Avainsana: kalenterimania suosittelee

Päivä kerrallaan – Carpe Diem päiväkirjana

Hopsansaa täällä Ruut kalenterimanian ylläpidosta toivottelee hyvää uutta vuotta kaikille! Se olisi uusi vuosi ja uudet kujeet. Ennen kuin mennään uuden vuoden kujeisiin, katsellaan hetki vanhoja päiväkirjoja.

Olen aina kirjoittanut päiväkirjaa. Lapsena päiväkirjaksi kävi oikeastaan mikä vaan kovakantinen vihko. Olen kirjoittanut päiväkirjaa viivallisiin ja tyhjiin vihkoihin. Sittemmin olen tykästynyt kauniskantisiin luomuksiin, jotka inspiroivat ja motivoivat kirjoittamaan. Muutaman vuoden tuunasin päiväkirjojen kansia decoupage- eli serviettitekniikalla.

Kalenterimania on vaikuttanut kalenterivalintojen lisäksi myös päiväkirjan valintaan. Vuosi sitten kalenterimanian alkuhuumassa päädyin ostamaan itselleni Carpe Diemin vaaleanpunaisen Reset girl -version A5 koossa. Reset girl on vertikaalinen eli siinä on pystysarakkeet. Carpe Diem on tunnettu etenkin hyvästä paperin laadusta. Paperi on vahvaa eikä päästä oikeastaan mitään tusseja läpi. Rakastuin siis ennen kaikkea Carpe Diemin laatuun. Jossakin vaiheessa vaaleanpunaiset kannet alkoivat tökkiä liikaa ja vaihdoin ne keltaisiksi.

Epäilin aluksi suuresti voisiko päivän mietteet mahtua niin pieneen tilaan. Yllätyksekseni mahtuivat. Toisaalta ruudun koko laittaa miettimään, mitä päivästään haluaa kirjoittaa ylös ja taisi siinä käsialakin harjaantua, kun ei voinut kirjottaa kovin isosti.

Carpe diem mahdollistaa kaikenlaisen koristelun ja vahvan paperinsa ansioista edes leimamusteet (ainakaan distress inkit) eivät tule läpi paperista. Minun elämänrytmiini sopi paremmin koristella viikot etukäteen mutta toisinaan tuntui etteivät koristelut oikein kuvanneet viikon fiilistä.

En pidä muutoksista ja minua surettaakin, että hyvin päiväkirjana palvellut Carpe Diem tuli tiensä päähän ja joudun nyt miettimään uutta vaihtoehtoa. Mietin pitkään jatkaisinko päiväkirjan pitoa tavalliseen viivoitettuun muistikirjaan, ostaisinko uudet sisälmykset Carpe Diemiin vai kokeilisinko jotakin uutta.

Päädyin valitsemaan tälle ja oikeastaan seuraaville viidelle vuodelle Leuchtturmin viiden vuoden päiväkirjan. Pidän Leuchtturmin laadusta, paperin kellertävyydestä ja kovista kansista. Lisäksi minua kiehtoo että päiväkirja kestää monta vuotta ja mahdollistaa elämän katsomisen pitkällä aikavälillä. Odotan innolla sen saapumista Se hämeenpuiston vihkokaupasta.

– Ruut

Ajaston Planner-muistikirja bullet journalina 3

Heipparallaa kaikille! Nyt on tullut aika kirjoitella hieman yhteenvetoa siitä, millaisena olen kokenut Ajaston Planner-muistikirjan bujokäytössä. Yhdellä sanalla vastaisin että IHANALTA. Minä olen rakastunut! En ole kertaakaan haikaillut muiden muistikirjojen perään, vaan itseasiassa olen tilannut jo tälle nykyiselle bujolle seuraajaksi samanmoisen muistikirjan, tällä kertaa kuparisen värisenä. Tai siis – olen tilannut KAKSI kertaa kuparisen värisen Planner-muistikirjan; ensimmäiselle kun kävi hieman köpelösti nuoren bullterrierimme hampaissa… Noh, onneksi en ollut ehtinyt vielä aloittaa, niin ei mennyt työtä tai tunnearvoa hukkaan! Ja opinpahan ainakin olemaan nykyistäkin varovaisempi bujoni säilyttämisen suhteen – jatkossakin haluan nimittäin että bujollani on myös takakansi 😀

Sisällysluetteloa en ole tässä usean kuukaudenkaan aikana oppinut kunnolla täyttämään, ja se onkin päivitetty vain sivulle seitsemänkymmentä-jotain asti, vaikka oikeasti käytössä mennään jo reilusti yli sadannen sivun.. Se mitä siihen kuitenkin on kirjattu, antaa hyvän läpileikkauksen siitä, mitä kaikkea bujooni käytön myötä päätyi. Pääosassa toki viikkoaukeamat sekä päiväkohtaiset tehtävälistat, mutta myös listaa treffi-ideoista, terrarioprojektien seurantataulukoita, sivellinkynäharjoittelua, #kmdoodlechallenge-aukeamia..

Kaikkein rakkaimpia ovat kuitenkin muutamat sellaiset sivut, jotka on joku muu täyttänyt! Esimerkiksi Milja teki minulle tämän aukeaman Kalenterimanian pikkujouluissa, ja sitä alemmassa kuvassa näkyy ehkä kaikkien aikojen hellyttävin bujo-sivu IKINÄ – nimittäin Mirpun tyttären elämänsä ensimmäiset pääjalkaiset ♥___♥

Kun kyselin ryhmässä, että mitä te kenties haluaisitte vielä tästä muistikirjasta tietää, mitä ei 1 tai 2 osassa tätä postaussarjaa olisi vielä selvinnyt, nousi yhtenä asiana esiin kysymys ajankäytöstä. Moni varmasti ajattelee, että bullet journalin pitäminen on todella aikaavievää. Ja voihan se olla sitäkin, mutta ei pakon sanelemana! Alla esimerkki kahdesta eri viikkoaukeamasta. Ensimmäisessä on vain kirjattu eri kohtiin päivämäärät sekä viikonpäivät, ja sitten tehty viikon mittaan nopeita muistiinpanoja oikeiden päivien kohdille.

Toisessa kuvassa on viikkoaukeamaan jo hiukan panostettu – kahta eri washia sivujen ylä- ja alareunoihin, sekä jakamaan viikonpäiviä, ja päiväysten kirjoittaminen sivellintussilla. Tämäkään tosin ei mikään taideteos ole (eikä tarvitsekaan olla, huom!), mutta enemmän aikaa tähän kului kuin ensimmäisen kuvan aukeamaan. Itse en pidä yllä juurikaan trackereita, kuten postaussarjan 2. osasta käykin ilmi, ja luulen että se on yksi asia joka vaikuttaa siihen ettei minulla mene bujon parissa kauheasti aikaa. Mirppu kysyi kauanko käytän tähän aikaa esimerkiksi viikkotasolla, mutta tähän on kovin vaikea vastata yksiselitteisesti. Jos on pakko sanoa jotain, väittäisin aikaa kuluvan karkeasti 20min-2h viikkoa kohden. 20 minuuttia niinä viikkoina, kun vain sutaisen musitiinpanot ylös ja ruksin tehtyjä tehtäviä, ja enemmän jos innostaa keskittyä aukeaman tekoon ja menneiden to do -listojen ruksimiseen ja päivittämiseen.

Muutama muukin kysymys ryhmässä uteluuni tuli, tässäpä nämä kysymykset ja vastaukset niihin!

”Mua lähinnä bujossa arveluttaa että jaksaisinko täytellä tyhjiä sivuja joka viikko 🤔 ja miltä käytännössä näyttää koristeltu (kuviopaperia, leikekuvat, washia) bujo kun mielikuvissa on vain kynällä koristeltu versio.” Tähän mä en ole ehkä se paras ihminen vastaamaan, sillä koristesälä- ja tarrarakkaudestani huolimatta olen bujon kohdalla huomannut olevani hyvin tyytyväinen pelkän mustan Mujin sekä muutaman sivellinkynän kanssa! Tombown Dualbrush kynistä olen haalinut pari väriä, ja niitä tykkään kovin tässä käyttää. ♥ Mutta tämähän on vain yksi tapa koristella – ryhmän kuva-albumeissa on upeita kuvia myös runsaasti tarroin ja washein ja muin ihanin asioin koristelluista bujoista. Uskoisin, että sulkukuminauhan ansioista tämä muistikirja kestäisi melko hyvin liimailtuja koristeluitakin!

”Mua kiinnostas tietää että miten kestää vesivärejä.” Tähän joudun heittämään valitettavasti myös mututuntumavastauksen, sillä en itse vesivärejä oikeastaan kalenterissa käytä, enkä tätä postausta varten kerinnyt erikseen tätä kokeilemaan. Paperi on kumminkin pinnoitettua, ja sen pohjalta mikä kokemus on kynien kanssa tullut, uskoisin että AINAKIN vähän veden kanssa vesivärien käyttöä tämä kyllä kestäisi. Luvata en silti uskalla, täytyy vielä joskus tämä testata!

”Mistä haet inspistä? Keksitkö jutut itse, vai kopioitko ideoita esim pinterestistä?” Siis kaikkein hienoimpia ideoita on minun mielestäni ollut Kalenterimanialaisilla!! Siis ryhmän kuvakansio on täynnä aivan upeita toteutuksia! Instagramissa ja Pinterestissä selaan kyllä myös säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta ihan suoraan en ole sieltä vielä mitään ideaa kopioinut. En silti uskalla väittää että bujossani mikään olisi välttämättä mitään ”omaa nerokasta ideointiani”, vaan jollain tapaa johdannaisia näkemistäni inspiraatio-kuvista. Inspiroitumisen tulosta siis. ♥

Kaiken kaikkiaan antaisin omaan bujoilukäyttööni sopivuudesta tälle muistikirjasta arvosanaksi 9 ja yhdeksän kymmenesosaa, täydellisen tästä tekisi se, jos värivaihtoehdoksi tulisi metallinhohtoinen pinkki. 😉

 

♥, Inka