Avainsana: kalenterimafian postaus

Ylläpidon Linksu esittäytyy

Moikka kaikille!

Sain kunnian liittyä Kalenterimanian ylläpitotiimiin ”mafiaan” vuoden alusta ja nyt on pienen esittelyn paikka. Ryhmässä minut tunnistaa nimellä Tia, mutta rakkaalla lapsella on monta nimeä ja kavereiden kesken Linksu.

Asun Turun kupeessa perheeni kanssa, johon kuuluu 4-vuotias tyttäreni, 6-vuotias poikani, kihlattuni, sekä 9-vuotias koiramme Alma.

Muutama fakta minusta:

– Olen käsityöihminen henkeen ja vereen, innostun kaikesta, teen kaikkea ja haaveilen kaikesta. Askartelu, piirtäminen, virkkaus, ompelu sekä joskus nikkarointi vievät kaiken oman aikani ja jos aika sekä rahat riittäisivät, käyttäisin loput remontointiin ja sisustamiseen.

– Rakastan ruuanlaittoa, leivontaa ja emännöintiä, vaikkei se mieheni silmissä siltä kuulemma aina näytäkään, heh. Olen parhaimmillani paineen alla.

– Livemusiikki on parasta. Rokki on lajini, mutta olen todella kaikkiruokainen.

– Nykyään viihdyn myös kotona. Kaiken kiireen keskellä on ihana vaan olla ja harrastaa omia juttuja, sekä olla perheen parissa.

– Pidän mustasta, lilasta, turkoosista, kiiltävästä, yksisarvisista, Disneystä, peuroista, maagisista asioista kuten luonto ja noituus, pääkalloista, kosmisista tähtisumuista ja vesivärityylistä. ”Muutaman” asian mainitakseni.

Kalenteriharrastus on jollain tasolla ollut läsnä yläasteelta lähtien. Silloin piirtäen ja tarroja keräillen, mutta vasta Kalenterimanian löytämisen jälkeen harrastus räjähti niin sanotusti käsiin. Satuin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaa juuri kuopuksemme synnyttyä, kun Mirppu kyseli sosiaalisessa mediassa olisiko kalenteriryhmälle tarvetta. Ilmoitin heti että todellakin ja loppu onkin historiaa. Olen ollut alusta asti ryhmän jäsen ja voi vitsi mikä matka siitä alkoikaan. Nykyään someaikani kuluu täysin Kalenterimanian ympärillä.

Olen aiemmin kertonut tarinastani kalentereiden kanssa. Viime vuosi 2019 yllätti ja pitäydyin vain yhdessä kalenterissa, Burden Scribblessä, unohtaen rakkaan rengasplannerini. Rinnalla oli pieni Putinki-merkkinen Muumi -lukuvuosikalenteri, mutta se pääsi kunnolla käyttöön vasta nyt vuoden vaihteessa 2020. Kalenteri loppuu heinäkuussa ja olenkin nyt ottanut rinnalle opetteluun personal kokoisen Traveler’s Notebookin, jossa minulla on kaiken kattava sisältö koko vuoden kuukausinäkymästä viikkonäkymään heinäkuusta alkaen, tracker seurantaa sekä inspiraatiolle tilaa. Kannet ovat Webster’s Pagesin, jotka sain Mirpulta. Hyvä kiertämään <3

#maniaperhe! Kirjoitin sen Mirpun korttiin helmikuussa 2017 ja en olisi ikinä uskonut, että se jää niin vahvasti elämään. Mutta sitä tämä ryhmä on; perhe, ystäviä, yhteisö, jossa tuetaan sekä kannustetaan ja olen ylpeä, että saan olla osana sitä <3 Elämäni on rikastunut, olen löytänyt ystäviä ja saan hypettää saman henkisten ihmisten kanssa esimerkiksi kuinka ihania tarroja olen löytänyt kalenteriini.

Ylläpidon vastuualueisiini kuuluu ryhmässä muun muassa teemahaasteet, mutta oli asia mikä tahansa, toivon että lähestytte minua rohkeasti. Miiteissä olen se kovaääninen, jolla on huono huumori ja vielä huonompi nimimuisti, pahoittelen jo valmiiksi. Nimikyltit ovat siis tarpeen. On ilo olla mukana, inspiroidaan toisiamme ja nähdään ryhmässä.

Rakkain terveisin

-Linksu <3

Muistikirjasta kalenteriksi

Tämä on tarina muistikirjasta ja miten siitä tuli sivut kalenteriin. Kuten kaikki parhaimmat sadut alkaa tämäkin tutuilla sanoilla… Olipa kerran kaunis pistesivuinen muistikirja, jonka sivut oli liimattu niin huonosti kiinni kansiin, että kun sen sivuja käänsi, irtosivat ne ihan itsestään.

Muistikirjan omistaja päätti repiä kaikki sivut irti kansista ja hyödyntää ne uudessa kalenterissaan, jossa ei vielä ollut muuta kuin välilehdet. Tuumasta toimeen ja oikein varovasti sivu kerrallaan hän irrotti ne kansista ja laittoi sivuun odottamaan jatkokäsittelyä.

Viimein kaikki sivut oli irrotettu ja päästiin asioissa eteenpäin. Hieman sivujen reuna kärsi irrottamisesta ja jäi epätasaiseksi. Tämä harmitti ensin muistikirjan omistajaa, mutta hetken asiaa mietittyään, päätti hän rei’ittää juuri epätaisaisen reunan, jolloin se häiritsisi mahdollisimman vähän käytössä.

Aina ei kaikki mene kuin Strömsössä, jonka omistajakin sai huomata. Muistikirjan sivujen rei’ittäminen osoittautui yllättävän haastavaksi. Ylläolevan kuvan rei’ittäjä liittyy oleellisesti asiaan. Ensimmäisen sivun reiät olivat nimittäin tuplasti haluttuja suurempia. Seuraavan sivun hän rei’itti perusrei’ittäjällä ja innoissaan teki muutamat ylimääräiset reiätkin, kun ei ollut riittävän huolellinen papereita rei’ittäessään.

Sivujen rei’ittämisen hankaluudesta suivaantuneena omistaja päätti vielä kerran vaihtaa rei’ittäjää. Tällä kertaa hän valitsi yksireikäisen lävistäjän. Vaikeuksien kautta voittoon, omistaja totesi tuskanhien karpaloidessa otsallaan.

Viimein kaikki oli hyvin ja sivut rei’itetty valmiiksi. Nyt omistajalla oli uusi, hieno kalenteri ja kauniit pistesivut siihen. Sen pituinen se satu.

-Piia