Hiliripsis vaan taas kaikille! Tänään siis on vuorossa laatikon avaus video, eli hetki, kun avasin Love Dokilta saamani paketin sekä oman Dokibookini ensimmäistä kertaa.
Varoitus; videolla on paljon epämääräistä hihkuntaa!
~Allu
Hiliripsis vaan taas kaikille! Tänään siis on vuorossa laatikon avaus video, eli hetki, kun avasin Love Dokilta saamani paketin sekä oman Dokibookini ensimmäistä kertaa.
Varoitus; videolla on paljon epämääräistä hihkuntaa!
~Allu
Minä olen ollut aina vihkoihminen. Lapsena minulla oli kasapäin ihania vihkoja, osa toimi päiväkirjoina, osa runovihkoina (olihan tuleva ammattini siinä vaiheessa runoilija, harjoittelin ahkerasti nimikirjoitusta: Runoilija, Henna Dolk ?) ja osa muuten vaan –vihkoja. Äitini oli samaa maata. Minulla on edelleen lukusia käyttämättömiä vihkoja hänen jäämistönään. Hän osteli ihania vihkoja, säästäväisenä aina alennuksista, ja käytti niitä muistivihkoina, luonnosvihkoina ja päiväkirjoina. Teimme vihkoihin myös matkapäiväkirjoja kaikilta reissuiltamme.
Yläasteelle mentäessä kuvaan tulivat teinarit (kaikki muistaa, eikö!) ja jossain vaiheessa aloin tehdä kalentereita itse ihaniin vihkoihini. Kirjoitin käsin kaikki kuukaudet ja päivät (myös nimipäivät!), piirtelin ja koristelin tarroilla. Tein myös erilaisia listoja, elokuvista joita olin nähnyt, kirjoista joita olin lukenut tai jotka täytyisi lukea, paikoista joihin haluaisin matkustaa jne. Nyt olen oppinut että sen kaltaisia vihkoja/kalentereita kutsutaan nimellä Bullet Journal, mutta silloin ei koko termiä ollut tietenkään olemassakaan. Oli vaan hauskaa tehdä itse jotain ja pitää listaa erilaisista asioista (olen myös listaihminen). Minulla oli vihko myös esim. ratsastusharrastukselle. Kirjasin ylös eri hevoset ulkonäköineen sekä luonteenpiirteineen, milloin olin kenelläkin ratsastanut, millaista se oli jne.
Vuosien mittaan vihko- ja kalenteriharrastus kuitenkin jäi vähemmälle, ostelin kyllä edelleen ihania vihkoja kun niitä löysin ja käytinkin joitakin opiskelu- ja työjuttuihin, mutta kalenterien ja harrastusvihkojen tekeminen jäi.
Muutama kuukausi sitten surffailin facessa ja silmiin osui Kalenterimania niminen ryhmä. Kun liityin ryhmään olin puulla päähän lyöty. Onko tällaisia kalenteri- ja vihkohörhöjä muitakin, ja vielä näin paljon! Ja nettikauppoja jotka myy nimenomaan kalenterikamaa! Ja kalentereita jotka on tarkoitettu nimenomaan tuunaukseen! Uskomatonta.
Aloin heti hulluna googlettamaan ja youtubettamaan ja löysin tietenkin nopeasti kalenterin ja kalenterisälää jotka oli pakko saada välittömästi. Ensimmäinen kalenterini oli Happy Planner. Oli ihanaa, kuin olisi kotiin tullut, istua pöydän ääreen tuunaamaan ensimmäistä aukeamaa. En oikeastaan edes tiennyt miten jengi sivujaan koristelee, tein vain oman näköiseni (mielestäni hirveän hienon, tietenkin..). Löysin myös kansainvälisen Happy Planner ryhmän, kymmeniätuhansia ihmisiä!! Tajunnanräjäyttävää. Mieletöntä keskustella jostain pienistä yksityiskohdista samanmielisten ihmisten kanssa ympäri maailman.
Nopeasti ymmärsin että minun on tietenkin saatava myös personal kokoinen Color Crush. Se onkin ollut ihana ja menee mukavasti käsilaukkuun ja kulkee mukana. Olen myös harkinnut paluuta Bullet Journalin pariin, ja ostanut sitä varten monta hienoa vihkoa, mutta en tiedä meneekö jo vähän liian sekavaksi jos samat asiat on monessa eri paikassa.
Koska olen myös purkki-ihminen (hahhaa,) ja minulla on valtavasti erilaisia hienoja peltisiä ja pahvisia purkkeja, purnukoita ja laatikoita, olen saanut niille hyvää käyttöä yrittäessäni säilöä kaiken kalenterisäläni jotenkin järkevästi. Seuraava haaste onkin varmaan jonkinlaisen harrastepöydän/-nurkkauksen rakentaminen kotiin.
Kaiken kaikkiaan olen todella fiiliksissä että olen löytänyt tämän ihanan uuden harrastuksen, tai ehkä paremmininkin palannut vanhan harrastuksen pariin. Tuunaamme vihkoja myös yhdessä tyttäreni kanssa, mikä on tietenkin ihan mahtavaa. Teemme myös matkapäiväkirjoja.
Äidiltä tyttärelle. ❤️
Teksti ja kuvat: Henna Dolk Viksten