Avainsana: kalenterimanian mira

Tekemisen vuosi – Mira

** kuvassa näkyvä standard traveler`s notebook saatu yhteistyössä Urban Kit Supply

Kalenterimania on ollut jo useamman vuoden pystyssä ja painopisteet ovat vaihdelleet trendien ja ihmisten mukana. On luonnollista, että ryhmä elää sen hetken aktiivien mukana. Toki ylläpito omalta osaltaan ohjailee ja nostaa omia kiinnostuksen kohteitaan esiin, myös samalla luoden trendejä.

Pitkään esillä oli ihan älytön materialismi. Kaikkien piti saada kaikkea. Kittejä, kuukausiboxeja, kymmeniä kalentereita, sitä merkkiä ja tuota merkkiä. Se ei kuitenkaan ole harrastuksen ydin, vaikka osasta siltä varmasti tuntuukin. En ikinä halunnut, että Kalenterimania on materialismionnen kehto, se missä ihmisiä arvotetaan sen perusteella kuinka paljon rahaa laitat harrastukseen. Ei, en pidä sinusta yhtään sen enempää, vaikka sinulla olisi Foxy Fixin uusin traveler`s notebook. Se ei tee sinusta arvokkaampaa ihmistä, ei parempaa ystävää, eikä se oikeasti täytä tyhjiötä sisälläsi, jos se tyhjiö johtuu jostain isommista ongelmista.

Ja siksi julistin meille vuoden 2022 olevan TEKEMISEN VUOSI. Ei enää pelkkää ostosten ja uusien tuotteiden esittelyä, ei pelkkiä myymälöiden tuotteiden nostoja, vaan sitä että jokainen ihan oikeasti pysähtyvät tekemään. Tekemään jotain käsillään, pysähtyy miettimään sitä omaa tavaravuorta ja syitä niiden takana.

Tämän vuoden aikana olen käynyt useita keskusteluja ostomaniasta ystävieni kanssa. Olen pakottanut useamman pohtimaan, miksi pitää ostaa, miksi aina pitää saada uutta. Ja olen itse ostanut hyvin vähän. Ei ole oikeastaan ollut edes syytä ostaa, koska minulle haaliminen liittyi selkeästi omaan sisäiseen tyhjiööni. Siihen, etten ollut työelämässä vaan olin kotiäiti. Enkä ikinä halunnut olla vain äiti. Vaikka äitiys on aina ollut maailman tärkein työ, olen aina ollut hyvin tavoitteellinen ihminen. Tavoitteellisuus ei kuitenkaan sovi äitiyteen, koska en halua, että lapseni joutuu kasvamaan hirvittävien paineiden alla. Ja siksi minulle oli todella tärkeää löytää merkityksellinen työ.

Kun työelämä vei minut mukanaan, täyttyi myös tyhjiö. En ehtinyt enää selailla tarravalikoimia, uusia kalentereita, kadehtia muita. Sen sijaan olen pohtinut mistä saisin lisätunteja päiviini, jotta ehtisin vuoden teeman mukaisesti tekemään jotain. Toki olen tehnyt asioita tämän vuoden aikana. Olen aloittanut ja lopettanut kalenterin pitämisen, olen kirjoittanut sivukaupalla muistiinpanoja muistikirjoihin (en muuten omista enää YHTÄÄN tyhjää!) ja aloittanut lukupäiväkirjan, josta tykkään tosi paljon. Olen pohtinut paljonkin ensi vuoden kalenteria ja sitä, millaisen tarvitsen, jotta pysyn kartalla kaikesta. Mitään pakottavaa tarvetta ostoksille ei ole ollut.

Kaiken kaikkiaan koen, että vuosi on ollut hyvä. Se on ollut juurikin sitä mitä piti, tekemisen vuosi. Vähemmän ostamista, enemmän vanhojen juttujen käyttöä. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

-Mira

Uuteen nousuun

**Kuvassa näkyvä Traveler`s notebook saatu yhteistyössä Urban Kit Supplylta.

Pitkän suvantovaiheen jälkeen tuntuu vihdoin siltä, että paperikalenteri on taas osa arkea. Meinasin aluksi kirjoittaa, että kalenteri mutta kännykän kalenteri on kyllä jo pitkään ollut osa arkeani. Sinne olen kirjoittanut ylös kaiken muistettavan, mutta viime kuukausina kipinä kalenterihommia kohtaan on syttynyt uudestaan.

Koin ison ahaa-elämyksen alkusyksystä, kun tajusin että kalenteri on tosiaan ennen kaikkea ajankäyttöväline. Se, miltä se näyttää on loppujen lopuksi sivuseikka. Olen harmitellut, kun en enää arjen myllerryksessä jaksa ja ehdi kerrostaa tarroja ja washeja tai edes pohtimaan, että mitä kynää nyt käyttäisin tämän merkinnän tekemiseen. Merkinnät tehdään lennossa palaverien keskellä ja ne voivat muuttua käytännössä koska tahansa. Ei siinä ehdi sen enempää pohtia tarrojen ja teippien väriharmoniaa.

On ollut vapauttavaa ottaa paperikalenteri taas käyttöön ilman paineita. Aluksi tein päivämerkinnät ihan kynällä, kirjoitin rumasti päivämäärän viikkoaukeaman päivämääräpalleroon, jotta ylipäätään pystyin ottamaan kalenterin käyttöön taas. Sitten kirjoitin jo aiemmin sovitut asiat ylös. Jossain kohtaa lähdin kaivelemaan tarralootaa ja löysin päivätarrat. Kaikki kittini ja totesin, että nyt on aika. Lätkin päivätarrat kalenteriin ja muutamat funktionaaliset ikonitarrat myös. En enempää. Seuraava askel oli muutamat boxitarrat, joilla merkitsen sovittuja menoja, esimerkiksi Turun Kirjamessut.

Näin olen pikkuhiljaa tehden pitänyt innostusta ja inspiraatiota yllä. En kerrankin elämässäni hypännyt suoraan syvään päätyyn, vaan kuuntelin itseäni ja tiedostin omat resurssini. Nyt olen pikkuhiljaa alkanut rakentamaan kalenterin viereen lukujournalia, mutta se onkin sitten ihan toinen tarina…

-Mira