Avainsana: Kalenterimania

Tuunatut rasiat

Terve taas, Helmi U kirjoittelee tällä kertaa blogiin tuunailuhommista! Esittelen päällystämiäni pahvisia suklaarasioita, jotka sopivat mainiosti pikkusälän säilöntään työpöydällä. Minulla ei ole kunnon hyllykköä tai tarjoilukärryä kätteni ulottuvilla, ja työpöydän laatikot ovat jo täynnä. Toimivamman puutteessa kätken askartelumateriaalejani suklaa- ja kirjepaperirasioihin.

Rasioiden tuunaus on palkitsevaa monella tavalla. Kierrätysmateriaalit ovat ilmaisia, jos jätettä syntyy muutenkin erilaisista kulutustuotteista, pieni paperitavara pysyy ojennuksessa, saan silmääni miellyttävän sisustuselementin työskentelypisteelleni ja ennen kaikkea päästän kauneimmat materiaalini oikeuksiinsa palatsini julkisivulle. En varsinaisesti hilloa, mutta kätkemäni askartelujutut unohtuvat nopeasti, ellen näe niitä aika ajoin. Tuunatut säilytysrasiat ovat kuin katalogi konttorini helmistä.

Rasiapohjat ovat Pandan Juhlapöydän konvehtirasioita ja yksi kirppikseltä ostamani metallinen keksirasia. Wiener Nougat -rasiat ja vastaavat litteät ja laakeat pahvikuoret ovat myös mainioita. Kuvien rasioiden kyljissä hyödynsin eniten skräppipapereita ja washiteippejä, mutta olen myös maalannut ja decoupage-kuorruttanut joitakin laatikoita.

Suunnilleen 30cm×30cm kokoiset skräppipaperit ovat ihanimpia. Nämä isot neliönmuotoiset paperit ovat yksittäisinä korkeintaan kahden euron hintaisia, verkkokaupoissa usein tarjouksessa hinta voi olla 0,5 – 1 euron luokkaa. Lähetys postitse maksaa kuitenkin roimasti, joten tilaan kerralla parikymmentä erilaista arkkia. Jos paperin molemmat puolet ovat kauniit, käytän ne kummatkin. Paperin saa halki kynsillä varovasti avaamalla ja repimällä vieläkin varovaisemmin. Aloitan kulmasta, ja revin paperin kuvapuolia erilleen hitaasti useammasta kulmasta ja sivusta. Näin paperin saa ohuemmaksi, jolloin se taipuu helposti esimerkiksi lahjapaperimaisesti rasioiden ympärille. Useimpien skräppipapereiden kuvapuolet ovat kuin kalvot, jotka pysyvät hyvin ehjänä, mutta sisus on höttöisempää ja saattaa kutittaa sormia. Alle 100g paksuisia en halkaise. Ohuuden lisäksi suuri pinta-ala kasvattaa kuvan repeytymisen riskiä halkaistessa. Tuunaamissani bokseissa olen ensin leikellyt sopivat paperipalat ja pyöristänyt kulmat leikkurilla, sitten vasta halkaissut ne. Kiinnitin irralliset kartonkipalat kullekin syrjälle lahjapaketointityylin sijaan.

Käytin kiinnittämiseen paperiliimaa ja reunoihin vahvaa kaksipuoleista askarteluteippiä. Päällyspaperien reunat eivät käytössäni pysyisi siististi alhaalla, joten teippasin reunat kiiltävällä läpinäkyvällä teipillä. Kontaktimuovissa on kokemukseni mukaan heikompi liimapinta, ja mattapintaisesta ”näkymättömästä” teipistä en pidä sen sormituntuman takia. Teippi rikkoo projektin estetiikkaa, mutta se saa kelvata!

Kiersin parin rasian ympäri kauniita washiteippejä koristeeksi. Nekin teippasin kiinnitysteipeillä aloilleen, sillä washit eivät menesty käytössä samoin kuin koristeena. Suosikkiwashini edustuspinnoilla ovat foilatut Simply Gildedin Stardust-teipit, Willwan holografiset kuut ja Fox & Cactuksen mystiset aiheet. Näillä eväillä kannustan sinuakin lopettamaan hilloamisen juuri tänään! Kauneimmat washit, tarrat ja paperit kuuluvat ihasteltaviksi, ei hypisteltäviksi. Toivottavasti paperien halkominen aiheutti edes lievää hilpeyttä, jos se ei sinua aivan inspiroikaan. Kiitos lukemisesta, ja ihanaa alkavaa kesää!

-Helmi U.

Kesän kynnyksellä

Keltainen toukokuu on täällä ja melkein jo ohikin! Voi, miten olenkaan odottanut lämpeneviä ilmoja ja ulkovaatteiden kaappiin jättämistä. Sadekeli ei enää tarkoita luihin ja ytimiin hyökkäävää kurjaa kylmyyttä, vaan lempeää raikastusta auringonkuivattamaan miljööseen. Mielen ovat vallanneet kaikenlaiset seikkailuideat, ja auringon paistaessa jokainen sisällä vietetty minuutti tuntuu haaskatulta ajalta, hukkaan heitetyltä. Olemme siis viettäneet – ja tulemme viettämään – kesää pitkälti ulkona nautiskellen. Sadesään yllättäessä voi sitten palata sisätiloihin ihmettelemään, mistä kaikki villakoirat ovat ilmestyneet. Pikkulapsiarkea elävät tai eläneet tietävät, mikä on paras aika päivästä – nukkumaanmenoajan lisäksi – nimittäin päiväuniaika. Okei, myönnetään. Nukun sen aika usein itsekin tällä hetkellä, mutta silloin kun jaksan itse valvoa, pyrin istumaan ulkona kahvikupin, itkuhälyttimen ja kirjan kanssa.

Mutta Suvi, entäs kalenterituunaus ja askartelu? Ei hätää, mukana roikutaan edelleen. Touhua ja puuhaa riittää vaikka olenkin vanhempain”vapaalla” ja kalenteri täyttyy kyllä merkinnöistä. Kalenteri on siis pidettävä aina mukana ja ajantasalla. Ottaen huomioon, että meidän kuopus on nyt 2,5 kuukautta vanha, on pikkiriikkisessä Note Minissäni vain muutama lähes kalju viikko. En tietenkään ehdi panostamaan harrastukseeni niin paljon kuin ennen, mutta Minin hyviä puolia on juurikin sen pieni koko. Siispä useimmiten, kun pääsen istumaan paikoilleni ja aloitan tuunaamisen, saatan tuunata kolme tai neljäkin viikkoa eteenpäin kerralla. Useimmiten taltioin tämän hetken myös Kalenterimanian YouTube-tilille.

Sitten, kun saan ulkokalusteet pestyä tätä kesää varten, voin taas tuunaillakin ulkosalla ja sitä odotankin jo kovasti. Ja ne seikkailut – meidän perheelle ne tarkoittavat retkiä lähialueiden puistoihin, takapihan aidan taakse tai Saija-tädin puutarhaan. Nyt on aikaa löytää seikkailut läheltä – ja tarttua hetkeen, tai sitten retkeen.

Halauksia ja auringonsäteitä just sun kesään!

-Suvi ja muksut