Avainsana: kalenterimanian mirppu

Uuteen nousuun

**Kuvassa näkyvä Traveler`s notebook saatu yhteistyössä Urban Kit Supplylta.

Pitkän suvantovaiheen jälkeen tuntuu vihdoin siltä, että paperikalenteri on taas osa arkea. Meinasin aluksi kirjoittaa, että kalenteri mutta kännykän kalenteri on kyllä jo pitkään ollut osa arkeani. Sinne olen kirjoittanut ylös kaiken muistettavan, mutta viime kuukausina kipinä kalenterihommia kohtaan on syttynyt uudestaan.

Koin ison ahaa-elämyksen alkusyksystä, kun tajusin että kalenteri on tosiaan ennen kaikkea ajankäyttöväline. Se, miltä se näyttää on loppujen lopuksi sivuseikka. Olen harmitellut, kun en enää arjen myllerryksessä jaksa ja ehdi kerrostaa tarroja ja washeja tai edes pohtimaan, että mitä kynää nyt käyttäisin tämän merkinnän tekemiseen. Merkinnät tehdään lennossa palaverien keskellä ja ne voivat muuttua käytännössä koska tahansa. Ei siinä ehdi sen enempää pohtia tarrojen ja teippien väriharmoniaa.

On ollut vapauttavaa ottaa paperikalenteri taas käyttöön ilman paineita. Aluksi tein päivämerkinnät ihan kynällä, kirjoitin rumasti päivämäärän viikkoaukeaman päivämääräpalleroon, jotta ylipäätään pystyin ottamaan kalenterin käyttöön taas. Sitten kirjoitin jo aiemmin sovitut asiat ylös. Jossain kohtaa lähdin kaivelemaan tarralootaa ja löysin päivätarrat. Kaikki kittini ja totesin, että nyt on aika. Lätkin päivätarrat kalenteriin ja muutamat funktionaaliset ikonitarrat myös. En enempää. Seuraava askel oli muutamat boxitarrat, joilla merkitsen sovittuja menoja, esimerkiksi Turun Kirjamessut.

Näin olen pikkuhiljaa tehden pitänyt innostusta ja inspiraatiota yllä. En kerrankin elämässäni hypännyt suoraan syvään päätyyn, vaan kuuntelin itseäni ja tiedostin omat resurssini. Nyt olen pikkuhiljaa alkanut rakentamaan kalenterin viereen lukujournalia, mutta se onkin sitten ihan toinen tarina…

-Mira

Missä tuunaan – Mira

Huomentapäivää sinne ruutujen toiselle puolelle,

tänään olisi tarkoitus vähän kirjoitella siitä, että missä minä oikein tuunaan. Ensinnäkin, kun Kalenterimania noin abouttirallaa sata vuotta sitten perustettiin, minulla ei ollut työpöytää. Tein kaiken ruokapöytämme ääressä. Se olikin sitten aina täynnä kaikenlaista romua ja ryjää, kunnes eräänä päivänä ystäväni oli bongannut jostain roskalavaryhmästä kirjoituspöydän mulle.

Me asumme lapseni kanssa kaksiossa, joten olkkari on myös makuuhuoneeni. Täällä sitä sitten siirrellään helposti puolen vuoden välein sänkyä, tv-tasoa, kirjoituspöytää ja sohvaa ympäri yhtä huonetta. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että huonekalut ovat löytäneet vakiintuneet paikkansa. Huoneen alkuosa on olohuone ja peräpää sitten taas enemmänkin ”minun aluettani”.

Harvoin on hetkiä, että pöytäni olisi oikeasti siisti. Siihen tuppaa kertymään askarteluromujen lisäksi kirjoja, aurinkorasvaa, käsirasvaa, sipsejä, laseja ym. Sohvan vieressä ollessaan se nimittäin toimii myös laskutasona. Joulun alla yleensä kuitenkin tyhjennän koko pöydän ja siitä tulee joulunajan herkkupöytä.

-Mira