Kirjoitin koko lapsuuteni ja nuoruuteni päiväkirjaa. Jossain vaiheessa se jäi kokonaan, ei ollut aikaa, eikä muka mitään kirjoitettavaa. Sen sijaan tulivat blogit ja internet imaisi minut muutenkin mukaansa. Silti ostelin muistikirjoja ja monet kerrat mietin, että kunpa saisin aikaiseksi aloittaa päiväkirjan uudestaan. On kuitenkin ihan eri asia kirjoittaa asioita vain itselleen, kuin julkisesti niin, että kuka tahansa voi lukea tekstejä. Niinpä Traveler`s notebookin myötä aloitin kirjoittamisen taas. Ja se tuntui todella vapauttavalta. Kirjoitin joka ilta sivun tai pari, mutta puolessa välissä tammikuuta tajusin että vihko ei riitä, olin siihen mennessä kirjoittanut vihon lähes täyteen.
Samoihin aikoihin AC laittoi minulle viestiä, että ”Hei Kikki.K:lla on osta kolme – maksa kaksi -tarjous kaikista aletuotteista”. Selasin nopeasti valikoiman läpi ja ihastuin Thrive Pink Lavender -kalenteriin. Kannet ovat hempeän vaaleanpunaiset ja ne näyttävät siltä kuin kuosi olisi toteutettu vesiväreillä roiskimalla ja läiskimällä. Kokonaisuuden kruunaa tietenkin kultafoliopallerot. Kyseinen kaunotar sopi siis täydellisesti kokoelmaani, vesivärivillitykseeni ja ratkaisisi myös päiväkirjaongelmani. Katsoin muutaman videon Youtubesta ja päätin, että tämä se on. Samaan syssyyn kyselin Vihkokaupasta päivä/sivu inserttejä ja laitoin nekin tilaukseen.
Vasta myöhemmin huomasin että Simple Storiesin päivä/sivu insertit eivät olleetkaan ihan sellaiset kuin oletin. Lauantai ja sunnuntai on tällätty samalle sivulle mikä hitusen ärsyttää ja sen lisäksi huomasin, että kahti jaetun sivun viivat eivät kohtaa edes suurinpiirtein. Aluksi ajattelin että tämä ei häiritse. Eipä. Noh tammikuu kului ja muutamana päivänä en saanut kirjoitettua. Tässä sivuratkaisussa se alkoi ärsyttää aivan jumalattoman paljon. Sätin itseäni siitä, että vaikka elämmekin vaikeita aikoja niin pitäisi saada kirjoitettua EDES JOTAIN joka päivä ylös. Tiedättekö sen tunteen, kun kaaoksen keskellä olisi kiva, että edes jokin asia olisi just eikä melkein? Ja kun se ei ole, niin tekisi mieli mennä peiton alle itkemään. Juuri se tunne minulla oli.
Onneksi ongelma ei ole ratkaisematon, sillä esimerkiksi Simple Storiesilta saa viivallista ja ruudullista paperia ilman mitään to do/today/liibalaaba-merkintöjä. Eli niitä mitä olen tällä hetkellä käyttänyt muistilappuina Primani välissä. Siirsin jäljellä olevat Kikkin väliin ja jätin päivä/sivu inserit tulevaisuutta varten. Kaiken kaikkiaan koen, että minulle järkevin ratkaisu päiväkirjaksi on nimenomaan omat kannet + sisältö tai sitten muistikirja. Ihan niin kuin lapsuudessakin. Olen yrittänyt toteuttaa päiväkirjaa niin, että se on kalenterin kanssa samoissa kansissa ja esimerkiksi Memory Plannerissa, mutta ei se ole toiminut. Tarvitsen sen mahdollisuuden, että voin kirjoittaa kymmenen tai puoli sivua ihan fiilikseni mukaan. Enkä tarvitse syitä ruoskia itseäni jos en ehdikään tai jos yksinkertaisesti en kykene kirjoittamaan mitään.
No mutta, Kikki.K ei iskenyt minuun samoin kuin Heidi Swapp, Frank Garcian Prima tai Carpe Diem. En tiedä mikä siinä oli. Kun tutkin omani ja Sannan yksityiskohtia totesin, ettei kyse ole niin laadukkaasta tuotteesta, kuin oletin. Esimerkiksi Sannan takasisäkannen vetoketju on ommeltu vinoon. Kikki.K; asiakaspalvelu taas on ihan omaa luokkaansa, olen kuullut, että jokainen virhe josta on tehty reklamaatio on korvattu joko tuotteen summassa tai lahjakortilla. Itse en kuitenkaan jaksa lähteä mihinkään reklamaatiorumbaan vaan oletan että tuote josta maksan on hyvä ja laadukas. Kikkin tuotteet ovat toki kauniita, ihan hemmetin kauniita. Ja tiedän, että esimeriksi AC on hurahtanut niihin aivan täysin.
En usko, tai no koskaan ei voi sanoa ei koskaan, mutta sanon silti, etten usko enää himoitsevani Kikkiä. Oheissälät sen sijaan kiehtovat jonkin verran. MUTTA kansien lisäksi tilasin kynäpaketin ja ne olivat pettymys. Ihan suoraan sanoen hirvittävä pettymys. Vaikka ne ovat söpöjä ja kivoja, niin niillä on hankala kirjoittaa ja ne ovat jääneet penaaliin pyörimään ja kuvausrekvisiitaksi. En siis koe, että ne ovat hintansa väärtejä. Odotin enemmän. Kannet kuitenkin ajavat asiaansa, eli ne sopivat minulle päiväkirjakäyttöön ja ovat suoraan sanoen ihan hemmetin kauniit. Minun kanteni ovat siis larget, eli vastaavat A5-kokoa. Rei`itys on yhteensopiva Carpe Diemin, Color Crushin A5:sen, Filofaxin A5:en ja Priman kanssa. Tästä iso iso plussa.
Muut saman sarjan tuotteet löydät tämän linkin kautta. Kikki.K:ta ei siis saa kuin suoraan heiltä tällä hetkellä. Muutamia kivijalkaliikkeitä löytyy ja nettikaupat.
Viime kesänä ostin ensimmäisen Color Crushin a5 natural-värisen kalenterin. Vuodelle 2017 sitä korvaamaan astui valkoinen CC a5, joten nämä kannet jäivät vaille käyttötarkoitusta. Mutta vain hetkeksi! Keksin pistää MadRan Neuleen asiat näihin kansiin. Ensin suunnittelin sisällön, jonka toteutin tietokoneella wordilla. Tulostelin sivut, leikkasin ja rei’itin, enkä voisi olla tämän tyytyväisempi! No, miltä se nyt sitten näyttää?
Sisuksiin päätyi postimerkkien lisäksi lankojen vyötteitä, yrityksen osoitetarrat, ja Happy Mailin mukana tulleita käsitöihin liittyviä papereita, nappeja. Kanteen valikoitui kaunis kortti lankakerineen.
Kaikki sivut on tehty wordilla, ja koristeltu jälkikäteen. Kalenterin kansilehden koristelin aihepiirin mukaisesti.
Halusin vuosikalenterin, sillä se on jäänyt mielestäni uupumaan monesta kalenterista joihin olen tutustunut. Tarkoituksena oli saada kunnon näkymä siihen, mitä käsitöitä milloinkin on valmistunut. Myös Deadline-päivät on helppo merkitä kalenterin vuosinäkymään joka ensimmäisenä tulee vastaan.
Pidän listaa jokaisesta tilauksesta. Muuten en pysyisi kärryillä. Ensimmäisen vuoden aikana tilaukset merkkasin vain iPadin Pages-sovellukseen, mutta nyt paperiversio löytyy kauniisti koristeltuna ihanien kansien välistä.
Halusin seurata, kuinka kauan minkäkin neuleen valmistamiseen menee – viime vuonna työn tohinassa se vallan unohtui! Nyt siis pystyn hienosti seuraamaan, koska olen aloittanut minkäkin työn ja koska mikäkin on valmistunut.
Koska neuloosi on parantumaton sairaus, ja vapaa-aikananikin neulon, halusin myös laittaa ylös kaikki muutkin neuleet mitä on tullut tehtyä.
Jokaiselle kuukaudelle on oma kansilehtensä.
Viikkonäkymää en kokenut tarvitsevani lainkaan, joten kuukausinäkymä oli loogisin vaihtoehto omaan kalenteriini. Sivut muistuttavat Color Crushin omaa kuukausiaukeamaa, sillä sen rakenteeseen ihastuin. Nyt kuitenkin suomalaisilla päivillä, ja maanantaista alkaen! Wordilla tämän tekeminen oli hämmentävän helppoa! Tulostin lankakerätarroja omalla tulostimellani, ja tarran saa asettaa paikoilleen jokaiselle päivälle, jona on neulonut. Eipä ole montaa päivää helmikuussa ilman puikkojen kilinää ollut… (Tosin puiset puikkoni eivät paljoa kilise)
Kuukausiaukeaman jälkeen tulee kuukauden yhteenveto. Jokaiselle kuukaudelle on myös oma tilauslistansa, jonne merkkaan ylös ne tilaukset, mitkä on tarkoitus tehdä kunkin kuukauden aikana.
Tilausvahvistussivun takana on kuukaudelle oma budjetti, jonne tulee merkattua sekä tulot että menot. Halusin kalenterin helpottamaan myös tämän vuoden kirjanpitoa, sekä veroilmoituksen tekoa sitten ensi keväänä. Tilausvahvistukset löytyvät kansilehden takaa, jokaiselle kuukaudelle omansa.
Pidän siitä, että a5-kokoiseen saa niin helposti tehtyä sivuja itse. Näppärästi myös kuittina toimiva tilausvahvistus/lasku kulkee mukana kaksin kappalein, toinen lähtee tilauksen mukana asiakkaalle ja toinen jää itselle muistoksi.
Aika paljon neulon ns. ”omasta päästä”, mutta jos löydän jonkin ihanan ohjeen, jota olen soveltanut, sujautan senkin kalenterin väliin. Näin kulkevat ohjeetkin mukana! Kirjoitan myös itselleni omia ohjeita, jotka myös löytyvät kalenterini välistä.
Color Crushin omat muistiinpanosivut ovat myös päässeet kalenterin väliin, jos tarvitsee merkata ylös jotain tilauksiin tai käsitöihin liittyvää.
Joskus tulostelen kuvia, joista saan inspiraatiota mahdollisiin tuleviin töihini. Nekin saan mukaan kalenterin välissä, ja voin mahdolliselle asiakkaallekin niitä näyttää, mikäli tapaamme.
Valmistuneet tilaukset halusin myös tallettaa kuvina kalenterin väliin. Näinollen kalenteri toimii myös ”portfoliona”.
Luonnollisesti omillekin käsitöille on osio erikseen! 
