Avainsana: Kalenterimania

Perjantaipäiväkirja – Laura S.

Rakas perjantaipäiväkirja,

päivät tuntuvat sulautuvan tällä hetkellä toisiinsa. Välillä tuntuu siltä, että käyn autopilotilla, enkä muista mitä tein edellisenä päivänä. Arki rullaa eteenpäin kaikesta huolimatta varsin tasaisesti ja samoilla urilla päivästä toiseen. Siinä on tiivistetysti, mitä minulle tällä hetkellä kuuluu.

Yleensä olen aamuvuoroissa eli autoni starttaa pihasta 5:25 ja aloitan vuoroni 6:05. Työpäiväni hujahtavat välillä vähän liian kovallakin vauhdilla, enkä edes muista milloin viimeksi olisin päässyt lähtemään töistä ajallaan. Olenkin huomioinut tämän tyttäremme hoitoajoissa, ja lähtökohtaisesti suuntaankin suoraan (välillä kiirehtien) töistä päiväkotiin ja siitä kotiin. Puolisoni on tähän saakka tehnyt enemmän iltapainotteista vuoroa, joten usein olemmekin kaksin iltaan saakka. Nyt uhmaiän saavuttaneen taaperon kanssa pelkästään vaatteiden päälle saamisesta on tullut tahtojen taistelua. Ja minun surkeat hermoni ovatkin saaneet viime aikoina reippaat määrät harjoitusta.

Vaikka arki tuntuu paikka paikoin suorittamiselta, tiedän, ettei tämäkään vaihe kestä ikuisuutta. Teemme sen, mihin pystymme, ja kaikki ylimääräinen on vain positiivista. Ehkä kohta saan askarrella yhdessä tyttäreni kanssa ilman tahtotaaperon kiukunpuuskia, kun joku tarra ei irronnutkaan helposti. Kohta saan ehkä ottaa kalenterin pöydän ääressä esille ilman, että pitää varoa pienten (ja sitäkin nopeampien) sormien nappaavan kynän tai repivän sivun. Mutta tällä hetkellä voin vain hengittää lapsen sotkiessa kaikki paikat vesiväreillään ja hengittää vähän lisää itkupotkuraivarien saapuessa, kun joudun ottamaan samaiset värit pois niiden eksyessä koko ajan naamaan tai suuhun useista kielloista huolimatta.

Oma aika on luonnollisesti tällaisen arjen keskellä kortilla ja sijoittuu yleensä iltayhdeksän paikkeille. Illalla en jaksa suurempia projekteja enää aloitella, jotta pääsen nukkumaan ajoissa. Olen kuitenkin yrittänyt pitää päivittäistä journalointia yllä mahdollisuuksien mukaan – tässäkin armollisuutta harjoitellen. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun tekstini on alkanut sillä, että olen harmitellut väliin jääneitä päiviä. Olen kuitenkin huomannut, että tämä rutiini on saanut iltojani rauhoitettua ja tämä yhdistettynä painopeittoon, on nukahtamiseni helpottanut huomattavasti aiemmasta tuntien pyörimisestä.

Armollisuutta ja hengittämistä harjoitellen, Laura.

P.S. Aikaisempiin perjantaipäiväkirjoihini pääset täältä.

Sanahaaste – Terhi

Merkityksellisten hetkien vuosi 2024 – kalenteri saatu yhteistyössä Hidasta Elämää

On minun vuoroni tarttua ylläpidon torstaihaasteeseen ja tällä kertaa vuorossa oli sanahaaste. Kuten Tia kertoikin haasteen ensimmäisessä kirjoituksessa, Laura S. keräsi sanat ryhmän jäseniltä ja sanoiksi valikoituivat yrtti, hymy, aalto ja piilossa.

Lähdin pohtimaan ja toteuttamaan haastetta journaloinnin keinoin, mutta nopeasti totesin, ettei tämänhetkinen kapasiteettini ihan riitä siihen. Lopulta toteutin haasteen kalenteriaukeamalle ja näitä sanoja hyödyntäen.

Aloitin sanasta yrtti ja löysinkin kätköistäni washisamplen, jossa tämä sana on enemmän kuin esillä. Käytin lopun yrttiteipin aukeamalle, vaikka itse aukeaman kuvituksessa on mielestäni yrttimäisiä piirteitä.

Seuraavaksi lähdin toteuttamaan sanaa piilossa ja tämä toteutuikin näppärästi, kun tein piiloon tämänhetkisen raskausviikon merkinnälle. Piilon tein kapeasta Post it-lapusta, jonka päällystin washiteipillä ja sinetöin piilon tarralla. Tästäkin tuli aika kiva.

Sana hymy yritti tuottaa eniten vaikeuksia, mutta löysin Emmiltä saamastani PET-teippi loopista tytön, jonka hymy sopi aukeamalle. Toisaalta hymyä tuotti myös aukeaman teksti tunteista ja sen ansiosta tyttö sopi tekstin viereen paremmin kuin hyvin.

Viimeinen sana, aalto, oli ehkä hankalin. Ensimmäisenä tuli mieleen meri ja meren aallot, mutta löysin tarrat, jotka toivat myös aallon mieleen. Ja kivasti nämäkin tarrat tähän aukeamaan lopulta sopivat.

Loppusilauksena lisäsin aukeamalle vielä yrttimäisiä tarroja, mutta kuitenkin sen verran maltillisesti, että jäi tilaa merkinnöille ja kirjoitukselle.

Tällainen on minun versioni näillä sanoilla. Miten mielestäsi onnistuin? Miten olisit lähtenyt tekemään tätä haastetta näillä sanoilla?

Halauksin, Terhi