Avainsana: Kalenterimania

Kalenterimafian ystäväkirja – Eve

Nimi, ikä, paikkakunta

-Eveliina, Eve, 32 vuotta ja Uusimaa/Vantaa.

Kauanko olet ollut Kalenterimaniassa?

-Tätä jouduin miettimään pitemmän hetken koska en vain muista! 2017 asti ehkä?

Oletko ollut Kalenterimanian miitissä tai haluatko joskus osallistua?

-En oo ollut koskaan! Ja kyllä, osallistuisin tosi mielelläni.

Mikä oli sun eka kalenteri?


-Ihka eka on vamasti joku ala-asteen Sooda-kalenteri joka oli mulle hyvin tärkeä vuodesta toiseen.
Harrastusmielessä eka on kierrekantinen, vihreä Websters Color Crush-planneri.
Sen jälkeen alkoikin kova kokeilu-vaihe ja testailin muun muassa HappyPlanner Classicia (ja miniä) ja muitakin vaihtoehtoja.

Millainen on sun unelmien kalenteri?


-Oikeastaan nykyinen Hobonichi Cousin vastaa sitä aika hyvin, tämän olen käytännössä todennut! Päiväsivut toimii tehtävien ja fiilisten kirjaamiseen, viikkosivut ja kuukausinäkymä toimii taas työelämän ja muun elämän yhteensovittamisen työkaluna. Kauniita kansia unohtamatta.

Kolme lempparitarviketta, joita ilman et tule toimeen?


-Kunnollinen kynä, washi ja muistikirjat

Team vaakapäivät vai pystypäivät?

-Ehdottomasti pystypäivät.

Paras muistosi Kalenterimaniaan liittyen?


-Se kun uskalsin avata sanaisen arkkuni ryhmän off-ketjussa ja pikkuhiljaa löysin hyvin lämpimän kalenterimanian yhteisön sieltä.

Onko joku kalenterimanialainen jäänyt sulle erityisesti mieleen?


-Muutamatkin ja kaikki varmasti eri syistä. Pidän tämän silti salaisuutena, kuka ja miksi..

Onko sulla lemppari kivijalkaliikettä tai missä kivijalkaliikkeessä haluaisit päästä käymään?


Vihkokaupalla tulee käytyä aina kun käy Tampereella, sitten taas mökkireitille jos osuu Klemmarikellarin aukiolot, niin sinnekin tulee usein kurvattua. Muissakin pitäisi käydä, ehdottomasti!

Oletko joskus suunnitellut retkeä sen perusteella, että pääset johonkin kauppaan?


-En nyt ehkä koko retkeä mutta retken aikataulutus ja reitit on voineet osua jännästi esimerkiksi Tukholmassa (kuva yllä) aivan PenStoren nurkille..

Tuunaatko mökillä tai muuten lomaillessa?


-Hyvin vaihtelevasti! Olen usein se tyyppi joka pakkaa kyllä kaikki tähänkin harrastukseen liittyvän mukaan ja unohtaa/ei ehdi käyttää mitään. Hups.

Syysterveiset muille maanikoille:


– Tsemppiä syksyn aherrukseen! Muistathan olla itsellesi lempeä, harrastuksen suhteen ja sen ulkopuolella.

Pandemian jälkeen

Tämän postauksen valokuvat on kaiveltu arkistoista, sillä odotamme kuumeisesti uusien muistojen taltioimista vastaavista tapahtumista.

Syksyistä keskiviikkoa juuri sinulle! Tänään palaan jälleen haaveilemaan ajasta pandemian jälkeen, jota jo aiemmassa miiteistä kertovassa postauksessa sivuttiin. Kuten arvata saattaa, on maailmanlaajuinen pandemia vaikuttanut myös meidän Kalenterimanian toimintaan aika tavalla. Meillä on erittäin vilkas, aktiivinen ja totisesti sosaalinen internetryhmä, joka on jatkanut kasvamistaan läpi näidenkin aikojen. Kaikilla jäsenillämme ei välttämättä ole hajuakaan maanikoiden entisestä, pandemiaa edeltäneestä elämästä.

Pandemia on totisesti rajoittanut ihan kaikkien maailman ihmisten elämää, meidän maanikoiden näkökulmasta se laittoi säppiin kaiken mahdollisen kahvikupposten, ystävien ja kalentereiden täyttämän elämän. Toiveissa onkin, että kun tilanne viimein rauhoittuu, pääsisimme jälleen tapaamaan toisiamme ehkä jopa kuukausittain. Turun seudulla teimme jo hyvin vakiintunutta yhteistyötä Fiilis Café Bistron kanssa, jossa itseasiassa muistan istuneeni odottamassa miitin alkua, kun hallitus tiedotti koko Suomen sulkemisesta aivan ensimmäistä kertaa.

Toinen erittäin turkulainen perinne on ollut Taiteiden yön miitti Hansan Suomalaisessa kirjakaupassa. Olimme hilkulla päästä miittailemaan viimein tänä vuonna, mutta pandemia päätti toisin. Samainen kirjakauppa on järjestänyt meille myös muita miittimahdollisuuksia, joissa on päässyt esimerkiksi testailemaan Tombown tusseja ja saimme omat, nimikoidut Leuchtturm-muistikirjat.

Suurin pannassa oleva tapahtuma on luonnollisesti suurmiitit, joihin on otettu aina sata jäsentä. Haikeissa toiveissa onkin, että Kalenterimanian 5-vuotismiitti, joka olisi järjestetty tänä vuonna, päästäisiin järjestämään tulevana vuonna. Edellisenä vuonna taistelimme saadaksemme kasaan Karkkilan miitin ja muistan miten mittasimme pöytiä, jotta istumapaikoille saatiin turvavälit.

Pandemian alettua luonnollisesti myös läheisten ystävien, joita Kalenterimania on elämään tuonut, näkeminen on jäänyt todella vähäiseksi ja onneksi nyt, kun tilanne on jo vähän rauhoittunut, pieniä kahvihetkiäkin on jo päässyt nauttimaan. Toivon sydämestäni, että tämä oikeassa elämässä tapahtuva sosialisointi pääsee taas pian vauhtiin, vaikka ihan pienestikin. Olen todella ikävöinyt naurunremakoita, uusia tuttavuuksia, uusien tuttavuuksien kalenterien hiplailua ja mitä vielä!

Toiveikkaana kohti tulevaa vuotta, terkuin Surppa!