Avainsana: Kalenterimania

Jenkeistä on rantautunut yksi hulluus muiden joukossa

Moikka kaikki kalenterihullut! Olen Krista, yksi kalenterimania ylläpitäjistä.
34-vuotias äiti, vaimo sekä Lähihoitaja-opiskelija. En kestä EI-sanaa, rakastan punaista huulipunaa ja inhoan kiirettä.

Millainen on minun kalenterimania-historia?

Tarrat olivat minun ensimmäinen rakkauteni. Niin kuin jokainen pikkutyttö, myös minä aloin keräillä niitä. Myöhemmin ilmestyivät muistilaput (ilman tarrapintaa), joita kerättiin ja vaihdettiin jopa kirjekavereiden kanssa jotka asuivat Japanissa saakka. Yläasteella kuvioihin tulivat Suosikki-kalenterit ja muistivihot joita koristeltiin tarroin, tussein, leimoin ja ne päällystettiin julisteilla.

Joten voi sanoa, että olen ollut kalenteriaddikti vuodesta ´97. Milloin enemmän, milloin vähemmän. Välillä yritin kännykässä olevaa kalenteria, mutta ei se toiminut minulla. Olen old school -tyttö ja minun tarvitsee kirjoittaa kalenteriin, ei näppäillä.

Muutama kuukausi sitten ystäväni Mira otti minuun yhteyttä ja kyseli kiinnostuksestani kalenterituunausta kohtaan. Silmäni kirkastuivat ja inspiraatio syttyi heti. Eihän entistä kalenteriaddiktia tarvitse montaa kertaa houkutella. Mira oli muutaman muun tytön kanssa tuumannut, että Suomessa kalenterien tuunaus on vielä ihan vauvankengissä ja suomalaisille kalenteriaddikteille ei ollut vielä omaa ryhmää. Tytöt perustivat Facebookiin ryhmän nimeltä Kalenterimania ja minusta tehtiin hyvin äkkiä yksi ylläpitäjistä.

12809773_10206887823851995_6785976350344888805_n
Oma DIY-kalenteri

Alkuun askartelin DIY-kalenteria, mutta ei mennyt kauaa kun olin tilannut ensimmäisen Happy Plannerin. Tuunailin sitä vajaan kuukauden, mutta se ei tuntunut omalta. Tuntui, että tarvitsen jotain sirompaa ja siitä se ajatus sitten lähti. Hetki sitten tilasin A5-kokoisen Color Crushin ja nyt sen saapumista luokseni odottelen.

Jotkut ihmiset (varsinkin mieheni) ovat nauraneet termille ”kalenterituunaus”. Se kuulostaa lasten askartelulle, eikö? Mutta tämä on paljon paljon enemmän…

DSC_0012
Happy Planner Blitsy-nettikaupasta

Joka viikonloppu lukitsen itseni ”omaan luolaani” (siisti vaatehuone, jonne olen rakentanut askartelutilan itselleni). Mukaani otan kahvia, laitan musiikin soimaan ja avaan kalenterini. Aloitan suunnitteluprosessin, jonka kanssa vierähtää tunti-pari. Tämä antaa minulle mielenrauhaa ja mahdollisuuden harjoitella erilaisia askartelutekniikoita. Aika lentää kuin siivillä kun saan washiteippini, tarrani, erilaiset paperit ja muut koristeet ympärilleni ja avaan kalenterin.

Naiset: Kalenterituunaus ja nimenomaan Kalenterimania muutti elämäni.

Kalenteriaddiktion lisäksi olen lähihoitajaopiskelija, äiti kolmelle lapselle (3,6,8), vaimo yhdelle brittimiehelle sekä www.ihmemutsi.com -bloggaaja.

Kalenterimanian lyhyt historia

Ihanaa maanantaita kaikille!

Täällä kirjoittelee Mira, minä olen Kalenterimanian perustaja ja kyllä vain myönnän olevani kalenteriaddikti. Kalenterimania on ollut nyt muutaman kuukauden pystyssä enkä ikinä sitä perustaessani ajatellut mihin ihan oikeasti ryhdyin. Kalenterit, päiväkirjat, muistikirjat, vihot ja kaikki niihin liittyvä ovat pienestä tytöstä asti iso osa elämääni. Kuten kerroin Ihana-lehden haastattelussa olen saanut ensimmäiset kalenterini äidiltäni ja ne ovat olleet Suuren Suomalaisen Kirjakerhon kalentereita. Vuosien myötä harakanvarpaiden lisäksi sivuille eksyi tarroja, piirroksia ja lehtileikkeitä. Kalenterituunaus oli tuolloin ihan perusjuttu kaveripiirissäni ja teiniaikoina istuimme välillä Turun Hansakorttelin ”laivahesessä” eli Hesburgerissa ja koristelimme kalentereita. Tuolloin kirjakerhon kalenterit olivat vaihtuneet jo Demi-kalentereiksi ja harakanvarpaita raapusteltiin ehdottomasti Stabiloilla.

13102861_10153810163814335_7580405829975998711_n

Vuosien vieriessä siirryin työelämään ja sain päähäni että kalenterinkin pitää olla ammattimainen. Vietin iltoja Googlen äärellä ja päädyin himoitsemaan pakkomielteisesti Filofaxia. Enkä tietenkään mitään perinteistä personal-kokoista vaan mahdollisimman isoa. Sellaista ei silloin Suomesta saanut joten kun tuli mahdollisuus lähteä Lontooseen, päätin ostaa sen sieltä. Ison järkäleen tekonahkakansilla ja vetoketjukiinnityksellä. Stabilot olivat edelleen osa elämääni ja värikoodasin menoni. Kävin koulua ja tein kahta eri työtä. Sen lisäksi merkitsin toki kalenteriin myös ystävien näkemiset jne, mutta en koristellut kalenteria. Ei minulla olisi ollut oikeastaan edes aikaa.

Jossain vaiheessa kalenterit jäivät, suurin syy oli ehkä se, että tein enää vain yhtä työtä ja päiväni olivat hyvinkin rutiininomaisia. Toisekseen Filofaxiini ei Suomesta saanut oikeankokoisia sivuja ja olin ehtinyt kyllästymään mustaan viralliseen kalenteriini. Säännöllisesti silti googlailin ja tutkailin valikoimia, mutta suoraan sanoen Suomen valikoimat eivät hirveästi innostaneet enkä ollut kovin avoin ajatukselle ulkomailta tilaamiselle. Postikulut ja tullin kanssa sählääminen kammoksuttivat jo pelkästään ajatuksena.

12987107_10153771617124335_2513157656073703897_n

Keväällä 2016 kaverini Niina twiittasi tilanneensa Happy Plannerin: olin heti googlaamassa asiaa ja täysin uusi maailma avautui minulle. Ei pieneen päähäni ollut edes tullut mieleen että joku muukin kuin minä (ja Joanna jonka kanssa olemme muistikirjoista aika ajoin jutelleet) voisi olla NÄIN kiinnostunut aiheesta. Sen jälkeen vietin tuntitolkulla Youtuben äärellä katsellen Plan with me -videoita. Lopulta kysäisin varovasti parilta vanhalta ystävältäni ovatko he tietoisia tällaisesta. Vastaanotto oli innostunut ja sen rohkaisemana uskaltauduin ottamaan asian puheeksi Turun Seudun Mameissa. Lopulta perustin Kalenterimanian ja lopputuloksen näettekin tässä ja Facebook-ryhmässämme joka on kasvanut suorastaan räjähdysmäisesti.

Ja kyllä, päädyin tilaamaan itsekin sen Happy Plannerin ja olen todella koukussa tähän puuhaan. Kalenterituunaus on tuonut kaveripiirini tiiviisti yhteen ja mahdollistanut ihan älyttömästi asioita. Olen aloittanut kirjeenvaihdon uudestaan, innostunut päiväkirjan kirjoittamisesta ja löytänyt itsestäni aivan uuden puolen. Askartelijan. Askartelu nollaa ajatukseni rankan päivän jälkeen ja on mielettömän kivaa yhdessä kavereiden kanssa. Kalenterimanian upea ryhmähenki on mahdollistanut miittien järjestämisen ja tuonut aivan upeita ihmisiä elämääni. Tietenkään innostukseni ei päättynyt Happy Planneriin vaan nyt haaveilen Heidi Swappin Memory Plannerista. Onneksi voin jakaa haaveeni melkein tuhannen muun harrastajan kanssa sillä he jos jotkut tietävät miltä tuntuu kun näkee unta kalenterista.