Avainsana: kalenterimafian nanna

Perjantaipäiväkirja – Janita V.

Hei vanha ystävä, täällä kirjoittelen sulle taas. Asiat etenee viimein, kun pari viikkoa sitten sain vihdoin aikaiseksi laittaa viestiä työterveyshoitajalle ADHD-tutkimuksien osalta pienellä ystävien painostuksella tietenkin. Oikeastaan siinä kohtaa, kun tämä postaus tulee ulos. Olen aiemmin viikolla käynyt tapaamassa omahoitajaa. Toivottavasti silloin ollaan yhden askeleen viisaampia mitä nyt tässä teille kirjoittaessani.

Alkuvuoteen on mahtunut sairastelua kipeän olkapään osalta ja jonkinlainen vatsatauti kävi myös vieraana, vaikka pahimmalta norolta taisinkin omalta osaltani välttyä. Lomailin tammikuun lopulla myös viikon Rovaniemi-Oulu akselilla perhettä ja sukulaisia morjestamassa. Arjen täyttää edelleen pitkälti työ ja vapaa-aika kuluu kalenteriaskartelun ja lempi sarjojen katselun parissa.

Hiljalleen lähestyvältä keväältä odotan eniten kahta keikkaa joista ensimmäinen on maaliskuussa, kun eteläkorealainen indie-rock-yhtye The Rose esiintyy ensimmäistä kertaa Suomessa ja pääsen ystävän kanssa nauttimaan siitä nimilomalla Helsingissä. Toinen pitkään odotettu keikka on huhtikuussa, kun Blind Channel täyttää Nokia Arenan uransa suurimmalla keikalla. Mahtuu kevääseen myös viikon mittainen talviloma ja ensimmäinen täyskymppi häävuosipäivä. Pitkään aikaan en ole ollut näin innoissani tulevasta keväästä, vaikka se lempi vuodenaikani onkin. Talvi saisi puolestani jo loppua. Alkaa pikkuhiljaa riittää jatkuvat säänvaihtelut, kun et koskaan tiedä hautaudutko kotoa poistuessasi lumeen vai saatko varoa henkesi uhalla liukastuvasi.

-Janita V.

Kirje vuodelle 2024 – Janita V.

Hei 2024,

olen aiemmin ollut niitä ”New Year, New Me” -tyyppejä, jotka lupaavat aina vuoden alussa aloittaa jonkinlaisen elämäntapamuutoksen. Ostetaan jäsenyys kuntosalille, aloitetaan joulun herkuttelun jälkeen dieetti ja unohdetaan koko lupaus maaliskuuhun mennessä. Omalla kohdallani olen todennut, että on aivan turha tehdä minkäänlaisia lupauksia, kun en niitä kumminkaan pidä. Miksi tuhlata energiaa johonkin vain sen vuoksi, että uudenvuoden lupauksia kuuluu tehdä. Tuleeko paine uudistumiseen jostain ulkopuolelta? Media syöttää meille jatkuvasti uusia ideoita, joita aivomme imuroivat sisäänsä tietämättämme. Pysähtyessä miettimään saatat huomata, että juurisyy lupaukselle ei olekaan sinä itse vaan jokin ulkopuolinen tekijä. Oletko miettinyt, jos et tänä vuonna lupaisikaan mitään, ei paineita, ei turhia odotuksia.

Ei lupauksia vaan toiveita ja haaveita. Haluan tänä vuonna keskittyä enemmän omaan hyvinvointiin. Toivon löytäväni jaksamista aloittaakseni ADHD-tutkimukset ja saavani Perjantaipäiväkirjoissani esille tuomani 99 muuta kanavaa jonkinlaiseen järjestykseen pääni sisällä. Toivon tämän auttavan myös siihen, että tulevaisuudessa minun on helpompi saada aloittamani työt tehdyksi. Toivon, että saan luettua kaikki #PorttolaLukee24 -haasteen 12 kirjaa vuoden loppuun mennessä. Toivon myös löytäväni uudelleen innon vesiväreillä maalaamiseen ja monipuolisempaan kalenteriaskarteluun.

Varovaisesti haaveilen uuden harrastuksen aloittamisesta tai vanhaan palaamisesta. Viime viikkoina mielessäni on käynyt ajatus siitä, että haluaisin aloittaa tanhun uudelleen. Samalla mietin osaanko enää mitään ja olenko liian vanha aloittamaan tanssia uudelleen. Mitä jos kehoni ei löydäkään rytmiä enää samalla tavalla kuin vuosia aiemmin. Työnantajan tarjoamaan savityöryhmään ilmoittautumisen missasin loppuvuodesta, mutta kenties yritän päästä mukaan nyt keväällä. Haaveilen myös pidennetyn viikonlopun reissusta Berliiniin tai Lontooseen keväällä puolisoni kanssa.

Ennen kaikkea toivon vuoden 2024 olevan hyvä, kun ei aseta rimaa liian korkealla on kaikki sen yli menevä vain plussaa.

-Janita V.