Avainsana: kalenterimanian mira

Tekemisen vuosi

Kuvien Traveler`s notebook saatu yhteistyössä Urban Kit Supply

Huomenta kaikki ja aurinkoista uutta viikkoa, maanantai tuli halusit tai et.

Ryhmässä on ollut aikamoinen inspiraation haku menossa, kalenterit vaihtuvat lennossa ja osa on tuntunut luovuttaneen jo täysin. Ja se on kuulkaa täysin ok. Tasaisin väliajoin joku pohtii pitääkö aina inspiroida, pitääkö aina kiinnostaa ja pitääkö aina tehdä.

Ei tarvitse.

Jos juuri nyt ei ole aikaa, ei ole inspiraatiota niin anna olla. Palaa koristelun pariin vaikka ensi viikolla, ensi kuussa tai ensi vuonna. Sitten kun se tuntuu hyvältä. Jos jokin muu juttu lähtee inspiroimaan, niin sekin on ok. Vaikka sä olisit viime vuonna tehnyt suurella intohimolla bullet journalia ja todennut, että tänä vuonna rahkeet ei riitä bujoiluun, se on ihan ok. Sä teet tätä itsellesi, et mulle, et sun kaverille, etkä edes somelle. Sä et ole mitään selityksiä velkaa miksi ja mitä olet tehnyt.

Kuitenkin, kaiken tämän keskellä on myös hyvä pohtia, jos mielenkiinnon kohteet ja halut vaihtuvat jatkuvasti. On hyvä pysähtyä miettimään mistä se vaihtelunhalu kumpuaa, täytätkö ostostelulla jotain tyhjiötä. Välillä on jokaisen ylipäätään hyvä pysähtyä ja pohtia, tarvitsenko minä tätä oikeasti? Totuus on se, ettei kukaan meistä tarvitse kuukausittain uutta läjää tarroja, ei kenenkään tarvitse jatkuvasti ostaa uusia vaatteita (ellei puhuta kasvavasta lapsesta, koska kuulkaa lapset, ne tosiaan kasvaa, kuin rikkaruohot) ja kyllähän me kaikki tiedetään, että maailma hukkuu roskaan ja turhaan tavaraan?

Nämä ovat asioita joita olen pohtinut paljon tänä vuonna. Oikeastaan jo viime vuoden puolella ja siksi haluaisinkin, että Kalenterimaniassa keskitytään tänä vuonna enemmän siihen tekemiseen ja vähemmän tuotteiden pelkkään esittelyyn. Ihanaa, jos olet löytänyt just sulle sopivan kalenterin, voisitko kertoa mulle miten sä sitä käytät? Inspiroi mua!

-Mira

Miran joulutoivotukset

Postauksessa näkyvä Traveler’s Notebook saatu yhteistyössä Urban Kit Supply.

Joulu on aina ollut minulle erityistä aikaa. Aiemmin se oli se aika vuodesta, kun koko perheeni oli saman katon alla, mutta nyt lapsen myötä se on saanut uuden merkityksen. Tyttäreni ensimmäiset elinvuodet vietimme joulun vanhempieni luona, mutta muutama vuosi sitten alkoi mielessäni kyteä ajatus joulusta kotona ja omista perinteistä.

Nyt vietämmekin kolmatta joulua kotona ja on ihanaa, kun voimme esimerkiksi avata joululahjat jo aattoaamuna, pohtimatta sitä, että loukkaammeko jotakuta toista muuttamalla aattoillan perinteet. Millainen meidän joulumme sitten on?

Aattoaamuna aamupalaksi on riisipiirakoita munavoilla, sitten lähdemme käymään hautausmaalla sytyttämässä kynttilät ja sinä aikana onkin pukki käynyt ja tuonut lahjat. Lahjojen avaamisessa meneekin koko aamupäivä ja lounasaikaan syömme riisipuuroa ja katselemme kun joulurauha julistetaan. Iltapäivästä on jouluaterian aika ja ilta menee juustojen ja kirjojen, sekä lautapelien merkeissä.

Pidän kiireettömästä joulusta, siitä että kaikki on valmista jo kauan ennen varsinaisen joulunajan alkua. Ensimmäiset lahjat ostan jo kesällä, ruokia en vielä ole lähtenyt tekemään itse. Ja mitä on joulusiivous? Se on sitä, että ylimääräiset tavarat laitetaan kaappiin piiloon ja joululiinat pöydille väriä tuomaan.

Joulu voi olla rauhallinen, sen ei tarvitse olla vuoden stressaavinta aikaa. Haluan myös toivottaa jaksamista teille, joille joulu tarkoittaa pahaa oloa ja surua. Haleja kaikille!

-Mira