottaa seuraavan viikon tekemistä. Hobonichi weeks on ensimmäinen kalenteri, joka ei ole nostanut oireita ahdistuneisuushäiriöstä pintaan ja koen löytäneeni itselleni sen oikean tälle vuodelle. Ensi vuonna sitten uudet kujeet ja tutkimukset siitä, mihin kalenteriin päädyn.

Matkani kalenteriviidakossa on ollut pitkä ja vihdoin tuntuu koko juttu taas omalta. On paljon vaikeuksia, joita en edes ymmärtänyt vielä pari vuotta sitten, mutta nyt kaikki on selkeää. Kannustan kaikkia kokeilemaan, jotta se oma täydellinen löytyy tähän hetkeen. Olen oppinut, ettei ole maailmanloppu jättää viikkoja välistä jos ei ole aikaa tai fiilistä tehdä. Se on täysin ok ja ei tarvitse ottaa stressiä tyhjistä sivuista. Nämä tyhjät sivut kertovat omalla tavallaan siitä eletystä hetkestä. Meitä on moneksi ja onneksi meillä on meidän yhteisö, jossa saamme paljon tukea ja voimme olla juuri tämmöisiä kuin ollaan.

-Janni

Kun kalenteri pitkästä aikaa vei sydämen

Postauksessa näkyvä kalenteri on saatu Chic Companylta.

Olen herkästi innostuvaa tyyppiä ja aina kokeilemassa mielelläni kaikkea uutta. Olen löytänytkin paljon uusia mieltymyksiä ja itselleni toimiva juttuja kalenteriharrastuksen saralla sen ansiosta. Joskus kuitenkin käy niin, että joku juttu kolahtaa silloin, kun sitä vähiten odottaa. Joskus riittää ihan vain se, että joku muu näkee sen, mitä et itse näe.

Tilasin ennen joulua Chic Companylta erään joululahjan. Hämmästykseni ja ihastukseni oli suuri, kun paketissa oli tilaamani tuotteen lisäksi myös toinen tuote, nimittäin Tinne + Mia -merkkinen kalenteri. Ihana Omziin halusi antaa kalenterin minulle kokeiluun ja toivoi saatesanoissaan minun pitävän siitä. Olin ihastellut kalenteria taannoin nähtyäni sen Chic Companyn Facebook-postauksessa ja sen myötä myös meidän omassa ryhmässä, sillä sen kaunis ulkomuoto viehätti minua suuresti. Sen enempää en kuitenkaan ollut ehtinyt kalenteriin perehtyä, saatikka uhrata sen enempää ajatusta edes sille, mikä vuoden 2022 kalenterini ylipäätään olisi. Tuntui kuin palaset olisivat loksahdelleet paikoilleen itsestään, kun löysin kalenterin paketista.

Olen vuosien varrella innostunut milloin mistäkin, kuten vaikka maalaamisesta tai bujoilusta, mutta en muista montaakaan kalenteria, jotka olisivat oikeasti kolahtaneet ihan täysillä tai vieneet saman tien sydämeni. Nyt sellainen oli ilmiselvästi tullut vastaan. Sen lisäksi, että utuinen, murretun vaaleanpunainen (virallinen väri on ash rose) Tinne + Mia -kalenteri on mielestäni aivan käsittämättömän kaunis ulkoa, on se sitä myös sisältä. Kalenteri on oikeastaan valmiiksi kasattu traveler´s notebook -setti, sillä siinä on kolme kuminauhoin kansiin kiinnitettävää vihkoa. Kaksi vihkoa sisältävät valmiiksi päivätyt viikkonäkymät koko vuodelle ja kolmas vihko on puolestaan kuukausivihko. Mukana on myös kaikenlaisia tyhjiä pistesivuja omia tarpeita varten. Lisäksi kansien väliin mahtuisi vielä yksi vihko kätevästi lisää.

Olen tosiaan aika perso kauniille asioille, ja tässä kalenterissa tuntui kauneutta olevan enemmän kuin tarpeeksi. Kaikki tässä kokonaisuudessa on niin valmiiksi mietittyä, harmonista ja suloista. Jo pelkästään kannen oranssi kiinnitysnappi sai minut rakastumaan tuotteseen, puhumattakaan siitä, miten kaikki värit, fontit, kuviot ja lausahdukset tuntuvat olevan tarkkaan mietittyjä, ja muodostavat yhdessä melko ainutlaatuisen kokonaisuuden.

En toki perustanut tätä äkisti syntynyttä rakkauttani pelkästään kalenterin ulkonäköön, vaan odotin innolla pääseväni kokeilemaan, miten se toimisi minulla käytössä. Ja sehän toimi, paremmin kuin olisin osannut kuvitellakaan. Olen viime vuoden tehnyt lähinnä pelkkää bullet journalia, koska mikään valmis kalenteri ei tuntunut inspiroivan tarpeeksi paljon. Sen riskin olemassaolon tiedostin tämänkin kalenterin kohdalla.

Riski osoittautui kuitenkin aika olemattomaksi, sillä jokin tässä nimenomaisessa kalenterikokonaisuudessa iski sen verran lujaa, että pääni pursusi yhtäkkiä ideoita ja ajatuksia siitä, miten kaikin tavoin voisin sitä koristella ja mitä materiaaleja hyödyntäisin. Päädyin kaivelemaan varastojani ja löysin paljon sellaista, mille en ole aiemmin keksinyt mitään järkevää käyttöä. Tunsin oikeastaan suurta riemua siitä, että yhtäkkiä kotona tuntuikin olevan melkoinen aareaitta vaikka minkälaista materiaalia ja sälää eikä minulla edes käynyt mielessä, että tarvitsisin pakosti jotain uutta.

Testasin heti alkuunsa miten kalenterin pinnoitetut, aavistuksen kiiltäväpintaiset sivut suhtautuisivat esimerkiksi vesiväreihin tai leimasinmusteisiin. Vesivärien kohdalla jouduin valitettavasti toteamaan, että ne tulevat ihan saman tien läpi, mutta musteiden kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Tähän asti olen hyödyntänyt kaikenlaisia tarroja, washiteippejä, lehtileikkeitä, netistä tulostettuja kuvia ja vaikka mitä muuta. Olen tämän kalenterin myötä päässyt hyvin helposti sellaiseen ajatustapaan, että mitä tahansa sälää tai silppua varastoistani löydänkin, näen siinä mahdollisuuden hyödyntää sitä kalenterissani. Ja se on ehkä ollut palkitsevinta, mitä olen tämän kalenterin käyttöön otettuani tajunnut.

Välillä arki vie mennessään ja aukeamat laahavat perässä, mutta joka kerta olen silti yhtä innoissani päästessäni tekemään jotain tähän kalenteriin. Jokainen aukeama tuntuu uudelta mahdollisuudelta yhdistellä erilaisia asioita ja löytää toimivia ja omaa silmää miellyttäviä kombinaatioita. Joka kerta tuntuu myös syntyvän jotain edes hieman erilaista. Haluaisin myös askarrella jonkinlaisia välilehtiä kansien väliin, mutta en ole vielä päässyt niin pitkälle.

Toivon todella, että innostukseni tätä kaunista kalenteria kohtaan kestää, sillä olen tosissani nauttinut tekemisestä enemmän kuin taas hetkeen. Kiitos siis ihanalle Omziinille vielä kerran!

-Carita