Avainsana: Kalenterimania

Jennin päivä taideworkshopissa

Tammikuun viimeisenä sunnuntaina kävin ystäväni kanssa taitelija Sivi Valiman järjestämässä taideworkshopissa. Workshop järjestettiin Helsingin Pasilassa, Sivin taidehuoneella. Tämä oli ensimmäinen hänen järjestämänsä workshop. Päivä alkoi sillä että Sivi kertoi hieman kurssin sisällöstä ja millaisia töitä hän itse on tehnyt.

Tämän kerran teemana oli päästä irti omista peloistaan, unohtaa ennakkoluulot ja tavoite aloittaa tekeminen ns. puhtaalta pöydältä ja saada rohkeutta itsensä ilmaisemiseen.

Tämän kerran välineinä oli akvarellivärit ja musteet sekä niiden käyttö töissä. Saimme vapaat kädet itse aiheiden kanssa, mutta pääsääntöisesti maalasimme akvarelliväreillä taustan ja teimme siihen päälle musteita ja maalitusseja käyttäen jokainen erilaisia kuvioita. Kokeiltiin myös marmorointitekniikalla tehdä postikortteja. Korteista tuli hienoja, vaikkakin tekniikassa on omalla kohdalla vielä hiomista. Töitä tehdessä Sivi kertoi meille erilaisista tekniikoista ja mitä apuvälineitä erilaisissa töissä voi käyttää. Itse pidin paljon siitä että saimme paljon vinkkejä erilaisiin tekniikoihin ja Sivi opasti meitä aina jos tarvitsimme apua töiden teossa tai kaipasimme lisää ideoita. Geelilakatut kynnet ei myöskään ollut paras vaihtoehto tähän hommaan sillä marmorointiin tarkoitetut maalit ei lähteneet geelatuista kynsistä pois. Kynsiteknikolla oli oma hommansa saada kynnet puhtaaksi.

Workshop kesti noin viisi tuntia ja siihen sisältyi taiteen tekemisen lisäksi pieni välipalatauko ja puolen tunnin ohjattu loppurentoutus. Odotan innolla tulevia workshoppeja. Tulevaisuudessa erilaisia teemoja workshopeissa on mm. oma kuva, akryylimaalaus, sekatekniikat, elävä malli ja taideterapia. Myös drink and draw olisi tarkoitus järjestää. Workshopeissa myös keskitytään yleisesti oman persoonan ja tyylin löytämiseen ja kehittämiseen. Tapahtumiin on tulossa myös mahdollisesti vierailevia taiteilijoita kertomaan ja opettamaan omista taiteenaloistaan.

Kokonaisuudessaan tapahtuma oli erittäin kattava ja todella rentouttava kokemus. Parasta oli päästä jakamaan omia tuntemuksia esimerkiksi omista ”esteistä” taiteen parissa ja saada neuvoja kuinka niistä päästä eroon. Oli myös ilo huomata ettei ole tälläisten asioiden kanssa yksin vaan kaikenlaisilla taiteilijoilla on välillä samankaltaisia ajatuksia ja esteitä. Tämän kertainen workshop antoi intoa ja rohkeutta lähteä tekemään taidetta rohkeammin ja kokeilemaan erilaisia tyylejä ja tekniikoita. Ehkä oma tyyli alkaa pikku hiljaa kehittymään ja löytyy se oma tyyli tehdä taidetta.

-Jenni

Aamusivuhaasteen jälkeen

Kuvien Mantra-vihko saatu yhteistyössä / Ainoa

Lähdin hyvin hämmentyneenä, mutta innostuneena viime vuoden puolella Ainoan järjestämään aamusivuhaasteeseen mukaan. Konsepti oli minulle täysin uusi, mutta kaunis vihko ja ajatus jostain täysin uudesta projektista saivat napattua kiinnostukseni nopeasti mukaansa. Sain upean vihkon käyttööni ja jäin odottamaan mielenkiinnolla tulevaa haastetta.

Haaste vaikutti alkuun hyvin kaukaiselta itselleni, mutta muutaman aamun jälkeen tulimme aamusivujen kanssa jo suht hyvin toimeen. Alun kankeus paistoi toistuvina manauksina sivuilla ja käden väsymys painoi useampaan otteeseen silmien lailla. Onnistuin kuitenkin pitämään rutiinia yllä ja nopeasti siitä muodostui jo hyvä startti aamulle.

Koin jo ensimmäisen viikon lopussa pieniä ahaa-elämyksiä omasta käyttäytymisestäni ja sen tajuaminen toi uutta virtaa arkeeni. Itsetutkiskelu tuntui sopivaan tahtiin sujuvalta, mutta joinain aamuina kirjoitusblokki tuntui naurettavan suurelta kynnykseltä ohittaa. Usein huomasin kynän kuitenkin liikkuvan tehokkaasti ja joinain päivinä olisin halunnut jatkaa kirjoittamista kolmen sivun ylikin. Minulle blokki tapahtui lähes aina ensimmäisen sivun kanssa, mutta seuraavat kaksi tulivat jo helpommin ulos.

Viimeisen viikon loppupuolella meillä sattui kissan kanssa huonosti ja jouduttiin useamman päivän sairaalarumbaan. Tällöin valvottujen öiden jälkeen ei aamusivuille ollut enää aikaa tai energiaa ja jouduin harmikseni laittamaan haasteen tauolle. Kissan toivuttua leikkauksesta, kuukauden päästä tikkien poistosta ja jälkihoidosta tartuin uudestaan kynään ja vein haasteen kunnialla loppuun. En tiedä oliko se kissadraaman aiheuttamaa tarvetta päästä purkamaan oloa vai omaa jääräpäisyyttä, mutta olin päättänyt hyvittää menetetyt päivät jälkikäteen. Haasteen jäädessä kesken oli nimittäin itselläni juuri hyvä sykli ja symbioosi kirjoittamisen kanssa, itsetutkiskelu oli todella mieluisaa. En halunnut päästää inspiraatiota lipumaan vaan pidin siitä kovaa kiinni.

Haasteen loputtua olen kirjoittanut satunnaisesti aamusivuja ja tavoitteenani on täyttää tämä vihko ainakin kokonaan. Aluksi kaukaiselta ja vähän turhankin haastavalta tuntuneesta haasteesta muodostui itselleni lämmin ja turvallinen tapa purkaa stressiä ja ahdistusta edes vähän. Se ’edes vähän’ on usein juuri eikä melkein riittävän paljon.

– Milja