Olen Raija, kalenterimanikko. Lapsesta asti olen rakastanut kauniita muistikirjoja ja erilaisia kalentereita, joita olen muokannut omaan tyyliini sopiviksi. Vanhin käytössäni oleva kalenteritarvike on personal kokoinen, nahkainen rengaskalenteri, jonka sain lahjaksi 1988. Haaveilen täydellisestä kalenterista, joskus jopa unissani, ja en osaa kuvitella, että kalenterini olisi ”vain kalenteri”. Olen käyttänyt koristelussa tarroja ja erilaisia kuvia, kirjoitellut omia tekstejä ja kuulemiani lauseita sekä väri- ja symbolikoodannut asioita. Kun löysin tieni Kalenterimaniaan alkutalvesta 2016, olin niin onnellinen: en ollutkaan hassu aikuinen, jolla oli kummallinen kalenteri ”mustien kalentereiden maailmassa”, vaan luova, innostuva, omia visioitani toteuttava, – ja yksi monesta.
Minulle Kalenterimaniassa on tärkeää positiivinen, kannustava henki, ihmisten uskallus kokeilla omanlaisiaan juttuja ja kertoa niistä sekä ihanat, ihanat kuvat, löydettävissä kätevästi ja ideoita tursuen kansioistaan. Olen monta kertaa tutkinut kansioista kuvianne eri tuotteista, miettiessäni niiden sopivuutta omaan käyttööni. Ja niinä ”idea katosi”-hetkinä, kun en ole saanut itsekseni aloitettua, olen monesti selannut kansioita, kunnes joku kuvista on herättänyt vireen ja luovuus on alkanut virtaamaan. Kiitos siis teistä jokaiselle, joka on tallentanut kuviaan kansioihin, olette olleet osa matkaani luovaan itseeni. Alan vasta oppia videoiden maailmaan, niin katsojana kuin tekijänäkin. Tämä ryhmä on siis auttanut minua menemään epämukavuusalueelleni, näyttämään omia ideoitani julkisesti, sillä olen uskaltautunut luottamaan, että täällä ei morkata, pilkata eikä arvostella. Aika ihana tunne <3
Kun liityin Kalenterimaniaan, ajattelin tulevani ryhmään löytämään sen ”aivan täydellisen, ainoan oikean, minun tarpeisiini luodun” kalenterin. Se on kummallinen utopia, ihmisellä, joka on luonut omanlaisiaan juttuja kalenteriinsa vuosia. Plannerpeace, jonka olen naureskellut löytäneeni, ei olekaan se ainoa oikea kalenteri, vaan se on ajatuksen muutos: ei ole yhtä ainoaa täydellistä ratkaisua, vaan on pohjia, joista osa sopii minulle ja joista omalla tyylilläni luon itselleni ”niitä oikeita”. En siis etsi enää ”sitä ainoaa oikeaa”, vaan nautin kokeilemisesta, harjoittelemisesta, erilaisista materiaaleista ja aikaansaannoksistani. – Vaikka toisinaan tulos ei todellakaan näytä valmiina siltä millaisena sen mielessäni näin aloittaessani.
Erilaista välineistöä minulle on kertynyt jonkin verran. Olen yllättynyt siitä kuinka leimailu on vienyt minut mukanaan, kuinka paljon siitä nautin. Toinen yllättävä ovat washit. Kumpaakaan en aiemmin olettanut juurikaan käyttäväni omassa tuunailussani ja nyt molemmat ovat luonteva ja aika isokin osa tekemistäni. Tarrat ovat toki pitäneet pintansa, samoin värilliset kynät. Sivuni ovatkin ajoittain aikamoista sateenkaari-tykitystä. Vastapainona sille olen pentuplannerissa sekä omassa päiväkirjassani harjoitellut kirjoittamista erilaisin käsialoin, erilaisin kynin, kokeillen omia ja yritellen kopioida muiden ihanuuksia, ihan vain yksi väri per päivä. Muistuttelen mieleeni myös piirtämisen alkeita, joka vuosien tauon jälkeen on ajoittain turhauttavaa, ajoittain palkitsevaa. Olen niin onnellinen suomalaisista kalenterivälineistöön erikoistuneista kauppiaistamme, joilta olen saanut apua niin musteista, kynistä, papereista kuin leimasimistakin kysyessäni. Erilaisten tapahtumien lisäksi rakastan visiittejä kivijalkamyymälöihin: millainen tunne onkaan päästä katsomaan tuotteita, kokoja, värejä, laatua ihan livenä. -Toki se toisinaan saattaa johtaa ostoksiin, joita ei etukäteen ollut suunnitellut, vaan jääpä myös ostamatta sellaista, joka ei itselle olisikaan sopinut, tai jonka laatu ei vastaakaan odotuksia tai tarpeita.
Olen luonteeltani aikalailla positiivinen ja iloinen tyyppi, jonka kanssa on yleisesti ottaen kuulemma helppo tulla toimeen. Toivottavasti se pätee myös rooliini yhtenä Kalenterimanian ylläpitäjistä. Toivon, että olette minuun rohkeasti yhteydessä tarvittaessa, kysyä saa ja hihasta nykäistä. Lyhyt kokemukseni ylläpidosta on jo opettanut, että näin ison ja yhä kasvavan ryhmän pitäminen toimivana ja oikeisiin asioihin keskittyvänä on oikeasti aikas iso duuni. Uskon puhuvani kaikkien ylläpitäjien puolesta todetessani, että paljon mieluummin keskustelemme ideoista, tekniikoista ja tuotteista kun muistuttelemme säännöistä ja pidämme jöötä. Ryhmä ja sen henki on mielestäni meidän kaikkien yhteinen projekti, jossa olen ylpeänä ja iloisena mukana.
Iloisia ja luovia tuunailuja toivotellen
Raija
Vihkon oikeanpuolimmaiseen sivuun olen myös melko tyytyväinen; siinä on pohjana valkoinen gesso, ja kuivumisen jälkeen on päälle sudittu vielä kuivalla pensselillä mustaa gessoa. Viimeistelynä on tässä crackle-ainetta! Levitin ainetta vain ohuen kerroksen, ja silti aine loi todella makean näköisen lohkeilevan pinnan. Tällä aineella tulen ehdottomasti kokeilemaan myös isomman pinnan päällystystä paksummin, saa nähdä miten komeaa jälkeä niin tuleekaan! Tälle sivulle näen mielikuvissani leimattuna yksittäisillä kirjain-leimoilla jonkun quoten, mutta vielä en ole varma minkä.. mitä mieltä te olette, mikä olisi sopivan rouhea teksti tälle sivulle?