Torstaihaasteelle tuttuun tapaan tänään luvassa lisää aukeamasuosikkeja. En ole itse edes ajantasalla kalenterissani koristelujen osalta, mutta onneksi asialla ei varsinaisesti ole kiire. Sen sijaan ainakin omaa silmää miellyttäviä sivuja on tullut tehtyä useampikin. Tässä teille niistä kolme!
Animal Crossing: New Horizons on ollut karanteeniajan pelastaja, ja kapitalistipesukarhut ansaitsivat ehdottomasti paikkansa myös Color Crushini aukeamalta. Ihana Elontaival myi teemaan sopivasti ihania hedelmätarroja ja -washia, jotka ovat saaneet inspiraationsa nimenomaan Animal Crossingin saarilla kasvavista hedelmistä. Nyttemmin olen onneksi jo maksanut velkani mokomille pesukarhuille.
Sain myös kaupallisessa yhteistyössä käsiini uuden mustavalkoisen Aura Monochrome Slimin, johon lähdin heinäkuun puolella rakentamaan kirja-aiheista sisältöä. Auran sivuille on ollut hauska kokeilla kaikkea uutta, kuten monelle tuttua lettering-käsialaa ensimmäistä kertaa, leimojen käyttöä, ja perfektionismin nylkemistä omasta kropasta pikkuhiljaa pois.
Viimeisenä lempiaukeamanani nostan tähän hätään yhdestä lempikirjastani inspiroituneen CC-aukeaman. Six of Crows ja sen jatko-osa Crooked Kingdom nousivat kertaheitolla lempikirjojeni aatelistoon, ja halusin ehdottomasti jakaa tätä mahtavuutta myös plannerini sivuille. Kuvat olen printannut Pinterestistä. Lisäsin aukeamalle vielä kirjasta muutamat kivat lainaukset, ja sillä saatiin oikein toimiva paketti tästä viikosta.
Aiemmat tämän torstaihaasteen postaukset löydät täältä!
Tämänkertainen torstaihaaste istuu minulle kuin nenä päähän tai kirja käteen. Luen paljon, ja kalenteriani ympäröivä teema tälle vuodelle on muutenkin jo kirjat, joten tämän haasteen tekeminen ei tuottanut missään vaiheessa ongelmia. Heti, kun oltiin ylläpidon kanssa haaste meille keksitty, olin jo päättänyt mistä kirjasta lähden inspiraatiota hakemaan.
Neil Gaimanin Neverwhere on ollut yläasteelta lähtien suosikkini yksittäisistä kirjoista, ja olen tehnyt siitä myös jo silloin englannintunnille kirjaesitelmän. En enää osaa edes pahemmin selittää, miksi kyseinen kirja on saanut paikkansa suosikkikirjanani. Ajattelin asiaa juuri tämän vuoden tammikuussa ja päätin lukea Neverwheren pitkästä aikaa uudestaan – valmiina kritisoimaan tai tiputtamaan kirjan suosikkiasteikoillani alaspäin edes pari pykälää – mutta tykkäsin kirjasta vaan entistä enemmän. Enkä vieläkään oikein tiedä miksi, ja yleensä pystyn sanomaan tarkasti mitkä asiat ovat ne plussat ja miinukset lukemistani kirjoista.
Kirja sijoittuu Lontooseen ja kertoo varsin tavallisesta miehestä, Richard Mayhewsta, joka yhtenä päivänä avustaa kadulla näkemäänsä nuorta, loukkaantuneen oloista tyttöä, jota kukaan muu ei tunnu huomaavan. Pian hänen hämmennyksekseen selviää, että kyseinen tyttö, Door, on kotoisin eräänlaisesta Lontoon varjokaupungista, London Below – Maanalainen Lontoo. Huomattuaan Doorin, joutuu Richard osaksi tätä näkymätöntä Lontoota, ja hänelle tuttu Lontoo, London Above alakerran asukkaiden mukaan, alkaa kohdella häntä kuin häntä ei olisikaan. Vailla varsinaista vaihtoehtoa, lähtee Richard Maanalaiseen Lontooseen avustamaan Dooria hänen missiossaan löytää vanhempiensa murhaajat. Kirjassa on paljon murhaa ja väkivaltaisia tyyppejä, joten mikään pilipalitarina se ei ole oudosta kuvauksestani huolimatta.
Kirja sijoittuu suurimmaksi osaksi juuri Maanalaiselle puolelle, jossa vallitsee tumma, synkkä ja hieman ahdistavakin ilmapiiri. London Below on täynnä erilaisia kummajaisia ja outoja hahmoja, ja viemärikansa pitää rottia suuressa arvossa, osa kansasta pystyy myös niiden kanssa kommunikoimaan. Halusin tämän takia tehdä aukeamastani varsin tummasävyisen, ja printtasin teippien ja tarrojen kaveriksi erilaisia kuvia Lontoon arkkitehtuurista ja muista asioista, jotka mielestäni sopivat hyvin kirjan tarjoamaan atmosfääriin ja miljööseen. Pisteenä iin päälle Stickering Studion rottatarrat, ja aukeama oli sopivasti joskus kahden aikaan yöllä valmis.
Suosittelen kaikkia ehdottomasti lukemaan kyseisen kirjan, mikäli fantasia on genrenä teille jees, ja ette ole jo päässeet nauttimaan Croupin ja Vandemarin upeasta seurasta. Ehkä se on tuo aukemalle laittamani Richardin lausahdus, joka vetää minua kirjassa puoleensa. Luultavasti en saa koskaan tietää, miksi juuri tämä kirja on vaikuttanut minuun niin suuresti. Onneksi kaiken ei tarvitse lopulta vaatia edes selitystä.
Oman haastepostauksensa ovat jo tehneet Mira, Inka, Piia, Laura sekä Suvi, ja klikkaamalla heidän upeita nimiään pääsette tsekkaamaan muitakin kirja-aiheisia juttuja.
