Avainsana: kalenterimanian facebookryhmä

Esittelyssä – Oracle of the Fairies -korttipakka (Chic Company)

Postauksessa esitelty korttipakka on saatu kaupallisessa yhteystyössä Chic Companylta. Postauksessa näkyvä muistikirja on ostettu alekoodilla Suomalaisesta Kirjakaupasta. 

Olin niin onnellinen kuullessani pääseväni tekemään Chic Companyn kanssa korttipakkayhteistyön. Olen aina rakastanut kirjoittamista, ja myös journaling on näin ollen vienyt sydämeni. Erilaiset kortit sopivat mainiosti nimenomaan kirjoittamisen tueksi ja koen niiden auttavan myös elämänhallinnassa ja erilaisten asioiden pohdiskelussa. Tässä postauksessa esittelen Chic Companylta saamani Oracle of the Fairies -korttipakan ja kerron, miten olen itse kyseisiä kortteja käyttänyt. 

Oracle of the Fairies -pakassa on 44 kiiltäväpintaista, nimensä mukaisesti keijuteemaista kuvakorttia. Jokaisessa kortissa on jokin aihe, siihen liittyvä selitysteksti ja aiheeseen sopiva keijumainen kuvitus. Kortit ovat sanalla sanottuna kauniit, ja jo pelkästään niiden katselusta tulee hyvä mieli. Kuvat ovat luonnonläheisiä ja niissä on aina keskiössä jokin keiju tai useampia. Värimaailmaltaan kortit ovat värikkäitä ja niiden satumaisuus vie kyllä mennessään. 

Korttipakan mukana on pieni kirjanen, jossa on pidemmät selitykset korteissa esiintyville teemoille. Selitykset auttavat pakan haltijaa tekemään tulkintoja kulloisestakin kortista, mutta kannustavat myös pohtimaan aiheita itse ja tekemään omia johtopäätöksiä. Selitysten lisäksi kirjassa on erilaisia tapoja käyttää kortteja. Siinä on ohjeita siihen, miten ja milloin kortteja voi esimerkiksi nostaa ja käyttää. Välillä voi nostaa esimerkiksi vain yhden kortin, jonka on tarkoitus tarjota apua johonkin sillä hetkellä mieltä askarruttavaan asiaan tai välillä voi tehdä sarjamaisia tulkintoja nostamalla vaikka kolme korttia: yhden menneisyydelle, yhden nykyhetkelle ja yhden tulevaisuudelle. Tapoja on siis monia, ja ohjekirja auttaa pääsemään alkuun korttien käytössä. 

Sain pakan alkusyksystä ja olen siitä asti tehnyt joka kuukausi yhden liven Kalenterimanian Facebook-ryhmään. Liveissä olen nostanut aina yhden kortin, kirjoittanut siitä mieleen tulevia ajatuksia ja lopuksi koristellut sivun mieleisellä tavalla. Koska olin varsin innoissani tästä projektista, sain hyvän tekosyyn hankkia uuden muistikirjan. Niinpä ostin Suomalaisesta Kirjakaupasta hennon vaaleanpunaisen, pistesivuisen Leuchtturm 1917 -muistikirjan. Tarkoitus on jatkaa korttien nostamista ja niistä kirjoittamista vastakin, joten halusin ehdottomasti omistaa niille oman muistikirjan. 

Minulle juuri nämä keijukortit ovat tuntuneet sopivan erityisen hyvin. Pakka on ihanan helppokäyttöinen ja se puhutteli minua kovasti jo ensinäkemältä. Välillä oikein hämmästyn, miten osuvan kortin olen onnistunut nostamaan juuri jollain tietyllä hetkellä. Eikä sekään haittaa, jos aina kortti ei tunnu menevän ihan nappiin, sillä se on oiva keino haastaa omaa ajattelua ja löytää uusia näkökulmia eri asioihin. Välillä innostuin jopa niin paljon, että nostin useita kortteja saman päivän aikana ja vietin pitkiä aikoja ihan vain tutkimalla ohjekirjaa ja kokeilemalla eri tapoja nostaa ja käyttää kortteja. 

Erityisesti niille, jotka haluaisivat pystyä kirjoittamaan paremmin omia ajatuksiaan ylös, mutta eivät tiedä mistä aloittaa, suosittelen korttipakkoja. Ne madaltavat kynnystä aloittaa kirjoittaminen ja auttavat kenties samalla oivaltamaan jotain aivan uutta. Oracle of the Fairies -kortit ovat ehdottomasti yksi suosikeistani, eivätkä vähiten siksi, että ne ovat todellakin kauniit. Joskus jopa niin kauniit, että melkein itkettää. 

Mukavaa loppuvuotta kaikille! 

-Carita 

Paints and Friends -akryylityöpaja

Heipä hei ja kivaa maanantaita kaikille! Halusin käyttää tämän postauspaikan kertomalla teille akryylimaalaustyöpajasta, johon osallistuin marraskuun alussa. Työpajan järjesti yritys nimeltä Paints and Friends, ja se pidettiin Helsingissä heidän toimipisteellään Kalliossa. Niin kuin monet ryhmäläisistä varmaan tietävät, koska puhun siitä ryhmässä suhteellisen usein, en ole varsinaisesti mikään taideihminen. En ole koskaan ollut hyvä piirtämään saatikka maalamaan, mutta kun ystäväni ehdotti tällaiseen työpajaan osallistumista, päätin lähteä mukaan. 

Paints and Friends järjestää useita erilaisia akryylimaalaustyöpajoja. Me osallistuimme Paints and Wine -työpajaan, jonka aiheena olivat avaruus ja galaksit. Jokaisella osallistujalla oli oma työpiste pitkän pöydän ääressä ja seurueiden välissä oli kunnon turvavälit koronatilanteesta johtuen. Pöydän äärestä löytyivät kaikki työvälineet ja tyhjä kangaspohja. Jopa viinilasit oli laitettu valmiiksi, joten ainut asia mistä osallistujan tarvitsi huolehtia, oli oman viinin mukaan ottaminen. Maaleja oli saatavilla lukuisia eri sävyjä. 

Työpajan vetäjät kertoivat erilaisista mahdollisista tekniikoista, joilla galaksityylistä maalausta oli mahdollista lähteä luomaan. Lisäksi meille näytettiin paljon erilaisia inspiraatiokuvia ja teemaan sopivia maalauksia, joita oli mahdollista käydä tarkastelemassa uudestaan missä kohtaa tahansa. Työpaja kesti kaksi tuntia, ja siinä ajassa jokaisen oli siis tarkoitus toteuttaa oma galaksityylinen maalauksensa haluamallaan tavalla. Tiloista löytyi myös useampi hiustenkuivaaja, jotta maaleja pystyi käydä kuivattelemassa eri työvaiheiden välissä.

Itse ihan täysin ummikkona olin aluksi hieman kauhuissani tyhjästä kankaasta ja kaikista mahdollisuuksista. Päätin aloittaa turvallisesti ja päädyin maalaamaan taulupohjan kokonaan mustaksi. Käytin tähän työvälineistä löytyvää sientä, sillä sitä suositeltiin hyväksi välineeksi taustan tekemiseen. 

Mustan taustan valmiiksi saatuani taisin tarvita pari rohkaisuhörppyä viinilasistani, sillä pelkäsin jatkaa työtä eteenpäin. Lopulta päädyin sekoittamaan erisävyisiä maaleja ja onnistuin saamaan aikaiseksi hyvin epämääräisen, hieman lilaan ja vaaleanpunaiseen vivahtavan metallinhohtoisen sävyn. Sitä lähdin sitten sienellä tuputtelemaan mustalle pohjalle mielessäni koko ajan ajatus siitä, että mitähän tästä tulee. 

Pikkuhiljaa aloin rentoutua tajuttuani, että elävä ja mahdollisimman epämääräinen taustaväri ainoastaan vain lisäsivät avaruusmaiseman tuntua ja siksi sitä olisi loppupeleissä aika vaikea saada epäonnistumaan. Uusi epätoivon hetki kuitenkin syntyi, kun olin nähnyt aiemmin inspiraatiokuvia kahdella värisävyillä tehdystä kuviosta, joka käytännössä tehtiin niin, että kaadettiin vain paria eri maalia suoraan taulupohjalle ja työvälineistä löytyvällä kortilla sitten alettiin hitaasti levittämään maalia. Päätin kokeilla tätä itsekin. Taisin oikeasti parkaista ääneen lopputuloksen nähtyäni, sillä nyt minulla oli epämääräinen läntti sinistä ja vaaleanpunaista maalia työssäni eikä se näyttänyt ollenkaan siltä, mitä olin mielessäni ajatellut. Lähellä meitä istuvat osallistujat lohduttivat, että akryylien hyvä puoli on se, että kaiken voi aina peittää. 

Aloin siis peittää tuota juuri synnyttämääni epämääräistä värilänttiä, mutta tajusin jossain kohtaa, ettei minun ehkä tarvitsisikaan laittaa sitä kokonaan piiloon. Sininen ja vaaleanpunainen osittain taustaväreillä peitettynä synnyttivät kivoja utuisia yksityiskohtia maalaukseen. Niinpä ihan tarkoituksella toistin tämän epäonnistuneen kokeiluni maaleja kaatamalla ja kortilla uudestaan ja peitin myös sen samalla lailla osittain. 

Tämän jälkeen otin käyttöön hammasharjan, jolla sai kivasti tehtyä valkoista tähtisumua ympäri maalausta. Tämä tuntui pelastavan kaiken kertaheitolla, sillä maalauksessa oli heti enemmän avaruuden tuntua ja omaksi yllätyksekseni teos alkoi näyttää oikeasti ihan avaruusmaisemalta. 

En halunnut jättää maalausta siihen, vaan halusin lisätä mukaan jotain konkreettista. Niinpä päädyin käyttämään kahta erilaista valmista sabluunaa, joista toisella tein planeetan ja toisella kuun. Kuun laitoin mielestäni ensin ihan väärään kohtaan ja sykkeet nousivat jälleen, kun uskoin pilanneeni työni. Vedin syvään henkeä ja join taas hieman viiniä, jonka jälkeen peitin juuri maalaamani kuunsirpin taustaväreillä. Tämän jälkeen maalasin kuun uuteen kohtaan ja lopputulos oli mielestäni heti paljon kivempi. 

Kaikkein vaikeinta oli ehkä lopettaa ja todeta, että työ olisi valmis. Päädyin siis muodon vuoksi tuputtelemaan lisää väriä sinne tänne ja taisin roiskaista vielä muutaman kerran hammasharjallakin. Innostuin kyseistä tekniikasta niin paljon, että mietin jo jossain kohtaa, oliko valkoista tähtisumua tullut työhön liikaa. 

Lopulta oli aika todeta, että maalaus oli valmis. En ollut aluksi oikein varma mitä mieltä siitä olisin ollut, mutta ystävältäni ja lähellä istuvilta naisilta kehuja saatuani päätin, että nyt on minunkin aika olla ylpeä aikaansaannoksestani. Niinpä kävin vielä kuivattelemassa työtä hiustenkuivaajalla ja sitten se oli siinä. 

Maalaaminen oli ihan superhauskaa ja aika kului kuin siivillä. Olisin voinut hyvin istua vielä toisetkin kaksi tuntia ja maalata vaikka heti perään toisen työn. Työpaja oli mielestäni järjestetty tosi kivasti ja ensikertalaisena mukana oli helppo olla. Järjestäjät kiersivät osallistujien joukossa ja neuvoivat tarvittaessa sekä huolehtivat siitä, että jokaisella oli jatkuvasti puhdasta vettä, jolla putsata työvälineitä eri vaiheiden välissä. 

Sovimme jo ystäväni kanssa, että menemme vielä ehdottomasti uudestaan kokeilemaan jotain toistakin työpajaa. Kaikki saatavilla olevat työpajat ja niiden ajankohdat löytyvät kätevästi Paints and Friendsin nettisivuilta. Suosittelen näitä ehdottomasti kaikille ja ennen kaikkia niille, joille maalaamisen aloittamiseen on ollut suuri kynnys. Tällä onnistumisen tunteella jaksan jatkossa vielä pitkään! 

Sotkuisin ja taiteellisin terveisin
Carita