Avainsana: Kalenterimania

Perjantaipäiväkirja – Suvi

Moikka taas päiväkirja. Tai no. Siitä onkin ilmeisesti yli vuosi, kun olen viimeksi tätä päiväkirjaa kirjoittanut. Osuvaa sinänsä, kun fyysinenkin päiväkirja olisi saattanut jäädä samalla lailla hunningolle. Kerroin ensimmäisessä perjantaipäiväkirjassani matkastani AD/HD:n kanssa. Tällä kerralla voisin kertoa, mitä mulle kuuluu just nyt ja miten mulla sujuu.

Olen nyt palannut äitiyslomalta osa-aikaisesti työelämään. Nyt ainakin kesän loppuun asti nautin vielä neljä päivää viikossa lasten ja aviomiehen kanssa kotona olemisesta, ja toisaalta myös nautin kolme päivää viikossa töissä käymisestä. Työelämä tuntuu nyt todella hyvältä, raskaalta, mutta hyvältä. Tiedostan erittäin hyvin, että viisipäiväinen työviikko olisi minulle vielä tässä vaiheessa liian raskas. Huomaan, että työpäivien jälkeen energiat ovat matalalla ja siksi yritän pitää ”vapaa-ajan odotukset” sitäkin matalammalla. Käytän sitten yleensä ensimmäisen vapaapäivän tiskeihin, pyykkeihin ja yleisen siisteyden etsimiseen. Vastaavasti myös ”viimeinen vapaapäivä” kuluu osittain tulevan kolmen päivän valmisteluun; etsin valmiiksi kaikille puhtaat sukkaparit, vaatekerrat ja niin edelleen. Vapaa-ajalla meidän pieni perhe yleensä viettää aikaa kotona, lasten isovanhempien luona tai (no liian vähän) ystäviä nähden. Kevät on hiljalleen alkanut ilmoittaa tulostaan ja kuraleikit on kovinta huutoa tällä hetkellä. Meillä lähestyy kovaa kyytiä nyt myös kuopuksen 1-vuotissynttärit – itseasiassa ne ovat täsmälleen tällä päivämäärällä, kun tämä postaus tulee julkiseksi. Kamalaa!

Kalenteriharrastus on edelleen rakkain ja tärkein harrastukseni neulomisen ohella, ja pyrin käyttämään jokaisen inspiraation hippusen käsillä tekemiseen. Kalenteri, tarravihko ja kynärepertuaari kulkevat mukanani kaikkialle.

Summa summarum-Suma: Olen tyytyväinen. Ruuhkavuodet ovat joskus armottomia, mutta silti en vaihtaisi juuri mitään ainakaan entiseen verrattuna. Elämä on tosi jees haasteineenkin.

Suvi

Kirje vuodelle 2024 – Laura H.

* MAINOS – Ajasto (Note mini kalenteri saatu)*

Hei vuosi 2024!

Sinua on kulunut jo melkein kaksi ja puoli kuukautta, etkä ole ollut minulle oikein mukava. Töissä menee ihan kivasti, mutta väsymys on voimakas. Puhuinkin tästä jo perjantaipäiväkirja postauksessa hetki sitten. Olen sairastellut enemmän, kuin ikinä näin lyhyessä ajassa. Toivottavasti sairastelut oli tässä ja loppuvuosi sujuukin sitten terveenä. Pieniä vastoinkäymisiä on sattunut monia ja niistä on selvitty, mutta toivoisin mukavampaa aikaa. Vaikka ihan tasaisen harmaata arkea, kunhan ei ole vastoinkäymisiä. Haluan keskittyä omaan jaksamiseen ja hyvinvointiin.

Harrastusten saralla toivon paljon inspiraatiota ja intoa tarttua tekemiseen. Monet asiat on viime aikoina jäänyt vain ajatuksen tasolle, kun aloittaminen on niin vaikeaa. Haluaisin jaksaa keskittyä virkkaukseen, sillä olen yhden ihanan pehmolelun tehnyt ja se oli todella kiva projekti. Haluaisin maalata tauluja tai tehdä abstraktia taidetta. Välillä ei löydy aikaa ja sitten taas välillä ei löydy ideaa, inhottava kierre. Toivon myös paljon enemmän intoa lukea fyysisiä kirjoja. Olen ennen lukenut todella paljon, mutta jostain syystä nykyään on ollut vaikea tarttua kirjaan. Äänikirjoja olen kuunnellut paljon ja nekin on kivoja, mutta toivon enemmän lukuintoa.

Kalenteriharrastuksen kanssa haluan jatkaa tarrojen ja washien käyttämistä omista varastoista, mutta en edelleenkään kiellä itseäni ostamasta uutta. Ostan asioita vain harkiten. Välillä riittää syyksi, koska mä haluan ja välillä pitää olla parempi syy. Toivon myös löytäväni uusia inspiraation lähteitä. Välillä se sama tyylikin, vaikka siitä tykkään, niin alkaa ärsyttää.

Toivon vuodelta 2024 ihania hetkiä arjessa, vapaalla ja harrastusten parissa <3

~ Laura H.