Avainsana: Kalenterimania

Kun mania oman lukuhaasteen sai

Jossain ketjussa, joskus alkutalvesta, mietittiin lukutavoitteita ja kuinka niitä seurailla. Siitä sitten asia rönsysi toiseen ja tuli puhetta omasta lukuhaasteesta. Minä ilmoittauduin vapaaehtoiseksi kasaamaan haasteen, onhan kirjat ja lukeminen ollut rakkain harrastukseni jo vuodesta -88 kun opin lukemaan. Haastekohtia alkoi kertyä ja kertyä ja lopulta niitä olikin sata. Kaverin olkkarin pöydän ääressä niitä yhdessä keksittiin ja nauraa räkätettiin muun muassa Fabiolle, joka sai myös oman haastekohdan. Osa kohdista näyttää osoittautuvan yllättävän hankalaksi, mutta esteet on tehty voitettaviksi.

Eletään helmikuun ensimmäistä viikkoa ja omalta kohdaltani menossa on kirja nro 13 joka haasteeseen sopii. Olen selaillut Storytelin kirjapalvelua edestakaisin moneen otteeseen ja digitaaliseen kirjahyllyyni on tullut sen myötä varmaan satakunta kirjaa lisää, niiden siellä olevan jo liki 500 kirjan lisäksi.

Itse otin haasteen suorittamiseen asenteen, että nyt ei mennä vanhoilla tutuilla, vaan ravistellaan tottumuksia ja karataan mukavuusalueen ulkopuolelle. Omat lukutottumukseni ovat hieman kalkkeutuneet viime aikoina, palaan vanhojen hyväksi havaittujen kirjailijoiden pariin aina uudelleen, ja koska osa heistä on jo kuolleita eikä loput ole yhtä nopeita kirjoittamaan, kun minä lukemaan, niin varasto on aika rajallinen. Siis aika tutustua uusiin kirjailijoihin, heistä voi tulla uusia luottoystäviä. Se reviirin laajentaminen kannatti, olen nyt jo löytänyt pari kirjailijaa, joiden teokset tulee jatkossakin pääsemään mun lukulistalle.

Ja koska olemme kalenterimaniassa, niin ne kalenterit pitää saada mukaan. Itse olen bujoilija, mulla on bullet journal siihen ja tähän ja tuohon asiaan, eli luonnollisesti mulla on myös kirjabujo. En ole erityisen hyvä piirtämään, tai siis en osaa piirtää yhtään, niin mun vihot tuppaavat olemaan aika pelkistettyjä. Koristelut lähinnä tarroja ja washeja, joskus innostun leimailemaan. Ja armoitettuna listaajana tämä haaste on kuin minulle tehty. Sain tehdä taas yhden listan lisää!

Toivon teille kaikille hyviä kirjalöytöjä, käänteentekeviä kirjoja ja ennen kaikkea sitä siirtymistä oman totutun ulkopuolelle, se voi olla pelottavaa, mutta takuulla antoisaa.

Kirjallisuuden maailmaan upoten, Sini

Kun kalenteri tyhjeni

Moikkamoi kaikille! Täällä sitä kirjoitellaan sohvannurkassa postausta, keskellä kirkasta työpäivää. Nyt pääsi nimittäin käymään niin, että työpäivät loppuivat tältä vuodelta. Kuten osa varmaan tietääkin, meidän perheen kuopuksen laskettu aika on maaliskuun lopulla. Tarkoitus oli sinnitellä työelämässä helmikuun puoleenväliin, mutta ikävät oireet veivät kesken työpäivän päivystyksen kautta kotilepoon. Vaikka kyseessä oli enää parin viikon rutistus, minua harmittaa ihan vietävästi. Joululoman jäljiltä oli tosi hyvä draivi päällä ja tykkäsin ihan tosissaan myös meidän päiväkoti- ja työarjesta esikoisen kanssa. Fakta on totta kai se, että terveys, varsinkin pienen vauvan ja vissiin myös häntä odottavan äidin, menee tietenkin kaiken edelle. Siispä, terveisiä täältä loppuraskauden hikikylvystä sohvankulmalta!

Fyysinen toimintakyky on niin-ja-näin, joten rauhassa tässä on otettava. Vielä en ole kyennyt täysin siirtymään elämänvaiheesta toiseen, vaan mielessäni käyn vielä työasioita läpi ja mietin hoitolapsiani. Nyt olisi kuitenkin otollinen aika askarrella ja puuhastella paikoillaan, sen verran, mitä esikoisen touhuilta kerkeää. Paperiaskartelun rinnalla toinen rakkaista harrastuksistani on neulominen. Siihenkin liittyen haluaisin tehdä jotain kirjoihin ja kansiin, mutta aloitus tökkii huolella.

Ostin pari viikkoa sitten Kalenterimanian yhteistyössä Otavan kanssa luoman pistesivuisen muistikirjan ja aloitinkin sen täyttelyn OmaVäylä-kuntoutuksessa fiiliskartan luomisella. Pitkästä aikaa minulla on siis muistikirja, johon voin luoda mitä vaan koska vaan. Ja juu, olisihan niitä muistikirjoja ollut lipaston laatikossa, mutta kaipasin juuri sellaista kipinää ja kihelmöintiä, jota tämä muistikirja minulle tuotti! Olen myös askarrellut arjen struktuuriin sun muuhun liittyvää materiaalia meille kotiin, ja niistä ja uudesta arjesta lupaan höpötellä lisää tulevassa perjantaipäiväkirjapostauksessani. Eiköhän tämä murrosvaihe ole siihen mennessä ohitettu ja uusi elämäntilanne otettu vastaan sen ansaitsemalla onnella.

Halauksin, Suvi