Helou helou helou! Inka täällä, pohdin tänään esikoisen syntymän vaikutusta tuunailuharrastukseen. Ja iso on vaikutus ollutkin, mutta ihmekös tuo. Kun koko elämä mullistuu pienen pienellä ihmisellä ja kaikki muukin elämässä tuntuu olevan päälaellaan tai ainakin vähän vinksin vonksin, olisi outoa jos tuunailuhommat olisivat pysyneet täysin ennallaan. Mutta ilokseni ovat kuitenkin pysyneet!

Ensimmäiset viikot vauvan kanssa olin aivan poissa kalenteripelistä, kaikki energia mitä vähänkään oli jäljellä kului itsensä ja vauvan hengissä pitämiseen. Kalenteriin ei siis todellakaan tullut merkintöjä ajantasaisesti jälkeenpäin muisteltaviksi. Onneksi kuitenkin jaksoin edes hieman merkkailla ensimmäisiä vieraita, kyläilyjä sun muita ylös puhelimen muistiinpanoihin, joten olen saanut jälkikäteen kirjata asioita ylös myös kynällä kalenteriin – sekä vauvakirjaan. Isoin muutos tuunailuissa onkin ollut vauva-arjessa se, että aukeamat sisältävät huomattavasti vähemmän koristeluita kuin aiemmin. Musteet ja maalit ja luovat kokeilut ovat jääneet tauolle, sen sijaan nopeasti läiskittävät tarrat ja teipit ovat olleet suosiossa koristerintamalla. Ja esimerkiksi ristiäisviikon aukeamalta taitaa löytyä vain yksi ainoa tarra, ja sekin on koristeellisuuden sijaan to do -listapohja!

Hetkittäin iskee harmitus siitä, ettei ole oikein aikaa tai energiaa läträtä art journalin parissa sormet sotkussa, mutta tämä on hyvää harjoitusta itselleen armollisena olemissa. Nyt on arki täysin erilaista kuin koskaan ennen, ja tuo pieni, ihmeellinen ihminen on etusijalla ajankäytössä. Ehdin vielä elämässä maalaamaan ja tuunaamaan ja askartelemaan varmasti vaikka ja mitä, nyt tehdään sitä mikä tilanteeseen sopii! Kuten esimerkiksi sitä vauvakirjaa, aivan uutta tuunaamisen aluevaltausta…

Tiivistettynä: kaikki on täysin muuttunutta, mutta kalenteriharrastus ei ole onneksi jäänyt kokonaan kooman jalkoihin! Ei kai sitä enää edes osaisi kalenterimaniasta lähteä kulumallakaan, tuunailutarrat taitaa olla pysyvästi sielussa asti kiinni, #maniaperhe.

-Inka