Ähky. Täydellinen, kaikenkattava ähky. Olen tehnyt bujoa muutaman vuoden ajan kalenterituunailun iskettyä täydellä voimalla. Se on kummallista, miten siihen asti pärjäsin mainiosti taskukalenterilla tai muutoin laukkuun sopivalla versiolla, johon kirjoitin vain tärkeät ja tarpeelliset asiat.
En tarkkaan edes muista, mistä kärpänen minua puraisi, muistan vain, että yhtäkkiä ostin itselleni vaaleanpunaisen Leuchtturmin ja Tombown sivellintusseja. Barbara Haeger inspiroi minua tyylillisesti kokeilemaan taitojani, eivätkä ne juuri minnekään olleet kadonneet. Tyyli oli helppo kopioida ja koin sen täysin itseni näköiseksi. Kalenterimaailman taikapöly laskeutui ylleni.
Piiperrykseni saivat kahden ystäväni pyytämään, josko tekisin heillekin omat kalenterit ja tottahan toki taiteilijasieluni meni onnesta kippuraan sen kaltaisesta mahdollisuudesta. Ajatelkaa, mikä luottamuksenosoitus, että erityyliset ihmiset antavat juuri sinulle vapaat kädet!
Yhtäkkiä tunsin sisälläni orastavaa tyytymättömyyttä. Jaksamattomuutta. Siirtämistä aina seuraavaan päivään; ehtiihän sitä vielä huomennakin. Mielihyvä oli kadonnut kuin tuhka tuuleen.
Hobonichi. Aina uudelleen jostakin tupsahti silmiini Hobonichi, ajatuksiin pulpahti Hobonichi. Sivuutin kasvavaa himoani, nimenomaan himoani, kyseistä kalenteria kohtaan ja hankin vain kaikkea muuta. Löytyy jos jonkinmoista bujoa, traveler’s notebookia, ostin jopa uuden Project365, koska kannet veivät sydämeni mennessään. Silti se polte ei sisällä laimentunut. Hobonichi oli saatava.
Vihdoin ja viimein luovutin ja tilasin omani. Kiljahtelin riemusta, kun paketti tuli paikalliseen postiini. Kirmasin hakemaan aarteeni kiiruusti töiden jälkeen, lähes tulkoon revin paketin paljain käsin auki ja siinä se oli. Hobonichi. Vihdoinkin rauha! Ruusukullan väriset kannet saavat suojata silmäterääni, ne olen bongannut Ajaston valikoimista ja istuvat kuin valettu. Youtuben videot erilaisista tyyleistä hyökyvät silmilleni ja katselen niitä rauhassa, tunnustellen ja etsien itseäni niistä. Vain taivas on rajana tuunailuissa, ja olen oppinut suomaan ”himoilleni” tilaa, koska saatu mielihyvä on moninkertainen, kun saat hipelöidä juuri sinun omia silmiä miellyttäviä kansia ja selailla aikaansaamaasi jälkeä.
Odotan innolla yhteistä aikaamme uuden rakkauteni kanssa, joka varmasti vaatii tottumista, mutta rakkaushan on ikuista; se vain vaihtaa kohdetta! Project365 jää ehdottomasti rinnalle, totuin siihen jo bujon rinnalla ja se tuntuu luontevalta. Washiteipit ja tarrat ovat luoneet vaihdellen pohjaa kalenterin toimiessa omalla tavallaan päiväkirjanani. Tämän vuoden 365 on saanut sivuilleen paljon sydäntäsärkevää vuodatusta ja hyviä hetkiä tuoden lohtua pimenevissä illoissa purkautuessani, mutta tarvitsin jotain uutta ja sen myös sain, täysin omasta tahdostani.
Olen aikoinaan kertonut kalenterirauhastani Kalenterimanian Youtube-kanavalla videon muodossa. Tästä taitaa olla aika tarkkaan vuosi aikaa ja tuolloin kalenterirauhan kulmakivet olivat Happy Plannerin Mini ja Classic, tuttavallisemmin Minttu ja Päivis. Luovuin HP:n Classicista jo jonkun aikaa sitten ja kalenterirauhan ainoa osa oli HP:n Mini. Elokuussa kalenterirauhani kuitenkin järkkyi niin kovin, että sanoin Happy Plannerille hyvästit. Mutta mikä teki tuosta elokuun päivästä niin erikoisen, että kalenterirauha järkkyi?
Kalenterimanian miitti Hansan Suomalaisessa kirjakaupassa, Taiteiden yön aikaan. Itse miittiin saavuin ajoissa ja hieman jännittyneenä, miten ilta oikein sujuisi. Paikan päällä jännitys karisi nopeasti, kun pöytä täyttyi noin kahdestakymmenestä muusta kalenteriharrastajasta. Sain koristeltua muistaakseni kaksi aukeamaa kalenteristani ja olin saavutukseeni enemmän kuin tyytyväinen. Oli ihana höpötellä ja minua ilahdutti erilaisista kynistä muodostunut goodie bag. Illan kruunasi kuitenkin voittoisa arvonta ja lähdin kotiin Burden Life Plannerin kanssa. Tämä kohtaaminen oli rakkautta ensisilmäyksellä.
Selailin uutta kalenteria jo heti sen voitettuani, mutta kotona odottivat kynätestit ja se todellinen tutkimus. Oliko tämä kalenteri todella sellainen, joka syrjäyttäisi Happy Plannerin? Life Planner on päivätty ajalle 07/2019-06/2020 ja kokeilinkin suosikkikyniäni menneen heinäkuun sivuille. Kun kynät eivät kuultaneet pahasti läpi, tiesin HP:n olevan syrjäytetty. En kuitenkaan aloittanut kalenteria heti sen saatuani, vaan totuttelin ajatukseen elokuun ajan. Valmistelin uuden ihanuuden alkamaan syyskuusta ja siirsin tapahtumat entisestä kalenterista uuteen. Olen ollut todella tyytyväinen tähän ja haluankin esitellä teille tämän Life Plannerin (jota jo kutsun Nasuksi värinsä vuoksi).
Kalenterin kuukausinäkymä on kaunis ja erilainen, mihin olen tottunut. Kuten kuvasta näkyy, päivät ovat laatikkoina ja aseteltu pystysuuntaisesti sivulle. Jokaisen kuukauden jälkeen (tai ennen uutta kuukautta) on sivu, jolle saa laittaa esimerkiksi tehtäviä, tapahtumia ja muistiinpanoja. Itse otin tämän käyttöön uuden kuukauden muistilistasivuksi, joka on osoittautunut helpotukseksi pienten päiväruutujen kertoessa vain tapahtuman nimeltä. Muistilistasivulle olen koonnut kuukauden tärkeimpiä juttuja sekä pitänyt tätä lisätilana muistiinpanoille. Pyhäpäivät ja sunnuntait näkyvät kuukausiaukeamilla vaaleanpunaisina numeroina, kun taas muut päivät ovat mustia.
Viikkonäkymä on tässä kalenterissa kaunis ja helposti koristeltava. Viikonpäivät ovat pystysuorassa ja tilaa on hyvin muistiinpanoille sekä koristelulle. Viikonpäivien alla on pisteet (ja hieman kirjoitustilaa) ja kuukausittain yhdellä viikolla on myös vaihtuva mietelause. Jos ei ole mietelauseiden ystävä, tämän saa helposti koristeltua piiloon (tai korostettua koristelulla). Vasemmasta reunasta näkyy viikkonumero, jonka alla on tilaa muistiinpanoille sekä to do -listalle. Siitä löytyy myös seurantakohta, jolla itse seuraan vedenjuontia. Jokaisen päivän alla on myös hymiöt, joilla voi merkitä sen, oliko päivä hyvä, ok vai huono; tai ainakin itse olen käyttänyt hymiöitä siihen. Kuten kuukausinäkymässäkin, on viikonpäivien numerot merkitty mustalla, mutta sunnuntait ja pyhäpäivät ovat vaaleanpunaisella. Pyhäpäivät on vielä kirjoitettu auki viikonpäivän alle. Näppärää!
Kalenterin takaosassa on kahdenlaisia to do -listoja. Neljä sivua enemmän arkisia listoja sekä kaksi sivua to do -listoja, joille voi kirjoittaa tehtäviä joka kuukaudelle seuraten niiden toteutumista. Arkisemmat listat odottavat vielä kohdallani käyttöä, mutta kuukausittaisilla to do -seurannoilla aloitan seuraamaan kotitöitä! Aivan mahtava bujomainen olemus vetosi minuun ja toivon, että nämä palvelevat myös tosi toimissa. To do -listojen perästä löytyy myös pistesivuja sekä viivallisia muistiinpanosivuja.
Kalenterin alusta löytyy vuosinäkymä aukeamana kuluvalle vuodelle. Lisäksi aukeamalla on kaksi laatikkoa muistiinpanotilaa ja mahdollisuus vaikka ympyröidä kuukausien tärkeimmät päivät. Seuraavilta sivuilta löytyvät vuosinäkymät luetteloina kuluvalle sekä tulevalle vuodelle. Itse käytin tämän merkiten syntymäpäivät, jolloin ne löytyvät yhdestä paikasta. Kalenterin lopusta löytyy vuoden 2020 näkymä aukeamana ja muistiinpanotilaa saatesanoilla ”Dear future, I am ready.” Ihana yksityiskohta!
Tässä vielä kynätestini tulokset. Olin siis aivan varma, että kaikki kynät tulisivat kuultamaan pahasti läpi, koska kalenterin paperi on ohutta. Eniten käyttämäni kynät eivät juurikaan kuultaneet läpi. Ainut poikkeus tässä oli Sharpien fine point -tussi, jonka kuultaminen häiritsi itseäni. Stabilon kynät olivat iloinen yllätys tässä testissä, sillä nekään eivät kuultaneet ohuista sivuista läpi sen enempää kuin muutkaan kokeilemani kynät.
En kuvitellut voittavani, mutta kalenterin nähtyäni tajusin, että näin oli tarkoitettu. Kalenterin vaaleanpunainen väri, muutaman kuukauden päästä eteen tuleva uusien sivujen osto Happy Planner Miniin, mietelauseet kuukausille ja viimeisen sivun kaunis mietelause. Kalenterin perässä on myös yksi sivun kokoinen muovitasku, jossa voi kuljettaa esimerkiksi tarroja tai tärkeitä papereita. Pienet ihanat yksityiskohdat ja muoviset tabit, jotka helpottavat kalenterin ja tärkeiden asioiden järjestämistä (ja myöhemmin niiden löytämistä). Ajattelin tämän kalenterin ensin hääkalenteriksi HP:n rinnalle, mutta siitä tulikin kokoaikainen matkakumppanini. Yksi seikka, josta tiesin tämän olevan minulle tarkoitettu, oli mietelause suunnitellun hääviikon sivulla ”A party without a cake is just a meeting.” Tämä, jos mikä, oli tarkoitettu näin. Haluankin kannustaa kaikkia osallistumaan arvontoihin, sillä koskaan ei tiedä milloin se arpaonni osuu kohdalle.
Ihanaa ja vaaleanpunaista syksyä kaikille toivottelee Terhi!
