Avainsana: kalenterimanian mira

Inspiraationa värit – Mira

Huomenta kaikille, kesän lämpö on saapunut ja pakko myöntää, etten oikeasti kaivannut näitä. Minua ei ole tehty helteeseen ja paahteeseen, joten mieleni onkin kovasti kaivannut takaisin Islannin viileyteen. Tuntuu ihan utopistiselta, että vähän yli kuukausi sitten sain matkustaa sinne. Reykjavik ja Islanti itsessään olivat maagisia. Se ilmasto, ihmiset, kulttuuri, kaikki vetivät minua puoleensa todella vahvasti. Mutta! Tämä haaste koski värejä ja minä valikoin värikseni vihreän ja sinisen. Vihreä tuo mieleeni luonnon ja erityisesti metsän. Metsiä ei pahemmin Islannissa ole (paitsi istutettuja), mutta vihreyttä oli kyllä muuten. Ja sinistä näkyi niin taivalla, meressä, kuin yleisesti tunnelmassakin. Pidin suunnattomasti Islannissa vallitsevasta sumuisesta tunnelmasta.

Lähdin tekemään ATC-korttia, valinta huvittaa minua itseäni, sillä olen aina ollut se, joka ryhmässä mölyää ettei TODELLAKAAN tee mitään kortteja ikinä. Nyt se tuntui luonnolliselta vaihtoehdolta. Pohjana käytin Tokmannin paperikon palaa ja ideaa aloin rakentaa Islantilaisen suklaakääreen ympärille. Siinä oli graafisia lampaita ja koiria.

Reykjavikissa liikkuu vapaana kissoja, niillä on lupa viettää aikaa turistikaupoissa ja suurimmassa osassa ovia on pienet kissanluukut, joista eläimet voivat kulkea. Mutta kun lähdetään maaseudulle, siellä on koiria vapaina. Farmareiden koirat liikkuvat vapaasti ja viettävät aikaa esimeriksi huoltoasemien pihoilla, tämä viehätti minua suuresti, joten korttiin oli yksinkertaisesti pakko saada mukaan koira.

Vaikka Suomessakin revontulet ovat tuttu juttu, yhdistän ne silti enemmän Islantiin, joten korttiin oli pakko saada myös revontulet. Vähän yötöntä yötä ja tekstiä ja kortti onkin valmis. Islanti vei sydämeni, kaipuu sinne takaisin on suuri. Joten luulen, että se tulee näkymään kaikessa luovassa mitä lähivuosina teen.

-Mira

Perjantaipäiväkirja – Mira

Rakas perjantaipäiväkirja,

juuri nyt olen Islannissa. Mutta kun kirjoitan tätä, olen vielä kotona Turussa, matka on vasta ajatuksissa. En ole matkustanut vuosiin. Tai toki, olen käynyt Tukholmassa ja Tallinnassa ja matkustanut ihan kotimaassa, mutta en ole lentänyt mihinkään. Se jännittää. Rehellisesti, ensimmäistä kertaa mietin, että mitä sitten jos jotain tapahtuukin kun olen poissa? Jos rajanaapuri päättää hyökätä meille, jos minulle sattuu jotain, jos lapselle sattuu jotain? Onneksi lapsi sentään on turvallisessa ja luottavassa paikassa, sillä rakas ystäväni Linkinen on luvannut ottaa lapseni huomaansa.

Huomaan, että työ on alkanut vallata enemmän ja enemmän aikaani. Ja se on mahdollista vain, koska lapseni kasvaa ja itsenäistyy. On samalla kutkuttavaa ja pelottavaa ajatella, että enää ei mene kauan, kun hän huitelee kaupungilla ystäviensä kanssa. Pitää uskaltaa päästää irti. Onneksi minulla on työni, koska ilman sitä napanuora olisi edelleen tiukka.

Kalenterimania on perustettu, kun olin vielä kotiäiti. Tyttäreni oli hyvin pieni, hän on kasvanut askartelutarvikkeiden ja kirjapinojen keskellä. Sen lisäksi viimeiset vuotensa hän on viettänyt minun kanssani töissä. Jos käyttäisin sanaa siunattu, sanoisin nyt että olen siunattu, koska minulla on juuri tämä työpaikka. Se on mahdollistanut paljon, mutta pakko myöntää etten ihan heti keksi missä toisessa työpaikassa vastaanotto olisi ollut samanlainen, kuin täällä.

Täällä olemme osa yhteisöä, kai tätä voisi sanoa jonkinlaiseksi perheeksi. Nämä ihmiset ovat ottaneet paitsi minut avosylin vastaan, myös tyttäreni. Kun esimieheni ilmoitti, että lähden Islantiin, hän sanoi että on miettinyt lastani ja hän voi hoitaa tytärtäni reissun ajan. Ja se kertoo paljon, että hän huomioi töitäni pohtiessaan myös lapseni. Ja haluaa olla mahdollistamassa minun kasvuani. Se merkitsee minulle paljon.

Palataan matkani jälkeen,

Mira