Avainsana: Kalenterimania

DIY – Ommeltu kynälenkkipenaali osa 2.

Viime viikolla aloitettiin penaalin tekoa ja nyt se saa jatkoa. Edellisestä postauksesta pääset katsomaan penaalin aloitusohjeet, joita tänään jatketaan. Tällä kertaa laitoin kumilenkit pääasiassa Tombow-kynille ja muutaman leveämmän, ajatuksena laittaa niihin säiliösiveltimiä.

Valitsin ulkokankaaksi saman kankaan, mitä käytin edellisessä postauksessa. Sisälle valitsin hieman joustavan kukkakankaan. Käytin tässäkin penaalissa tukikappaleena vanhaa lakanasuikaletta. Tässä versiossa tarvitset pääli- ja sisäkankaan kaveriksi neljä suikaletta, joista muodostuu tämän kertainen postaus.

Nyt taas on kaksi tapaa! Mikäli haluat suikaleiden muodostavan taskun penaalin sisäpuolelle ja samalla suojaavat kyniä tippumasta, leikkaat saman pituiset palat kuin isot palat. Mikäli teet niin kuin minä, haluat vain taitettavan läpän kynien päälle, leikkaat ilman saumavaroja. Näin suikaleet ovat 2 cm lyhyemmät, eli 40cm. Korkeutta näille tuli 10cm.

Ompelin suikaleet oikeat puolet vastakkain kolmelta sivulta kiinni, kaksi lyhyttä ja yhden pitkän, sekä leikkasin saksilla paksut kulmat pois. Käännä, silitä ja ompele päällitikkaus lähelle reunaa vaikka polkimen mitalla. Tämän jälkeen ompelin kuten viimeviikkoisessa postauksessa: sisäkankaaseen nurjalle puolelle keskelle tukikankaan ompelu, oikealle puolelle kuminauhan paikkojen mittaus ja ompelu, päällikankaan koristeiden ompelu… Muista kurkkia ohjeet. Mikäli päädyit taskuihin, riittää että ompelet vain yhden pitkän reunan yhteen, käännät ja päällitikkaat reunan oikealtapuolelta.

Koska en halunnut ommella läppiä vahingossa sivuilta kiinni, ompelin penaalin lyhyet sivut ensin ilman läppiä oikeat puolet vastakkain, mutta jätin toiselle sivulle keskelle kääntöaukon. Tämän jälkeen asettelin läpät saumoihin pitkille sivulle niin, että läpät ovat saumojen välissä kankaiden sisällä oikeat puolet vastakkain: farkku farkkua vasten ja kukka popkukkaa vasten. Saadaan siistit saumat. Mikäli päädyit taskuihin, voit surutta ommella ne saumojen sisään kolmesta reunasta työn ympäri. Kuten viime viikkoisessa yhdistettiin päällikankaat, mutta nyt vaan taskut kankaiden välissä. Muista jättää kääntöaukkoa.

Käännetään työ! Kääntöaukon sulkemisessa pitää taas muistaa kiinnitys. Itse päädyin farkkujen vanhaan nappisolkeen ja nappiin. Solki oli vähän paksua ja vei kaksi neulaa mukanaan, mutta onnistuin. Kääntöaukon ompeleet piiloin ”home made”-nauhalla. Toiseen lyhyeen päähän ajoin vielä päällitikkaukset tukemaan muotoa.

Läppien kulmat olisivat voineet olla pyöreät, niin ne eivät vilkkuisi rullatessa, mutta minua se ei haittaa. Lisäksi läppä voisi olla jotain ohkaisempaa, koska tarkoitus on vaan suojata kyniä. Jos oikein helpolla haluaa päästä leikkaa yhden ison palan, jonka reunat taittaa sisälle ennen rullaamista. Vaihtoehtoja on niin paljon. Vielä nappi paikoilleen ja kynät kyytiin, niin ollaan valmiina mihin vain.

Oliko jompi kumpi enemmän sun mieleen? Tuu kertoo se mulle Kalenterimanian facebook-ryhmään.

Kivaa kässäkeskiviikkoa – Linksu

Vauvakooma tuli taloon – miten kävi tuunailulle?

Helou helou helou! Inka täällä, pohdin tänään esikoisen syntymän vaikutusta tuunailuharrastukseen. Ja iso on vaikutus ollutkin, mutta ihmekös tuo. Kun koko elämä mullistuu pienen pienellä ihmisellä ja kaikki muukin elämässä tuntuu olevan päälaellaan tai ainakin vähän vinksin vonksin, olisi outoa jos tuunailuhommat olisivat pysyneet täysin ennallaan. Mutta ilokseni ovat kuitenkin pysyneet!

Ensimmäiset viikot vauvan kanssa olin aivan poissa kalenteripelistä, kaikki energia mitä vähänkään oli jäljellä kului itsensä ja vauvan hengissä pitämiseen. Kalenteriin ei siis todellakaan tullut merkintöjä ajantasaisesti jälkeenpäin muisteltaviksi. Onneksi kuitenkin jaksoin edes hieman merkkailla ensimmäisiä vieraita, kyläilyjä sun muita ylös puhelimen muistiinpanoihin, joten olen saanut jälkikäteen kirjata asioita ylös myös kynällä kalenteriin – sekä vauvakirjaan. Isoin muutos tuunailuissa onkin ollut vauva-arjessa se, että aukeamat sisältävät huomattavasti vähemmän koristeluita kuin aiemmin. Musteet ja maalit ja luovat kokeilut ovat jääneet tauolle, sen sijaan nopeasti läiskittävät tarrat ja teipit ovat olleet suosiossa koristerintamalla. Ja esimerkiksi ristiäisviikon aukeamalta taitaa löytyä vain yksi ainoa tarra, ja sekin on koristeellisuuden sijaan to do -listapohja!

Hetkittäin iskee harmitus siitä, ettei ole oikein aikaa tai energiaa läträtä art journalin parissa sormet sotkussa, mutta tämä on hyvää harjoitusta itselleen armollisena olemissa. Nyt on arki täysin erilaista kuin koskaan ennen, ja tuo pieni, ihmeellinen ihminen on etusijalla ajankäytössä. Ehdin vielä elämässä maalaamaan ja tuunaamaan ja askartelemaan varmasti vaikka ja mitä, nyt tehdään sitä mikä tilanteeseen sopii! Kuten esimerkiksi sitä vauvakirjaa, aivan uutta tuunaamisen aluevaltausta…

Tiivistettynä: kaikki on täysin muuttunutta, mutta kalenteriharrastus ei ole onneksi jäänyt kokonaan kooman jalkoihin! Ei kai sitä enää edes osaisi kalenterimaniasta lähteä kulumallakaan, tuunailutarrat taitaa olla pysyvästi sielussa asti kiinni, #maniaperhe.

-Inka