Avainsana: kalenterimanian facebookryhmä

Aloittelijan mietteitä kalenteriharrastuksesta

Muistatko kun aloitit ensimmäisen kerran kalenterin täyttämisen tai päiväkirjan pitämisen? Millainen se oli? Itselle muistot vievät ihan lapsuuteen ja päiväkirjan täyttöön. Siihen kirjattiin tulevat tapahtumat ja päiväkirja täytettiin muistoilla. Kirjan välistä löytyi elokuvalippuja, karkkipapereita, piirroksia ja myös ystävien viestejä. Tajuan, että olen planneroinut/bujoillut ihan nuoresta lähtien.

Tätä jatkui useita vuosia ja kaikki päiväkirjat olen säilyttänyt muistona. Niitä on nostalgista aina joskus selailla. Samalla mieleen palaa myös tunnetilat niiltä ajoilta, välillä jopa joku tuoksu saattaa nousta esille.

Nyt aikuisena olen löytänyt tämän harrastuksen pariin uudestaan ja hurahtanut täysillä! Tämän vuoden alusta löysin Facebookia selaillessa ihan sattumalta Kalenterimanian ja se tempaisi mukaan. En käsittänyt, että tälle on olemassa yhteisö ja joku muukin tekee tätä! Siltä seisomalta olin Kalenterimanian jäsen!

Tutkin ahnaasti kuvia, albumeita, viestejä ja ensimmäisenä minut säikäyttivät uudet sanat ja termit. Tuntui, että olin ihan hukassa… Eteen tuli sanoja kuten bullet journal, washi, Happy Planner, traveler’s notebook, art journal, rak-posti, happy mail, atc, Aura, tarrakitti, journaling, gesso, Hobonichi, doodle, Muji, Lettu (Leuchtturm 1917)… Oi näitähän riitti. Tämä oli alussa minulle todella haastavaa ja vähän turhauttavaakin. Äh, en millään osannut, vaikka olisin halunnut!

Kunnes ajattelin, että en ota stressiä. Teen ja tuunaan mistä itse pidän! Julkaisen kuvia ryhmään ja puhun niistä niillä nimillä, joilla olen tottunut puhumaan ja kysyn jos en jotakin ymmärrä. Ja siitä se alkoi! Minua neuvottiin, kerrottiin mitä sanat tarkoittavat ja sain rak-postia (=Random Act of Kindness).

Ryhmässä ihmiset ovat upeita! Auttavat, jos tarvitset apua, neuvovat jos tarvitset neuvoja ja innostavat harrastuksen pariin! Jokainen meistä on joskus ollut ensimmäistä kertaa näiden asioiden äärellä! Joten kannustan jokaista lähtemään tämän mahtavan harrastuksen pariin! Tule juuri sellaisena kuin olet, koska olet täydellinen harrastaja juuri noin!

Tuunailemisiin,
Sanna (@tuunausgram)

Bullet journal arjen apulaisena

Kalenterit ovat aina olleet lähellä sydäntä ja kulkeneet mukana lukiosta lähtien. Tentit, harjoittelut, tehtävien deadlinet ja työvuorot oli kirjattuna eri värisillä kynillä ja tuntui, että nyt tästä vuodesta selvitään. Tai sitten ei, kalenteri oli hukassa, tehtävät/tentit unohtuivat tai olivat myöhässä ja muutenkin arki oli yhtä kaaosta.

Sain ADHD-diagnoosin. Vuosien kipuilun jälkeen aloin löytää keinoja arjen hallintaan erilaisten listojen ja nimenomaan kalenterin avulla. Puhelimessakin oli erilaisia sovelluksia ja muistutuksia tekemättömistä tehtävistä. Puhelin kalenterina ei kuitenkaan tuntunut hyvältä.

Olen aina ollut hyvin visuaalinen ihminen, asiat jäävät paremmin mieleen, kun ne näkee ns. mustana valkoisella. Opiskelukaverit tekivät muistiinpanoja tabletilla, läppärillä… Minä kuuliaisesti kirjoitin kaiken käsin. 

Viime vuoden loppupuolella päätin, että nyt ihan oikeasti otan kalenterin käyttöön ja kuumeisen harkinnan jälkeen käyttöön tuli Burden Scribble II. Googlettelin hartaasti kalenteria ja sitä kautta päädyin Kalenterimanian blogiin. Blogikirjoituksessa oli kaunis, tarroin koristeltu kalenteri ja vinkkejä rakentaa toimiva kalenteri. Olin myyty.

Burden kanssa taival päättyi lyhyeen, kun Kalenterimanian Facebook-ryhmän inspiroimana innostuin bujoilusta. Tarkan harkinnan ja perehtymisen jälkeen päädyin Leuchttrumin vaaleanvihreään muistikirjaan. Rakkaustarinamme alkoi hyvinkin kiihkeästi ja palavasti, kunnes se sammui. Sivuja selatessani havahduin siihen, että eihän tämä ole bullet journal. Missä listat, trackerit? Eihän tämä minua auttaisi mitenkään arjessa. Hetken kipuilin osaamattomuuttani ja päätin, että uusi muistikirja lähtee tilaukseen.

Nuuna to the rescue! Nyt vihdoin minulla on BUJO. Ennen Nuunani korkkaamista suunnittelin tarkkaan layoutit, future logit ja mitä näitä nyt on. Nyt aukeamia koristavat to do -listat, tyttären hoitoajat jne. Muistiinpanoille ja tajunnanvirralle on runsaasti tilaa. Ja ne trackerit! Minulla on trackerit! Aion seurata mm. rahankäyttöä ja omaa osuuttani kotitöistä.

Aamuni alkaa bujon kanssa. Katson päivän menot, tarkistan hoitoajat ja mitä tehtävälistalla vielä on jäljellä. Arki tuntuu nyt rullaavan paljon helpommin, miehenikin on aamuisin oppinut kysymään, että mitä bujo sanoo? 

Sivujen tuunaaminen on terapeuttista ja loistava tapa rentoutua kuormittavan päivän jälkeen. Tällä hetkellä käytössä on vain kasa tusseja, akvarellikynät ja lyijykynä. Nukuksissa ollut piirrustusinto on nostanut päätään ja Nuunan sivut ovat toimineet myös eräänlaisena luonnoskirjana. 

Kalenterimanian jäseniltä olen saanut valtavasti tukea, ymmärrystä, inspiraatiota ja vinkkejä. On ihanaa olla osa tätä yhteisöä, jossa luova hulluus sallitaan ja siihen jopa kannustetaan.

– Minttu