Vuosi sitten olin vielä Kalenterimanian ylläpidossa ja täysillä mukana kaikessa Kalenterimanian Facebook-ryhmän toiminnassa. Välillä jotkut ihmettelivät, onko minun päivässäni enemmän tunteja kuin muilla, kun ehdin tehdä vähän sitä sun tätä. No eihän näin tietenkään ollut, vaan nipistin aikaa muun muassa yöunista (en muuten todellakaan suosittele tekemään tätä)  ja mistä muualta sitä nyt satuinkaan löytämään. Sitten kuitenkin iskivät samanaikaisesti työt, opinnot, asunnonmyyntiprojekti ja perheen tarpeet sekä tietenkin muut harrastukset. Yhtäkkiä aikaa ei tuntunutkaan enää löytyvän ja väsymys painoi päälle. Jäin haikein mielin pois ylläpidosta ja jouduin lopulta laittamaan jopa ryhmän ilmoitukset pois päältä. Piti raivata aikaa niille vielä tärkeämmille hommille.

Ryhmäläisistä oli tullut minulle hyvin tärkeitä, ja kun en enää ehtinytkään pitää päivittäin näihin ihmisiin yhteyttä, tunsin oloni haikeaksi ja tyhjäksi. Kuin olisin joutunut eroon perheenjäsenistäni. Myös siirtymä ylläpitäjästä rivijäseneksi oli minulle yllättävän haastava. Lopulta tein väliaikaisen irtioton ryhmästä ja se oli todella hyvä ratkaisu niin opiskelujen, töiden kuin uuteen rooliin totuttautumisen kannalta. Pikkuhiljaa viikot tuntuivat kuluvan nopeammin ja haikeus alkoi väistyä. Kun nyt olen jälleen ehtinyt olla läsnä ryhmässä enemmän, on myös rivijäsenen rooli tuntunut juuri oikealta tähän elämäntilanteeseen.

Niin entä se kalenteri sitten? Olen käyttänyt Happy Planner -kalenteriani melko vähän, vaikka se on pysynyt aika hyvin koko ajan esillä ja sinne on jopa tullut vähintään kuukausiaukeamille joitakin merkintöjä! Päiväämätön kalenteri olisi minulla jäänyt hyllyyn pölyttymään ihan vain siksi, että en olisi halunnut tuhlata sivuja kiireisiin hetkiin, jolloin sivuja ei ehdi edes koristella mitenkään.

Olen niin iloinen, että minulla on ollut taas aikaa tälle harrastukselle. Kalenterituunaus on minulle tapa rentoutua samalla, kun suunnittelen tulevaa. Enää en stressaa edes siitä, jos väliin jää tyhjiä viikkoja. Koska olen jonkinasteinen perfektionisti, tuntuivat tyhjät viikot aiemmin epäonnistumisilta ja se puolestaan aiheutti stressiä. Nyt olen hyvillä mielin vain mennyt eteenpäin ja miettinyt, että jos ehdin jotakin pientä sinne myöhemmin laittaa, niin hyvä ja jos en, niin ei haittaa. Tahdonkin toivottaa teille kaikille oikein ihania hetkiä kalenterien parissa! Aina sitä aikaa ei löydy, joskus taas puuttuu motivaatio, mutta onneksi vertaistukea on tarjolla ryhmässä tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Aurinkoisin terveisin, Sini